Blogalisaation lyhyt historia
Osallistuin taannoin seminaariin, jossa opin uudissanan blogalisaatio. Puhuja viittasi sillä blogien yleistyvään käyttöön mielipidevaikuttajina. Kielentutkijaa tuore anglismi rupesi tietenkin kiinnostamaan. Suomen sanana blogalisaatio ei näyttäisi yleistyneen vielä kovin laajalle: nettihaun viitteiden määrä jää reilusti alle sadan. Aivan tuore sana se ei kuitenkaan ole. Nettikeskustelua siitä löytyy jo viiden vuoden takaa. Tuolloin sillä viitataan blogien määrälliseen ja laadulliseen paisumiseen, blogikulttuurin leviämiseen ”yli maailman aina Huittisiin saakka”. Ilmassa on selvästi innostusta.
Suomalaiset selaustulokseni osoittavat, että blogalisaatio nähdään nykyään sekä uhkana että mahdollisuutena. Uhkaksi se muodostuu nettirikollisuuden ja anarkian väylänä, mutta toisaalta sitä voidaan hyödyntää palvelujen tarjoamisessa. Uusi yhteisöllisyys voi myös vapauttaa arkitodellisuuden kahleista. Tässä merkityksessä blogalisaatio on levinnyt kattamaan blogien lisäksi facebookit, second lifet ja Habbo hotellit.
Kun teen nettihakuni blogalization/blogalisation -muodoilla, viitteiden määrä kasvaa yli kymmeneen tuhanteen. Kansainvälisessä käytössä sanan merkitys saa lisää ulottuvuuksia. Joidenkin mielestä sanalla viitataan useammalla kuin yhdellä kielellä bloggaavaan avoimeen verkkoyhteisöön, jossa kielirajat ylittyvät luonnostaan. Toisten mukaan sanan merkitys ei ole vielä tarkentunut, ja jotkut ovat sitä mieltä, ettei sitä ei oikeastaan tarvita, kun käytössä on jo globalisaatio. Ajatellaan myös, ettei blogalisaatiossa ole mitään uutta: ainahan ihmiset ovat tarinaa iskeneet.
Kielentutkijalle kyse on joka tapauksessa kiinnostavasta sananmuodostusketjusta. Englannin blogi, blog, on 1990-luvun yhdistelmä sanoista web ja log, ’verkko’ + ’loki(kirja)’. Blogalization on sittemmin lyhennetty blogista ja globalisaatiosta. Anglistin tietopankki Oxford English Dictionary kertoo, että globalisaatio puolestaan syntyi 1930-luvun alussa, kun adjektiiviin global lisättiin pääte -ization. Mallia ehkä otettiin ranskan globalisationista, joka tavataan jo aivan viime vuosisadan alusta. Adjektiivia global on käytetty englannissakin ainakin 1600-luvulta lähtien, tosin aluksi ympyrän muotoon liittyvissä teknisissä yhteyksissä; sen pohjana oleva substantiivi globe lainattiin ranskasta keskiajan lopulla.
Maapalloistumisen rönsyävään sanaperheeseen kuuluu 1980-luvun lopulla luotu glocalization, jossa kansainvälinen ja paikallinen, local ja global, yhdistyvät. Niistä on johdettu myös adjektiivi glocal. Saman mallin mukaan blogalization on saanut oman adjektiivinsa, blogal. Ja kun on käytössä adjektiivi, verbi seuraa: blogalize. Siitä voi helposti jatkaa muotoihin blogalizing ja blogalized. Näin sana kotiutuu kieleen.
Kaikki eivät kuitenkaan halua blogalisoitua. Kanadan ranskalaisella sivustolla blogalisation mainitaan quebeciläiseksi anglismiksi ja muistutetaan, että kielitoimisto esittää sille kotoperäistä muotoa carnétisation. Kiinnostavaa kyllä, englanninkielinen verkkosanakirja väittää, että blogalisation on saanut suuremman suosion ranskassa ja saksassa kuin englannissa. Ehkä väitteessä on jotain perää. Sain havaita, että vaikka blogalisaatio on jo täysin globalisoitunut, ei se vielä ole ehtinyt Oxford English Dictionaryn hakusanaksi edes sanakirjan verkkoversioon.
P.S. Juttuni luettuaan kotikriitikko huomautti, että kyllä suomessakin globaalit blogit voivat mutkistua. Globalisaatio saa kotoisemman muodon klopalisaatio ja blogista voi tulla ploki. Mutta ploki ei suinkaan ole aina blogi tai plokkaaminen bloggaamista…
Englannin joulusanoista (ja vähän suomenkin)
Kaikkihan tietävät, että joulu on englanniksi Christmas. Sana tulee Oxford English Dictionaryn mukaan muinaisenglannin sanoista Cristes mæsse eli ’Kristuksen messu’ tai ’Kristuksen juhla’. Ainakin 1500-luvulta asti siitä on käytetty myös lyhennettyä muotoa Xmas. Kristuksen lyhenne X tulee kreikan Χριστός-sanasta (khristos), joka alkaa X:ää muistuttavalla khii-kirjaimella.
Joululle on englannissa kuitenkin toinenkin sana, joka on sukua ruotsin jul-sanalle: yule. Sillä tarkoitettiin alun perin esikristillistä juhlaa, jota vietettiin joulukuussa kahdentoista päivän ajan, mutta jo ennen 900-lukua samaa sanaa ruvettiin muinaisenglannissa käyttämään kristillisestä joulusta, joka ilmeisesti tarkoituksella sijoitettiin pakanajuhlan päälle syrjäyttämään se. Christmas-sana tuli käyttöön yulen rinnalle 1100-lukuun mennessä.
Jul on ruotsissa edelleen yleiskielinen joulusana, mutta englannin yule-sanaa käytetään enää lähinnä Pohjois-Englannissa ja Skotlannissa. Sitä esiintyy vielä joissakin jouluun liittyvissä perinteissä, kuten yule-log ’jouluna poltettava iso halko’ ja yule-song ’joululaulu’ (tutummin Christmas carol). Lisäksi yulen ovat ottaneet käyttöön uuspakanat, ja voidaanpa joulukorteissakin lähettää yuletide greetings, joulunajan terveisiä.
Kolmas englannin joulusana on noel, joka lainattiin keskiajalla ranskasta, johon se oli periytynyt latinan ’syntymään’ viittaavasta sanasta nātālis. Tätäkään ei enää yleiskielessä käytetä, mutta joulukorteissa ja -lauluissa sitä esiintyy. Itse asiassa noel on myös kolmas sana joululaululle.
Entäpä suomen joulusanat? Suomen sanojen alkuperä -kirjan mukaan joulu on skandinaavinen lainasana. Hassua kyllä, sana on oikeastaan lainattu kahteen kertaan: aiempi germaaninen lainasana samasta lähteestä (josta siis sekä ruotsin jul että englannin yule ovat periytyneet) on juhla. Ehkäpä ensimmäisellä kerralla lainattiin vain jännä uusi sana bileille, kun taas toisella kerralla lainattiin koko joulun idea, tuohon aikaan varmaan vielä pakanallisessa merkityksessä?
Lopuksi toivotetaan kaikille asianosaisille riemullista joulujuhlaa, Happy Yuletide, Merry Christmas sekä Joyous Noel!
Kun saapuu syys
Kävi ihmetyttämään, miksi Yhdysvalloissa käytetään syksystä sanaa fall, kun Britanniassa termi on autumn. Oxford English Dictionaryn mukaan englannin alkuperäinen syksysana on harvest (nykyään käytössä supistuneessa merkityksessä ‘sadonkorjuu, sato’), joka on samaa kantaa kuin saksan Herbst ja ruotsin höst. Tämän kanssa ryhtyivät sittemmin kilpailemaan keskiajalla muinaisranskasta ja latinasta lainattu autumn sekä 1500-luvulla käyttöön otettu kotoperäinen fall (aluksi fall of the leaf, aika jolloin lehdet putoavat puista). Brittien Amerikan-valloitus alkoi 1500-luvun lopulla, jolloin kaikki kolme syksysanaa olivat käytössä.
Pikainen Google Scholar -haku paljasti, että näitä sanoja on tutkinut ainakin Andreas Fischer kirjassa Studies in Early Modern English (1994), mutta hän ei valitettavasti saanut selville, mistä britti- ja amerikanenglannin eriytyminen tässä suhteessa johtuu. Kuten Fischer toteaa, tämä vaatisi sen selvittämistä, kuka käytti mitäkin sanaa kenelle ja milloin; tarvittaisiin toisin sanoen kattavia varhaisuusenglannin tekstiaineistoja, joitten kirjoittajista sekä lukijoista pitäisi mielellään vielä tietääkin jotain, kuten sosiaalinen status. Meillä VARIENGissä on jonkin verran tällaisia aineistoja, mutta niitten sanamäärät lienevät vielä liian pieniä tällaisten sanatason ilmiöiden tutkimiseen. Esimerkiksi PCEEC-kirjekorpuksesta löytyi alustavassa haussa vain kolme autumn-esiintymää eikä yhtään syksyä tarkoittavaa fallia tai harvestia, joskaan en etsinyt sanojen kaikilla mahdollisilla kirjoitusmuodoilla.
Turvaudutaanpa siis spekulointiin. Vierasperäinen autumn lienee alkujaan lainattu englantiin prestiisisyistä, olihan normannivalloittajien kieli paljon arvostetumpaa kuin paikallisten. Fall-sanan tuloon olisi voinut vaikuttaa uskonpuhdistuksen ja renessanssin myötä uuteen arvostukseen noussut kotoperäinen englanti: vaikka latinastakin lainattiin tuolloin hyvin paljon sanoja, oli myös kielellisiä puristeja, kuten fall of the leaf -ilmaisun ensimmäisen OED-esiintymän tuottanut Roger Ascham. Mutta mistä tuli ero britti- ja amerikanenglannin välille?
American Heritage -lehden lokakuun 2001 numeron mukaan sekä autumn että fall olivat Amerikan valloituksen aikaan yleisiä; harvestia ei mainita, mutta todennäköisesti sen merkitys oli jo alkanut supistua toisten sanojen paineessa. American Heritagen mukaan vallankumouksen jälkeen Englannissa tuli muotiin mannereurooppalaisten esikuvien mukainen autumn, kun taas Amerikassa tällaista hienostelua ei harrastettu, joten siellä voitti lopulta fall. Selitys on melko uskottava, mutta kaipaisin enemmän todisteita kuin lehden esittämät kaksi erityylistä runoa Englannista ja Yhdysvalloista. Kukahan tutkisi asiaa tarkemmin, vai lieneekö joku jo tutkinut?
Sauna ja syli: fennismejä englannin kielessä
Tässä blogissa on jo aikaisemminkin puhuttu englannin pitkäaikaisesta taipumuksesta omia muiden kielten aineksia, erityisesti sanastoa. James Nicholl on kuvannut englantia kieleksi, joka ei vain lainaile sanoja, vaan on myös tilaisuuden tullen seurannut toisia kieliä pimeille kujille, kolkannut ne tajuttomiksi ja tyhjentänyt niiden taskut uutta sanastoa etsiessään. Kuinka sitten suomi on pärjännyt tämän ison tappelupukarin kanssa?
Ainoa suomen kielen sana, joka on lainautunut englannin yleiskieleen on sauna, joka Oxford English Dictionaryn mukaan on esiintynyt 1880-luvulta lähtien Suomea kuvaavissa matkakirjoituksissa. Verbinäkin sitä on käytetty 1960-luvulta alkaen, vaikkakin aika harvoin. Tällöin merkityksenä on ’saunoa’. Muuten suomi on lähinnä tuottanut joitakin termejä tieteen kieleen, esimerkkeinä vaikkapa rapakivi, palsa ja luote. Useimmiten on ollut kyse jonkin erityisesti suomalaisen maantieteellisen tai kulttuuripiirteen kuvauksesta, ja ilmiön ensimmäinen kuvaajakin on tyypillisesti ollut suomalainen, joka on ehdottanut suomenkielistä termiä kansainväliseen käyttöön.
Viimeaikoina on verkossa kuitenkin voinut törmätä suomen kielen sanoihin vähän odottamattomissakin yhteyksissä. Englanniksi pelattavat erilaiset sanapelit (Scrabble, Word Challenge, TextTwist jne) käyttävät omia sanakirjojaan hyväksyttävien sanojen tunnistamiseen, ja silloin saattavat esimerkiksi markka ja syli olla englantia (kiitokset Janne Skaffarille jälkimmäisestä esimerkistä). Samoin penni kelpaa englanniksi, ainakin joissain peleissä ja esimerkiksi Dictionary.comin sanakirjoissa. Useiden muiden valuuttojen omakieliset nimitykset näkyvät myös, vaikka niiden rinnalla onkin perinteisesti käytetty myös englantilaistettuja versioita. Suomen markkakin oli varmaan yleisemmin englanniksi mark kuin markka. Tämä on aivan samanlaista vaihtelua kuin se, että nykysuomessa puhumme esimerkiksi Viron valuutasta joko kruunuina tai krooneina.
Mutta miksi syli on englantia? Muut vanhat suomalaiset mitat eivät näytä kelpaavan, sen paremmin virsta kuin vaaksakaan eivät tärppää. Ja missä syli on englantia? Isoimmat sanakirjat tuntevat sanan vain entisenä Guinean rahayksikkönä. Toisaalla Wiktionary kertoo termistä paljonkin, myös vastaavuuksia muiden kielten samankaltaisten mittojen kanssa, mutta senkin mielestä sana on suomea, ei englantia. Itse asiassa ainoa varma havainto on Facebookin Scrabblen sanastossa. Scrabblen kehittäjät tuskin ovat luoneet omaa sanakirjaansa tyhjästä, vaan ovat yhdistelleet erilaisia elektronisia lähteitä mahdollisimman kattavaksi. Arvoitukseksi jää, onko sanakirjan pohjana käytetty esim. Wiktionaryä, josta jokin filtteri on poiminut mukaan satunnaisesti myös muunkielisiä sanoja tietyillä ehdoilla.
Anglismeja, lainasanoja ja kännyköitä
Hiljattain olin kuuntelemassa esitelmää eurooppalaisissa kielissä esiintyvistä anglismeista – tai tarkemmin, anglismeja kokoavasta sanakirjasta, A Dictionary of European Anglicisms (toim. Manfred Görlach, OUP 2002). (Suomi on mukana sanakirjassa yhtenä kuudestatoista vertailukielestä.) Esitelmää kuunnellessa mietiskelin samalla sanojen lainautumista yleensä, sekä kielten kykyä ja taipumusta luoda natiiveja sanoja uusille käsitteille.
Esimerkiksi matkapuhelin on suomeksi paitsi matkapuhelin niin myös kännykkä (nämä lienevät kaksi yleisintä termiä kyseiselle kapineelle), mutta saksaksi sen ehkä yleisin nimi on (das) Handy. Saksan Handy on mukaenglantia – kännykkä on englanniksi mm. mobile tai cell phone; Oxford English Dictionaryn mukaan handy esiintyy substantiivina vain murresanana, kun taas adjektiivina sen ehkä yleisin merkitys on “kätevä”.* Kännykän kätevyyttä ei voi kieltää, joten handy on looginen sana kännykälle. Mutta mistä se tulee, ja minkä takia se on kännykän nimitys Saksassa?
Euroopassa esiintyy muitakin näennäisiä anglismeja, vaikkapa nyt ranskan footing ‘lenkkeillä, hölkätä’ (vrt. eng. jogging), joten ilmiö ei sinänsä liene kovin harvinainen, ja handykin on ehkä johdettu saman kaavan mukaan. Toinen vaihtoehto mikä tuli mieleeni on, että handy on lainattu kaukoidästä. Japanissa kehitettiin jo 80-luvun lopulla Personal Handy-phone System vaihtoehdoksi GSM:lle. Handy phone on ollut siellä käytössä “kännykkä”-merkityksessä jo parikymmentä vuotta (tosin yleisemmin ehkä vain handy). Sieltä handy (-phone) lienee saapunut tuotenimenä Eurooppaan, jossa (ainakin joillain alueilla) tuotenimestä on muotoutunut yleisnimitys vastaaville laitteille – vrt. alunperin Sonyn Walkman.
..No, tämä on spekulaatiota. Mutta lainautumista on monenlaista, eikä laina- tai uudissanojen tausta ole useinkaan kovinkaan läpinäkyvä. Niiden selvittäminen on usein varsinaista salapoliisityötä.
* Huomaa etymologinen samankaltaisuus: handy : hand = kätevä : käsi.
