Ei mikään taskusanakirja
Sanakirjaa, jossa on lähes neljätuhatta sivua, voi tuskin ottaa mukaan lomareissulle Lontooseen. Siitä voi kuitenkin olla muuta iloa. Nyt en tarkoita monien jo tuntemaa The Oxford English Dictionary -jättiläistä, vaan sen rinnakkaisjulkaisua, englannin kielen historiallista synonyymisanakirjaa, jossa on kaksi järkälemäistä osaa: itse sanakirja ja sen indeksi.
Kun The Historical Thesaurus of the Oxford English Dictionary ilmestyi vuonna 2009, sitä suitsutettiin monilla brittiläisillä ja amerikkalaisilla nettisivuilla. Lehtien toimittajat ja kaunokirjallisuuden kriitikot paitsi kuvailivat sitä suureksi kulttuuriteoksi, myös repivät riemua englannin kielen historiallisen runsaasta sanavarastosta monine vivahteineen. Kirjoittajien kiinnostuksen kohteet vaihtelivat ’heti’-tyyppisistä ilmaisuista (immediately-sanan synonyymit) värikkäisiin haukkumasanoihin kuten son of a sea-cook. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että thesauruksen lukeminen oli sekä mielenkiintoista että hauskaa.
Miten synonyymisanakirjaa sitten käytetään ja mitä siitä voi oppia? Sanakirjan päämääränä on heijastaa anglosaksista maailmankuvaa yli puolentoistatuhannen vuoden ajalta, onhan siihen kerätty sanastoa aina muinaisenglannista 1900-luvun lopulle saakka. Teos on jaettu kolmeen erimittaiseen osaan, joiden otsikot ovat ”Maailma”, ”Mieli” ja ”Yhteiskunta”. ”Maailman” alta löytyy sellaisia alakategorioita kuin ”Maailmankaikkeus” ja ”Aine” alaotsikoineen ja sanalistoineen; ”Mieleen” kuuluvat esimerkiksi alakategoriat ”Tunne” ja ”Filosofia” sanastoineen; ja ”Yhteiskunta”-otsikon alta löytyvät muun muassa ”Auktoriteetti” ja ”Matkustaminen”. Näin englannin kielen historiallinen sanasto on siis luetteloitu aihepiireittäin. Alakategorioita riittää aina kuudenteen ja seitsemänteen tasoon asti.
Näin ollen sanakirjan toinen osa, indeksi, osoittautuukin varsin hyödylliseksi. Sen avulla voi tutkia, minne kaikkialle jokin kiinnostava sana on sanakirjassa sijoitettu: useimmat sanat löytyvät useammasta eri kategoriasta. Indeksi alkaa artikkelilla a ja päättyy kirjainyhdistelmään z(-)z(-)z, joka sanakirjan mukaan esiintyy substantiivina kahdessa eri merkityksessä: nukkumisen äänenä ja pörinänä (buzz).
Nettiajassa kun elämme, on historiallista synonyymisanakirjaa mahdollista lukea myös netissä osana suuren The Oxford English Dictinary -sanakirjan nettiversiota. Nettiversion lukija välttyy indeksinumeroilta ja voi sen sijaan surffata thesauruksen tasolta toiselle, vaikkapa ”Mielestä” (Mind) ”Kieleen” (Language), ”Nimeämiseen” (Naming) ja aina lyhenteeseen incog asti (incognito).
Valitettavasti tähän riemuun tarvitaan kuitenkin melko suuri rahasumma. Monet sanakirjan ja sen nettiversion lukijoista opiskelevat tai tekevät työtä yliopistoissa, joilla on varaa hankkia tämä teos.
Linkkejä:
- The Historical Thesaurus of English project
- OUPblog: HTOED facts
- The Telegraph: Historical Thesaurus is a masterpiece worth waiting 40 years for
- The Guardian: Historical Thesaurus review by Steven Poole
- Lisa Gold: Time-traveling through the English language with the Historical Thesaurus of the Oxford English Dictionary
- Literary Review: Words, glorious words
Tunne, teema ja variaatio
Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Keittääkö vai oletko viileä kuin maito jääkaapissa – tai ainakin yhtä viileä kuin Mari Kiviniemi vaalivalvojaisissa Ilta-Sanomien verkkolehden mukaan (17.4.2011)? Vai oletko peräti yhtä cool kuin Barack Obama?
Unkarilainen kielitieteilijä Zoltán Kövecses ja hänen amerikkalainen kollegansa George Lakoff tulivat 1980-luvulla tunnetuiksi amerikanenglannin vihan metaforia koskevalla tutkimuksellaan. He väittivät, että amerikkalaiset ymmärtävät vihan nesteenä, joka kuumenee ja kiehuu ihmisen sisällä aiheuttaen painetta, joka voi räjähtää. Tämän ymmärryksen pohjalta ihmisistä voidaan puhua kuin painekattilasta. Vihan tilassa voi kattilan kansi saada kyytiä (she flipped her lid)!
Tämän tunnemetaforan suomenkielisiin ilmiasuihin kuuluu esimerkiksi fraasi purkaa paineita. On vaikea sanoa, missä määrin tämäntyyppiset suomalaiset ilmaisut ovat kotoperäisiä ja missä määrin ne ovat lainautuneet englannin kielestä. Ajatus ihmisestä painekattilana lienee monille suomalaisille tuttu myös psykologisesta kirjallisuudesta ja itsetunto-oppaista. Olkoon esimerkkinä seuraava teksti:
”Työjuhdan sisälle saattaa kerääntyä niin paljon katkeruutta ja vihaa, että mitta jossain vaiheessa purkautuu yli äyräittensä. Aina rauhallinen ihminen saattaakin yhtäkkiä kuin painekattila räjähtää silmille. Kiltti yrittää viimeiseen saakka painaa painekattilan kannen alas, mutta aina se ei onnistu.”
Lakoffin mukaan painekattilametaforaa voidaan käyttää myös seksuaalisesta himosta, joka hakee tyydytystään. Kövecses kuvaa rakastumista prosessina, jota ei tietyn rajan ylityttyä enää voi pysäyttää. Moni muukin tunne voidaan ymmärtää vastaavan prosessikuvauksen avulla: ärsytyskynnyksen ylityttyä ihminen reagoi tavalla tai toisella eli menettää viileytensä, joka on mahdollisesti jo jonkin aikaa ollut melko näennäistä.
Lopettaaksemme myönteiseen sävyyn on hyvä huomata, että viileyden menettäminen voi joskus olla pelkästään positiivista. Näin lienee tulkittava esimerkiksi Helsingin Sanomien kirja-arvostelua: ”Kaitaro – ehkä lukijan onneksi – menettää aika ajoin filosofisen viileytensä ja innostuu [surrealismista.]”
Lisälukemista (esimerkiksi):
Kövecses, Zoltán. 1988. The Language of Love: The Semantics of Passion in Conversational English. Lewisburg/Lontoo: Bucknell University Press.
Lakoff, George. 1987. Women, Fire and Dangerous Things: What Categories Reveal About the Mind. Chicago: The University of Chicago Press.
Kerroksia
Radioheadin King of Limbs -levyn julkaisu muutama viikko sitten oli todellinen mediatapahtuma. Yhtye ilmoitti 14. helmikuuta julkaisevansa uuden levyn viiden päivän kuluttua, mutta aikaisti sittemmin julkaisuajankohtaa yhdellä päivällä. Tämä salaperäisyys sai lehdistön seuraamaan levynjulkistukseen liittyviä tapahtumia minuutti minuutilta päivitettävissä blogeissa, joita tutummin käytetään jalkapallo-otteluraporteissa. Ensimmäisiä pika-arvioita levystä saatiin lukea tuoreeltaan jo samana päivänä, ja sen jälkeen niitä on julkaistu tasaiseen tahtiin.
Pölyn jonkin verran laskeuduttua NPR:n musiikkikriitikko Robin Hilton kommentoi All Songs Considered -ohjelmassa levyä seuraavasti:
My reaction initially to this record was much like the previous one In Rainbows, which was, the second I heard it I thought yeah it’s a Radiohead record but the more time you spend with it the deeper you get into it and there’s just so many layers to unpeel…
Kielestä kiinnostuneen kuuntelijan huomion saattaa kiinnittää verbi unpeel. Hilton käyttää verbiä esittäessään ajatuksensa siitä, miten musiikki koostuu useista kerroksista, joita kuorimalla kuulija oletettavasti voi ymmärtää ja nauttia siitä täysimääräisesti.
Verbi on mielenkiintoinen, koska se on muodostettu samanmerkityksisestä ja huomattavasti yleisemmästä verbistä peel käyttämällä etuliitettä un-. Tavallisesti un-etuliite muuttaa sanan merkityksen päinvastaiseksi – esimerkiksi undo, untie tai unthinkable. Tässä yhteydessä etuliite vaikuttaa tarpeettomalta, koska parin peel–unpeel välillä merkityseroa ei näyttäisi olevan. Kuitenkin tämä merkitysero on olemassa adjektiiviparin peeled–unpeeled (”kuorimaton”) välillä.
Unpeel-verbin olemassaololle on äkkiseltään vaikea keksiä pakottavaa syytä. Sananmuodostuksen kannalta sen merkitys on epäjohdonmukainen ja se on vieläpä yksitavuista peel-verbiä pidempikin. Toisaalta luonnollinen kieli ei välttämättä seuraa tiukasti muodollisen logiikan sääntöjä, ja myös englannin kielen puhujat käyttävät menestyksekkäästi epäjohdonmukaisina pidettyjä kielioppirakenteita, kuten kaksoiskieltoa. Verbi unpeel löytyy lisäksi Oxford English Dictionarystä, joten kyseessä ei ole pelkkä yksittäisen musiikkitoimittajan lipsahdus. Sanakirjan ensimmäinen sitaatti on jo vuodelta 1904.
Myös isoista tekstikorpuksista löytyy joitakin esimerkkejä verbin käytöstä. Yleisenä verbiä ei kuitenkaan voida pitää: n. sadan miljoonan sanan British National Corpuksessa (BNC) unpeel-verbi esiintyy kolmesti, ja yli neljä kertaa suuremmassa Corpus of Contemporary American English (COCA) -korpuksessakin esimerkkejä on ainoastaan 17. Peel-verbi esiintyy jälkimmäisessä yli 7000 kertaa, joten ero näiden verbien välillä on valtava. Myös ruokaresepteissä esiintyvä adjektiivi unpeeled on muuten huomattavasti verbiä unpeel yleisempi (231 esiintymää COCAssa).
Näin vähäisen esimerkkimäärän perusteella ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä unpeel-verbin käytöstä. Silti ei liene sattumaa, että esimerkkimme tulee nimenomaan kulttuurin alalta. Kulttuuriuutiset ja arviot käsittelevät usein asioihin liittyviä monia merkityksiä, joiden yhteydessä voidaan puhua kuvaannollisesti esimerkiksi tasoista tai kerroksista, jotka puolestaan liittyvät samaan aihepiiriin kuin verbi unpeel. Niin tai näin, Google-haku merkkijonolle ”layers to unpeel” tuottaa yli 1200 linkkiä, joista silmämääräisesti arvioiden varsin moni näyttäisi viittaavan nimenomaan tekstien, elokuvien ja musiikin merkityksien tulkitsemiseen.
Samanlaisissa asiayhteyksissä esiintyy muuten myös toinen verbi, nimittäin unfold; Google löytää merkkijonolle ”layers to unfold” yli 4000 osumaa. Lieneekö unfold-verbin käytöllä ollut vaikutusta myös toisen un-verbin yleistymiseen?
Entäs se levy sitten? Hyvältä kuulostaa, ja Hiltonin mainitsemia kerroksiakin löytyy muutaman kuuntelukerran perusteella yllin kyllin.
Saivartelua kielten sattumista
Kielistä löytyy toisinaan omituisia yhteensattumia ja seuraavanlaiseen törmäsin itse tässä taannoin. Suomen kielen sanaa saivartelu vastaa englannissa melko tarkkaan yhdyssana nitpicking. Molemmat ilmaisevat jonkinlaista pikkumaista yksityiskohtiin takertumista ja hiusten halkomista. Erikoiseksi tämän merkitysten samankaltaisuuden tekee se, että molemmat on myös johdettu jokseenkin samalla tavoin. Verbi saivarrella on johdettu substantiivista saivar, joka merkitsee täin munaa, ja saivartelu on siis alun perin liittynyt noiden munien poistamiseen (Häkkinen 2007). Vastaavasti verbissä to nitpick tuo poimittava tai nypittävä (to pick) elementti eli nit on myös täin muna. Molemmissa kielissä vaikuttaisi siis täin munien poistamiseen liittyvä pikkutarkka näpertely ajautuneen vertauskuvaksi myös muunlaiselle pikkutarkkuudelle, erityisesti kielelliselle hiusten halkomiselle, jota sekä saivartelu että nitpicking kuvaavat aika negatiiviseen sävyyn.
Saivar eli täin muna (source: Wikimedia Commons)
Sekä suomessa että englannissa on tässä tapauksessa vakiintunut ei-konkreettiselle pikkutarkkuudelle metaforaksi alkujaan konkreettista näpertelyä ilmaissut sana. Kognitiivisen kielentutkimuksen käsitteenä metafora viittaa (suurpiirteisesti määriteltynä) kielen ja erityisesti mielen taipumukseen hahmottaa abstrakteja ja monimutkaisia asioita konkreettisten ja yksinkertaisten avulla (esim. Lakoff & Johnson 1980). Metafora on siis tavallaan mielen keino pysytellä monimutkaisimpien ajatustensa perässä vertaamalla niitä johonkin yksinkertaisempaan. Tässä on varmaan myös yksi selitys sille, että verbeillä saivarrella ja to nitpick on nykyiset merkityksensä, jotka siis eivät enää lainkaan liity asioiden nyppimiseen käsin, vaan pikemmin kuvaavat vastaavaa yksityiskohtiin takertumista abstraktimmalla ajatuksen (ja puheen) tasolla.
Mielestäni on hieno yhteensattuma, että juuri täin muniin liittyvä aktiviteetti on kummassakin kielessä saanut niinkin erikoisen merkityksen kuin saivartelu ja nitpicking nykykäytöissään. Jossakin vaiheessa on siis joku suomenkielinen ja/tai joku englanninkielinen henkilö, kenties Ulla Helsingistä tai Paul Salfordista, havainnut munien nyppimisen ja esimerkiksi sanojen pikkumaisten tulkintatapojen välillä yhteyden ja päättänyt nimittää jälkimmäistäkin saivarteluksi. Saivarteluhan melko usein kohdistuu yksittäisiin sanoihin ja niiden ”tarkkoihin” tai ”varsinaisiin” merkityksiin. Jos Ulla esimerkiksi antaa aviomiehelleen Sepolle perjantai-iltana luvan ”käväistä lähibaarissa muutamalla oluella”, voivat he sunnuntaina, kun Seppo soittaa turkulaisesta Ravintola Tinatuopista ja pyytää Tiinaa hakemaan, saivarrella sanojen käväistä, lähibaari ja muutama merkityksestä. Oluen merkityksestä on tietysti turha saivarrella. [Huom. väkinäinen yhteys blogin erääseen toistuvaan teemaan.]
Kyse voisi toki olla myös jommankumman kielen vaikutuksesta toiseen. Nykysuomen etymologisen sanakirjan (Häkkinen 2007) mukaan saivarrella-verbin metaforisesta nykymerkityksestä löytyy mainintoja jo 1880-luvulta ja sana vaikuttaa olevan kaikin puolin kotoperäinen. Vastaavasti toiseen suuntaan, suomesta englantiin, lainaaminen ei ylipäätään ole kovin yleistä, ja ainakin Oxford English Dictionaryn mukaan nitpicking olisi amerikkalaista alkuperää. Metaforinen saivartelu vaikuttaisi siis englannissakin laajentuneen konkreettisesta täin munien nyppimisestä, suomen kielen vastaavasta kehityksestä riippumatta, joskaan en tätä kyhäelmää varten ole asiaa kovin syvältä kaivellut. Yhteys konkreettisen ja abstraktin merkityksen välillä on kuitenkin molemmissa kielissä varsin selvä: pikkutarkkuutta vaaditaan.
Toisaalta molemmissa ilmaisuissa silmiinpistävää onkin juuri se, ettei kumpikaan omalla tahollaan ole oikeastaan lainkaan sattumanvarainen, vaan niiden ajautuminen nykyisiin merkityksiinsä tuntuu täysin johdonmukaiselta ja luontevalta. Vaikka siis juuri sanojen saivar ja nit viittaaminen täin munaan onkin suomen ja englannin kielten sattumaa, on tällä merkityksellä kuitenkin selvä yhteys uudempien johdosten merkitykseen. Esimerkiksi avohakkuu ei kuulosta lainkaan niin pikkutarkalta puuhalta kuin täin munien poistaminen eikä sanalle kovin helposti uskoisi kehittyvänkään samanlaista merkitystä kuin saivartelulle. Sama luontevuus pätee myös alussa mainittuun ilmaukseen halkoa hiuksia, joka sekin taittuu englanniksi to split hairs melko samassa merkityksessä. Tätä toimintaahan useimmiten harrastetaan kuvaannollisesti eikä kirjaimellisesti (Lopeta jo se hiusten halkominen! ei siis yleensä tarkoita aivan samaa kuin Laitapa se kirves pois!). Tässäkin tapauksessa rinnastetaan kuvaannollinen ”halkominen” kirjaimellisen edellyttämään pikkutarkkuuteen (ja järjettömyyteen).
Saivartelua? (täiden poistoa). Jan Siberechts, Cour de ferme, 1662. (Source: Wikimedia Commons.)
Mikä sanojen saivartelu ja nitpicking samankaltaisuudessa sitten oikeastaan on sattumaa ja mikä ei? Koko tilanne vaikuttaa sattumalta olematta kuitenkaan täysin sattumaa. Sattumanvaraista on luultavasti se, että molemmissa kielissä on päädytty juuri täin munista ja niiden poimimisesta metaforisempaan saivarteluun. Yhtä hyvin vastaavaan merkitykseen olisi voinut valikoitua jokin toinen pikkutarkkaa arkiaskaretta kuvaava termi, kuten nenänkaivelu (eli nose-picking), jolla kuitenkaan ei käsittääkseni kummassakaan kielessä ole muuta kuin konkreettinen merkityksensä. Sattumaa ei kuitenkaan liene se, että molempien kielten puhujat kykenevät, tai ovat ainakin jossain vaiheessa kyenneet, hahmottamaan konkreettisen ja metaforisen saivartelun (eli nitpickingin) välillä samankaltaisuutta, ja näin laajentaneet sanojen alkuperäistä merkitystä. Kyky nähdä konkreettisen ja abstraktin välinen yhteys ei siis ehkä ole sattumaa, mutta sen soveltaminen tismalleen samoihin asioihin luultavasti on.
Ihmisillä on usein samoja asioita kielessään, joita he hautovat mielessään, tai tässä tapauksessa kantavat päässään. Koska ihmisaivot ja -mieli ovat meillä kaikilla keskimäärin aika samanlaiset (verrattuna esimerkiksi kilpikonnien, merikrottien ja limupullojen oletettavasti erilaisiin mieliin) sattuvat erikieliset ajatuksemme joskus kulkemaan varsin samoja linjoja. Melko osuva synonyymi sanalle saivartelija on semantikko. Kun tällainen henkilö saivartelee päässä kannettavista asioista, on kyseessä kognitiivinen semantikko.
Viitteet:
Häkkinen, Kaisa. 2007. Nykysuomen etymologinen sanakirja, 4. painos. WSOY.
Lakoff, George & Johnson, Mark. 1980. Metaphors we live by. Chicago: University of Chicago Press.
Oxford English Dictionary Online. 2008. Oxford: Oxford University Press.
It’s all about performance
Urheilulajien joukossa pyöräily on varsin tyylipuhdas esimerkki välineurheilusta. On tunnettua, että ammattilaisten käyttämät polkupyörät ovat huippukalliita. Myös lajin harrastajat ovat usein valmiita kuluttamaan huomattavia rahasummia paitsi itse polkupyöriin myös komponentteihin ja muihin varusteisiin, jotka keventävät pyöräkokoonpanoa ja parantavat ajomukavuutta pitkillä lenkeillä.
Nokkelasti nimetty The Spokesmen -podcast on paneelikeskustelumuotoinen radio-ohjelma, jossa joukko pyöräilyn asiantuntijoita kokoontuu virtuaalisesti keskustelemaan pyöräilyyn liittyvistä ilmiöistä. Tuoreimmassa jaksossa (29. elokuuta 2009) yhtenä aiheista oli juuri urheiluvaatetukseen liittyvät tekniset innovaatiot, joiden tavoitteena on urheilijoiden suorituksen parantaminen. Hyvä esimerkki tällaisista innovaatioista ovat kokovartalouimapuvut, joiden avulla viime kesän MM-kisoissa rikottiin 29 maailmanennätystä; kansainvälinen uimaliitto FINA on sittemmin kieltänyt näiden käytön vuoden 2010 alusta lähtien. Pyöräilyvaatetukseen liittyvän teknologian tavoitteena voi olla esimerkiksi ilmanvastuksen pienentäminen, ajajien suojaaminen kuumuudelta tai sateelta sekä palautumisen nopeuttaminen etappien välillä.
Kielentutkimuksen kannalta aiheesta tekee mielenkiintoisen siihen liittyvä semanttinen ongelma, jonka keskusteluun osallistuva skotlantilaislähtöinen urheiluvaateguru James Lamont pukee sanoiksi seuraavasti:
You know, it’s that word enhancement as well, versus optimization, so I’m very keen to try and use that, and enhancement is such a dangerous word in terms of problems with doping and all sorts of other cheating, particularly within cycling, which seems to be the focus of all the media for some reason.
Ammattipyöräilyn lähihistorian valossa Lamontin huoli on helppo ymmärtää: käsite performance-enhancing liittyy niin kiinteästi sääntöjen vastaisten valmisteiden käyttöön, että sen käyttäminen puhuttaessa sääntöjen sallimasta urheiluvälineiden tuotekehityksestä ei tunnu täysin tarkoituksenmukaiselta – etenkin jos itse työskentelee kyseisellä alalla, kuten Lamont.
On varsin yleistä, että varsinaiselta merkitykseltään neutraalit sanat yhdistyvät säännönmukaisesti joko positiivisiin tai negatiivisiin mielikuviin. Ilmiöstä käytetään joskus nimitystä semanttinen prosodia, ja sanojen semanttisia prosodioita voidaan jäljittää tarkastelemalla, millaisissa yhteyksissä niitä yleensä käytetään.
Lamontin arviota sanan enhancement negatiivisesta prosodiasta voidaan siis arvioida esimerkiksi tarkastelemalla sanan käyttöä isossa tekstikorpuksessa. Hyvän mahdollisuuden tähän tarjoaa Mark Daviesin kokoama Corpus of Contemporary American English, joka on vapaasti käytettävissä oleva tekstikokoelma, joka sisältää 400 miljoonan sanan suuruisen otoksen tämän päivän amerikanenglantia.
Alustava tarkastelu tästä korpuksesta löytyvien esimerkkien perusteella näyttäisi osoittavan Lamontin intuition oikeansuuntaiseksi. Erityisen mielenkiintoista tässä yhteydessä on kuitenkin sanaluokan vaikutus semanttiseen prosodiaan. Käsitteeseen enhancement liittyvä negatiivinen prosodia ei nimittäin ilmene ensisijaisesti reilussa sadassa korpuksesta löytyvässä lauseessa, joissa substantiivit performance ja enhancement esiintyvät peräjälkeen. Osa näistä toki viittaa selvästi sääntöjen vastaisten kemiallisten valmisteiden käyttöön (A day rarely passes without another performance-enhancement story on the sports page), mutta mukana on myös koko joukko esimerkkejä, jossa suorituskyvyn lisääntyminen tuodaan esiin selvästi positiivisessa valossa (This theoretical viewpoint has been supported by several studies which have demonstrated greater performance enhancement through mental practice on tasks containing a greater number of cognitive elements). Samoin esimerkit, joissa substantiivi performance esiintyy verbin enhance objektina, eivät erityisesti viittaa siihen että tähän rakenteeseen liittyisi negatiivisia mielleyhtymiä.
Sen sijaan adjektiivin performance-enhancing semanttinen prosodia ei juuri jätä tulkinnalle sijaa: korpuksesta löytyy reilut 450 esimerkkiä tämän adjektiivin käytöstä, joista 335 määrittää sanaa drug(s) ja 89 sanaa substance(s). Nämä esimerkit viittaavat lähes poikkeuksetta sääntöjen vastaisten valmisteiden käyttöön ammattilaisurheilussa. Tämä assosiaatio lieneekin syynä siihen, että myöskään substantiivia enhancement ei välttämättä haluta käyttää siltä varalta, että se synnyttäisi negatiivisia mielikuvia. (Lamontia ja muita pyöräilyn ystäviä saattaa lohduttaa jonkin verran se seikka, että amerikanenglantia sisältävän korpuksen esimerkit liittyvät pääasiassa muihin urheilulajeihin kuten baseballiin.)
- unlike steroids and other performance enhancing drugs, it would be difficult to detect thr
- to do so. Pharmacological performance-enhancing substances are banned because of their adv
- allowing athletes to use performance enhancing drugs as winning becomes more important (P
- he said, about the use of performance-enhancing drugs. He has been busy. # With the help o
- seball. I have never used performance-enhancing substances while wearing the Rockies unifo
- g career. My brief use of performance-enhancing substances embarrassed me my use of perf
- with an " undetectable " performance-enhancing drug in 2003. # June 1, 2003: Bonds endors
- l’s investigative team on performance-enhancing drugs could request Bonds’ testimony.’ # "
Vaihtoehdoksi enhancement-sanalle Lamont tarjoaa sanaa optimization, ja myöhemmin podcastissa vilahtaa myös käsite performance maximizing. Näistä vaihtoehdoista kumpikin vaikuttaa sinällään toimivalta: ne korostavat mielikuvaa, että välineiden ja varusteiden kehityksessä on ensisijaisesti kyse siitä, miten urheilijan olemassa olevasta suorituspotentiaalista saadaan kilpailutilanteessa irti paras mahdollinen tulos kerta toisensa jälkeen. Sanat enhancement ja enhancing sitä vastoin tuovat korostetusti esiin sen, että tavoitteena on nimenomaan lisätä urheilijan suorituskykyä. Ja vaikka suorituskyvyn lisääminen on ilmiselvä päämäärä kaikkien urheilijoiden harjoittelussa ja valmistautumisessa kilpailuihin, Lamontin intuitio ja tekstikorpuksesta löytyvä aineisto viittaavat selvästi siihen, että tänä päivänä se luo myös valitettavan usein mielikuvan vilpistä.
Härmäläistä käsityötä
Se oli niitä ensimmäisiä asioita, joita opin ymmärtämään englanniksi. Ehkä vähän ennen kuin juoksin aamu-unisena bussille ehtiäkseni naapurikouluun englannin tunneille. Ehkä vähän sen jälkeen, kun olin aloittanut ensimmäiset viralliset kieliopintoni. Niihin aikoihin, kun lastenhuoneessa kasattiin laatikoita nukkekodeiksi ja kun nukkelaumat kansoittivat mielikuvitustani. “Made in Finland.” “Made in China.”
Tuskin osasin sitä lausua sen paremmin kuin monia muitakaan englannin sanoja. Isäni oli niin turhautunut kuulustelemaan minua sanakokeisiin, että lakkasin tieten tahtoen lausumasta niitä loppujakaan. Silloin hän lakkasi kyselemästä minulta, mitä olin oppinut.
Tässä taannoin, istuessamme kahvilla ja teellä härmäläisessä baarissa, hän kuitenkin kysyi jotakin. Kysymys koski sitä, miksi pillimehupurkissa luki “Manufactured in …”. “Manufactured?” ihmetteli isäni. “Ei tätä kukaan ole käsin tehnyt!” Pääsi leuhkimaan latinan taidoillaan.
Ilmeisesti tuo “manufacture”-verbi ja sen johdannaiset ovat tuottaneet päänsärkyä jopa syntyperäisille englannin puhujille. Vieraillessani ystäväni luona Englannissa huomasin pakettiauton kyljessä rinnastetun kaksi sanaa. Tekijännimeä? “Distributors” ja “manufactures”? Kyllä “makers”-sana olisi ollut paljon helpompi!
Minä yritin Härmässä tehdä vaikutuksen isääni sillä, että “manufacture” on metaforana kyllä ihan “dead, ellei jopa “dead and buried”.* Syntyperäinen englannin kielen puhuja ei välttämättä huomaa kysyä, onko kyseessä käsityö, koska sanan latinankielinen alkuperä ei välttämättä tule hänelle ensimmäisenä eikä toisenakaan mieleen. Koska kyseessä muutenkin ja joka tapauksessa on metafora, ei mehun tarvitse olla kirjaimellisesti käsin tehtyä.
Tälläkään kertaa en ihan onnistunut vakuuttamaan isää englannin kielen taidoistani. Ei kommenttia niin helpolla kuopattu. Sellaista se härmäläisyys on. Tehdään tikusta asiaa ja väännetään siitä kättä.
* Kuolleista y.m. metaforista enemmän Andrew Goatlyn kirjassa The Language of Metaphors, erityisesti sivuilla 31-35.
