Sananlaskuista ja sardiineista
Kala suustaan, mies sanoistaan kertoo filippiiniläinen sananlasku. Suomeksi sanonta esiintyy muodossa sanasta miestä, sarvesta härkää ja englanniksi take a man by his word and a cow by her horns. Tämä sananlasku löytyy kautta Euroopan ja laajemmaltakin, persiasta venäjälle ja turkista ruotsiin. Osa sananlaskuista tuntuu kuvaavan koko ihmiskunnan kokemusperää, toiset taas ovat hyvinkin paikallisia. Sananlaskut edustavat erilaisten ryhmien, ehkä jopa kansakuntien kollektiivisia käsityksiä. Englantilaisen yleisneron (myös kuvattu moraalisesti epäilyttävänä, kunnianhimoisena riikinkukkona) Francis Baconin (1561–1626) mukaan sanalaskuista tuntee kansan älyn, hengen ja elinvoiman.
Francis Baconin aikaan 1500- ja 1600-luvuilla sananlaskujen suosio oli huipussaan Englannissa. Arviolta noin 12.000 sananlaskua eli paksusti aikalaisten suissa, moninkertainen määrä nykykieleen verrattuna. Sananlaskuja ammennettiin raamatullisista lähteistä, klassisen maailman teksteistä ja kansanperimästä. Niitä käytettiin monenlaisiin tarkoituksiin, anteeksipyynnöstä (better late than never, parempi myöhään kuin ei milloinkaan) puolueettomuuden oikeitukseen tai varoittamaan puoluettomuuden vaaroista (for between two stools is no sure seat, kahden jakkaran väliin on paha istua). Samaa sananlaskua saattoi, ja saattaa yhä, käyttää mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, ja niitä tulkittiin hyvinkin vapaasti. Sanalaskuilla ilmaistiin totuuksia elämästä, ihmisistä ja yleensä kaikesta maan ja taivaan välillä:
the ape wilbe an ape still
apina on aina apina
euery man snatcheth what he can for himself
jokainen nappaa sen minkä kerkee
out of sighte out of mynde
poissa silmistä, poissa mielestä
noe penny, no paternoster
ei rukousta pennittömälle
they that may pay best, they pay werst
rikkaat vähiten maksaa
it shall neuer neede to prykk nor threte a free horse
ei vapaa hevonen piiskaa tarvitse
Piru oli aina suosittu aihe: gotten on the devill ‘s back , spent on the devill ‘s belly, jonka suomalainen vastine voisi olla kyllä piru anteensa korjaa.
Sananlaskuja saattoi ilmaista latinaksi:
Celum, non animum mutant, qui trans mare currunt
he, jotka merten yli karkaavat, taivaan vaihtavat, eivät sieluaan
tai sekä latinaksi että englanniksi:
Mora trahit periculum
Taryeng drawyth parell
Vitkastelu tuo tuhon
Monet sananlaskuista olivat koko Euroopan kulttuuriperimää. Yksi näistä on edelleenkin yleisessä käytössä oleva first come, first served (eestiksi kes ees, se mees). Alun perin sananlasku viittasi myllyjonoihin, ja ilmeni englanniksi esimerkiksi muodoissa for who comyth fyrst to the mylle fyrst must grynd (Paston veljesten kirjeissä 1400-luvulla) tai whoso that first to mille comth, first grynt (Chaucerista 1300-luvulla). Latinaksi Erasmukselta löytyy ytimekäs versio: Qui primus venerit, primus molet. Keskiajan latinankielisissä muodoissa, kuten ante de iure molit, molam qui prius adivit, on keskeistä jauhamisvuorojen oikeudenmukaisuus. Englanti, ja eesti, olivat poikkeuksellisia siinä, että mylly-käsite katosi sananparresta toisin kuin muissa kielissä:
Chi prima giógne, prima macini (italiaksi)
Die eerst ter molen comt sal eerst malen (hollanniksi)
Den som kommer först till kvarnen får först mala (ruotsiksi)
Suomeksi vastaava sananlasku löytyy painetussa muodossa ainakin 1800-luvulta: Se ensin jauhattaa, joka ensin myllyyn tulee (Valittuja suomalaisten sananlaskuja, jotka on kokoillut ja ulos andanut Jak. Juteini, Viipurissa Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818). Itse pidän kollegani Alpo Honkapohjan tulkinnasta: se parhaiten jauhaa, joka ensiksi jauhaa.
Kuten sanonta kuuluu, puheesta ihmisen tunnistaa – ja sananlaskuista saa kuvan hänen persoonastaan. Tästä esimerkkinä käyköön John Shillingfordin käyttämä sananlasku ait latro ad latronem (puhuu varas varkaalle – varkaat yhtä pitävät).
John Shillingford oli pormestari, joka ymmärsi sardiinien tärkeyden raastuvassa. Vuonna 1444 hänet äänestettiin Exeterin kaupungin pormestariksi puolustamaan vapaiden kaupunkilaisten oikeuksia papistoa vastaan (ainakin yhden tulkinnan mukaan). Kiistaa käytiin monella rintamalla – Shillingford matkusti Lontooseen seitsemän kertaa tapaamaan mm. lordikansleria, jota hän kestitsi parhaansa mukaan. Kesällä 1447 Lontoossa ollessaan ja kuultuaan lordikanslerin kutsuneen Chief Justice John Fortescuen kala-aterialle Shillingford lähetti heille lahjaksi kaksi maukasta nuorta haukea ja kaksi mahtavaa suutari-kalaa. Tapahtuma sai onnellisen käänteen, sillä aterialle saapuivat myös Buckinghamin herttua ja Suffolkin tuleva herttua. Shillingfordin mukaan hän sai kaloista kiitosta näiltä suurilta herroilta.
Myöhemmin samana vuonna Shillingford oli jälleen Lontoossa, ja tällä kertaa hänen oli tarkoitus kestitä lordikansleria sardiineilla. Sardiinit kuitenkin myöhästyivät, ja näin ollen myös hänen tapaaminen lordikanslerin kanssa lykkääntyi. John Germyn -niminen Exeterin virkamies sai syytteet tästä Shillingfordin kirjeessä, josta lyhyt pätkä:
Apua olen saanut vastoinkäymisten lisäämiseksi, mutta sitäkin vähemmän niitten voittamiseksi. Pyydän teitä erityisesti kiittämään arvon Germyniä Quasi duceret euge euge hänen käytöksestään id male gaude Germyn [arvon Germyniä, joka eittämättä taputtaa itseään olalle hyvästä käytöksestään, senkin tompelo!]. Tiedän varsin hyvin hänen syyttävän kuriiriaan, sitä valheellista porttoa, ja kuriirin syyttävän häntä – täten voin sanoa ait latro ad latronem ja inter scabella duo anus labitur humo [jokseenkin monitulkintainen sanonta, joka ymmärtääkseni kuvaa yritystä istua kahden jakkaran väliin] – Kristuksen kirous kaatukoon molempien päälle, ja sanokaa amen non sine merito, ja jollette uskalla sitä ääneen sanoa, tehkää niin ainakin ajatuksissanne.
(Shillingfordin kirjeet englanniksi, pätkä alkaa ”And so y have helpe ynogh abakward…”)
Lähteitä
Matti Kuusi -kansainvälinen sananlaskujen tyyppiluokitus
Ek, Sven (1964). Den som kommer först till kvarns – ett ordspråk och dess bakgrund. Monograph.
Fox, Adam (2000). Oral and literate culture in England, 1500-1700. Oxford: Clarendon Press.
Kendall, Paul Murray (1962). The Yorkist Age : Daily Life during the Wars of the Roses. New York: Anchor Books.
Lauhakangas, Outi (2004). Puheesta ihminen tunnetaan. Sananlaskujen funktiot sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Helsinki: SKS.
Mieder, Wolfgang (2004). Proverbs: a handbook. Westport, Connecticut: Greenwood Press.
Moore, Stuart A. (1965). Letters and Papers of John Shillingford, Mayor of Exeter 1447-50. (Camden Society publications, New series 2). Westminster: J.B. Nichols and sons.
Ei niin, että …
Käännöslainoja on usein vaikea havaita tuontitavaraksi. Samuel Johnson, englannin historian ehkä tunnetuin leksikografi, pelkäsi ranskasta käännettyjen sanontojen korruptoivan englannin kielen. Vuoden 1755 sanakirjansa johdannossa hän totesi, että vaikka yksittäisiä sanoja lainattaisiin tuhatmäärin, kielen rakenteet eivät niistä horju, kun taas uusi fraseologia järkyttää kielen perusteita. Jos kääntäjät eivät valpastuisi, englanti rapautuisi ennen pitkää ranskan murteeksi.
Saksalainen kollegani pohti englannin not that -rakenteen lainautumista muihin Euroopan kieliin. Ainakin saksasta löytyy vastaava ilmaus. Miten kääntyisivät suomeksi seuraavat pari esimerkkiä?
- … no one will fancy him now. Not that I fancied him before but …
- … jetzt wird er niemandem mehr gefallen. Nicht dass er mir jemals gefallen hätte …
- it’s not that they’re fussy, it’s just that they don’t eat all the things that we eat.
- es ist ja nicht so, dass sie heikel sind, sie essen nur einfach nicht alles, was wir essen.
Not that -rakenteella puhuja täsmentää tai lieventää väitettään tai sen mahdollista tulkintaa. Suomessa ei niin, että on mahdollinen, joskaan ei ainut tai edes luontevin käännösvaihtoehto:
- kukaan ei enää tykkää hänestä. Ei niin, että olisin hänestä aiemminkaan tykännyt, mutta …/ Eipä silti, että olisin hänestä aiemminkaan tykännyt, mutta …
- ei niin, että he olisivat nirsoja/eivät he nirsoja ole; he vain eivät syö kaikkea mitä me syömme.
Nettihaku tuotti kuitenkin vakuuttavan määrän ei niin, että -tapauksia (pilkulla ja ilman) hyvin erilaisista tilanteista opiskelijavaihtopalautteesta eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaan ja urheilublogista yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Onpa rakenteelle omistettu oma runokin. Ilmaus selvästi on voimissaan.
Kollegani jäljitti englannin not that -rakenteen ensiesiintymät 1300-luvun lopun raamatunkäännökseen, jossa sillä englanninnettiin korinttolaiskirjeissä latinan non quod. Varhainen käännöskonteksti löytyy myös suomalaiselle ilmaukselle. Vuoden 1548 raamatunkäännöksessään Agricola suomensi vastaavia korinttolaiskirjeiden kohtia ei niin että -rakenteella:
Ei nin ette me Herrauttaisima teiden Usko’na ylitze/ waan me olema Auttaijat teiden ilohon/ sille ette te Uskosa seisotta. (2 Kor 1:24)
Pitääpä kysyä kollegalta miten Luther aikanaan saksansikaan kyseiset jakeet!
