Ei mikään taskusanakirja
Sanakirjaa, jossa on lähes neljätuhatta sivua, voi tuskin ottaa mukaan lomareissulle Lontooseen. Siitä voi kuitenkin olla muuta iloa. Nyt en tarkoita monien jo tuntemaa The Oxford English Dictionary -jättiläistä, vaan sen rinnakkaisjulkaisua, englannin kielen historiallista synonyymisanakirjaa, jossa on kaksi järkälemäistä osaa: itse sanakirja ja sen indeksi.
Kun The Historical Thesaurus of the Oxford English Dictionary ilmestyi vuonna 2009, sitä suitsutettiin monilla brittiläisillä ja amerikkalaisilla nettisivuilla. Lehtien toimittajat ja kaunokirjallisuuden kriitikot paitsi kuvailivat sitä suureksi kulttuuriteoksi, myös repivät riemua englannin kielen historiallisen runsaasta sanavarastosta monine vivahteineen. Kirjoittajien kiinnostuksen kohteet vaihtelivat ’heti’-tyyppisistä ilmaisuista (immediately-sanan synonyymit) värikkäisiin haukkumasanoihin kuten son of a sea-cook. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että thesauruksen lukeminen oli sekä mielenkiintoista että hauskaa.
Miten synonyymisanakirjaa sitten käytetään ja mitä siitä voi oppia? Sanakirjan päämääränä on heijastaa anglosaksista maailmankuvaa yli puolentoistatuhannen vuoden ajalta, onhan siihen kerätty sanastoa aina muinaisenglannista 1900-luvun lopulle saakka. Teos on jaettu kolmeen erimittaiseen osaan, joiden otsikot ovat ”Maailma”, ”Mieli” ja ”Yhteiskunta”. ”Maailman” alta löytyy sellaisia alakategorioita kuin ”Maailmankaikkeus” ja ”Aine” alaotsikoineen ja sanalistoineen; ”Mieleen” kuuluvat esimerkiksi alakategoriat ”Tunne” ja ”Filosofia” sanastoineen; ja ”Yhteiskunta”-otsikon alta löytyvät muun muassa ”Auktoriteetti” ja ”Matkustaminen”. Näin englannin kielen historiallinen sanasto on siis luetteloitu aihepiireittäin. Alakategorioita riittää aina kuudenteen ja seitsemänteen tasoon asti.
Näin ollen sanakirjan toinen osa, indeksi, osoittautuukin varsin hyödylliseksi. Sen avulla voi tutkia, minne kaikkialle jokin kiinnostava sana on sanakirjassa sijoitettu: useimmat sanat löytyvät useammasta eri kategoriasta. Indeksi alkaa artikkelilla a ja päättyy kirjainyhdistelmään z(-)z(-)z, joka sanakirjan mukaan esiintyy substantiivina kahdessa eri merkityksessä: nukkumisen äänenä ja pörinänä (buzz).
Nettiajassa kun elämme, on historiallista synonyymisanakirjaa mahdollista lukea myös netissä osana suuren The Oxford English Dictinary -sanakirjan nettiversiota. Nettiversion lukija välttyy indeksinumeroilta ja voi sen sijaan surffata thesauruksen tasolta toiselle, vaikkapa ”Mielestä” (Mind) ”Kieleen” (Language), ”Nimeämiseen” (Naming) ja aina lyhenteeseen incog asti (incognito).
Valitettavasti tähän riemuun tarvitaan kuitenkin melko suuri rahasumma. Monet sanakirjan ja sen nettiversion lukijoista opiskelevat tai tekevät työtä yliopistoissa, joilla on varaa hankkia tämä teos.
Linkkejä:
- The Historical Thesaurus of English project
- OUPblog: HTOED facts
- The Telegraph: Historical Thesaurus is a masterpiece worth waiting 40 years for
- The Guardian: Historical Thesaurus review by Steven Poole
- Lisa Gold: Time-traveling through the English language with the Historical Thesaurus of the Oxford English Dictionary
- Literary Review: Words, glorious words
Tunne, teema ja variaatio
Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Keittääkö vai oletko viileä kuin maito jääkaapissa – tai ainakin yhtä viileä kuin Mari Kiviniemi vaalivalvojaisissa Ilta-Sanomien verkkolehden mukaan (17.4.2011)? Vai oletko peräti yhtä cool kuin Barack Obama?
Unkarilainen kielitieteilijä Zoltán Kövecses ja hänen amerikkalainen kollegansa George Lakoff tulivat 1980-luvulla tunnetuiksi amerikanenglannin vihan metaforia koskevalla tutkimuksellaan. He väittivät, että amerikkalaiset ymmärtävät vihan nesteenä, joka kuumenee ja kiehuu ihmisen sisällä aiheuttaen painetta, joka voi räjähtää. Tämän ymmärryksen pohjalta ihmisistä voidaan puhua kuin painekattilasta. Vihan tilassa voi kattilan kansi saada kyytiä (she flipped her lid)!
Tämän tunnemetaforan suomenkielisiin ilmiasuihin kuuluu esimerkiksi fraasi purkaa paineita. On vaikea sanoa, missä määrin tämäntyyppiset suomalaiset ilmaisut ovat kotoperäisiä ja missä määrin ne ovat lainautuneet englannin kielestä. Ajatus ihmisestä painekattilana lienee monille suomalaisille tuttu myös psykologisesta kirjallisuudesta ja itsetunto-oppaista. Olkoon esimerkkinä seuraava teksti:
”Työjuhdan sisälle saattaa kerääntyä niin paljon katkeruutta ja vihaa, että mitta jossain vaiheessa purkautuu yli äyräittensä. Aina rauhallinen ihminen saattaakin yhtäkkiä kuin painekattila räjähtää silmille. Kiltti yrittää viimeiseen saakka painaa painekattilan kannen alas, mutta aina se ei onnistu.”
Lakoffin mukaan painekattilametaforaa voidaan käyttää myös seksuaalisesta himosta, joka hakee tyydytystään. Kövecses kuvaa rakastumista prosessina, jota ei tietyn rajan ylityttyä enää voi pysäyttää. Moni muukin tunne voidaan ymmärtää vastaavan prosessikuvauksen avulla: ärsytyskynnyksen ylityttyä ihminen reagoi tavalla tai toisella eli menettää viileytensä, joka on mahdollisesti jo jonkin aikaa ollut melko näennäistä.
Lopettaaksemme myönteiseen sävyyn on hyvä huomata, että viileyden menettäminen voi joskus olla pelkästään positiivista. Näin lienee tulkittava esimerkiksi Helsingin Sanomien kirja-arvostelua: ”Kaitaro – ehkä lukijan onneksi – menettää aika ajoin filosofisen viileytensä ja innostuu [surrealismista.]”
Lisälukemista (esimerkiksi):
Kövecses, Zoltán. 1988. The Language of Love: The Semantics of Passion in Conversational English. Lewisburg/Lontoo: Bucknell University Press.
Lakoff, George. 1987. Women, Fire and Dangerous Things: What Categories Reveal About the Mind. Chicago: The University of Chicago Press.
Härmäläistä käsityötä
Se oli niitä ensimmäisiä asioita, joita opin ymmärtämään englanniksi. Ehkä vähän ennen kuin juoksin aamu-unisena bussille ehtiäkseni naapurikouluun englannin tunneille. Ehkä vähän sen jälkeen, kun olin aloittanut ensimmäiset viralliset kieliopintoni. Niihin aikoihin, kun lastenhuoneessa kasattiin laatikoita nukkekodeiksi ja kun nukkelaumat kansoittivat mielikuvitustani. “Made in Finland.” “Made in China.”
Tuskin osasin sitä lausua sen paremmin kuin monia muitakaan englannin sanoja. Isäni oli niin turhautunut kuulustelemaan minua sanakokeisiin, että lakkasin tieten tahtoen lausumasta niitä loppujakaan. Silloin hän lakkasi kyselemästä minulta, mitä olin oppinut.
Tässä taannoin, istuessamme kahvilla ja teellä härmäläisessä baarissa, hän kuitenkin kysyi jotakin. Kysymys koski sitä, miksi pillimehupurkissa luki “Manufactured in …”. “Manufactured?” ihmetteli isäni. “Ei tätä kukaan ole käsin tehnyt!” Pääsi leuhkimaan latinan taidoillaan.
Ilmeisesti tuo “manufacture”-verbi ja sen johdannaiset ovat tuottaneet päänsärkyä jopa syntyperäisille englannin puhujille. Vieraillessani ystäväni luona Englannissa huomasin pakettiauton kyljessä rinnastetun kaksi sanaa. Tekijännimeä? “Distributors” ja “manufactures”? Kyllä “makers”-sana olisi ollut paljon helpompi!
Minä yritin Härmässä tehdä vaikutuksen isääni sillä, että “manufacture” on metaforana kyllä ihan “dead, ellei jopa “dead and buried”.* Syntyperäinen englannin kielen puhuja ei välttämättä huomaa kysyä, onko kyseessä käsityö, koska sanan latinankielinen alkuperä ei välttämättä tule hänelle ensimmäisenä eikä toisenakaan mieleen. Koska kyseessä muutenkin ja joka tapauksessa on metafora, ei mehun tarvitse olla kirjaimellisesti käsin tehtyä.
Tälläkään kertaa en ihan onnistunut vakuuttamaan isää englannin kielen taidoistani. Ei kommenttia niin helpolla kuopattu. Sellaista se härmäläisyys on. Tehdään tikusta asiaa ja väännetään siitä kättä.
* Kuolleista y.m. metaforista enemmän Andrew Goatlyn kirjassa The Language of Metaphors, erityisesti sivuilla 31-35.
