Kelttimaan kielipolitiikkaa, osa 2
Tänä kesänä vietimme yhden lomaviikon Walesissa. Pohjois-Walesin vuoristoalue Snowdonia on kuuluisa luonnollisestikin vuoristomaisemistaan, mutta lisäksi – ehkä osittain vuorien ansioista – alueella kymrin kieli on vielä täysin elinvoimainen. Kymri on siis kelttiläinen kieli jota puhutaan Walesissa, ja siten sukua iirille ja Skotlannissa puhuttavalle gaelille. Toissakesäisen Irlanninmatkan jälkeen oli miellyttävää havaita, että toisin kuin Irlannissa, Walesissa kuulee tosiaan paikallista kelttikieltä puhuttavan kylillä ja kaduilla.* Katukyltit ja esim. kauppojen kyltit ovat yleensä kaksikielisiä, joissa englanti on toisena kielenä eikä ensimmäisenä. Verrattuna Irlannin iirinkielisiin alueisiin joista kirjoitin pari vuotta sitten, tilanne on parempi. Kuitenkaan konflikteilta ei voi kokonaan välttyä: historiallisista syistä Walesilaisilla on jotain hampaankolossa Englantia kohtaan. Pubeissakin kuulee kymriä, ja kun paikallisten kanssa jutellessa sain heti pisteitä kerrottuani, etten aksentistani huolimatta ole englantilainen, heti perään tuli myös vähän vuodatusta Walesin historiallisesta asemasta Englannin alistamana.
Tämä hienoinen antipatia tuli vastaan myös eräässä tiekyltissä, joka innoitti tämän kirjoituksen. Siinä missä Irlannin Dinglessä paikalliset lisäsivät tiekylttiin myös kohteen englanninkielisen nimen jotta turistit löytäisivät perille, Walesissa lähestyessämme Rhuthunin kylää kävi hyvin selväksi, ettei joku ainakaan pitänyt siitä, että paikasta käytettiin myös sen englanninkielistä nimeä Ruthin:
Rhuthunin kylässä – niin kuin monessa muussakin kylässä missä kävimme – sattui olemaan käynnissä kesäjuhlat (kesä on juhlien aikaa). Istuimme sitten teellä kylän vanhan kirkon pihassa seurakunnan pop-up kahvilassa, ja kuuntelimme kun paikallinen Samba-bändi soitti viereiselle torille pystytetyllä lavalla. Mutta kymriä en muista kuulleeni tässä kylässä. Ehkä Englanti oli jo liian lähellä…
* Tästä kehitin ‘Samulin lain kielen elinvoimaisuudesta’: jos kadulla kuulee teinien käyttävän jotain kieltä, kieli on täysin voimissaan. 
Rajanvetoa Floridassa
Matkustelu avartaa. Huhtikuussa matkasin ensimmäistä kertaa tropiikkiin, Floridaan. Floridan eteläosa, mukaan lukien Key-saaret, kuuluu trooppiseen ilmastovyöhykkeeseen, juuri ja juuri. Tarve jäsentää maailmaa ja kokemuksia erilaisten luokitusten ja nimikkeiden kautta on yleisinhimillinen. Niinpä sitten Key Westin idyllisellä lomasaarella kuvautin itseni miljoonien kaltaisteni turistien lailla tropic cinema -kyltin edessä Marilynin helmojen katveessa.
Key Westin eteläkärjessä sijaitsee myös Amerikan eteläisin kohta, the Southernmost Point of continental USA sekä iso liuta muita southernmost-paikkoja, kuten hotelli, talo ja ravintola. Wikipediasta southernmost point -tittelin omaavia paikkoja löytyy laskutavasta riippuen useampiakin, jopa Antarktikselta, jonka Amundsen-Scott -tutkimusasema on the Southernmost Point under United States jurisdiction, eli eteläisin paikka, jossa Yhdysvaltain lainsäädäntö on voimassa. Jos vielä Amerikan mantereella sijaitsevien 48 osavaltion lisäksi laskuihin otetaan Alaskan ja Havaijin osavaltiot, jälkimmäiseltä löytyy the Southernmost Point in the 50 states. Oikeasti kuvaamani muistomerkki Key Westillä olikin the Southernmost Incorporated Place in the contiguous 48 states, mikä ei ehkä aukea ensi kuulemalta. Incorporated place on virallinen termi, joka tarkoittaa tietynlaista asutuskeskittymää, joiden määritelmät vaihtelevat osavaltioittain. Key Westin osalta se ainakin sulki pois etelämpänä sijaitsevat armeijan tilukset ja yksityisomistuksessa olevat alueet. Contiguous on kätevä adjektiivi, joka viittaa rajanaapuruuteen ja tässä yhteydessä Amerikan mantereella sijaitseviin osavaltioihin; latinalta kalskahtavia synonyymejä coterminous ja conterminous käytetään myös.
Oman olemisen ja paikan määrittely on siis tärkeää, tosin yhtä tärkeää voi myös joskus olla rajan vetäminen ja eron tekeminen toiseen paikkaan. Key Westin Southernmost point -muistomerkissä on nimittäin lisäksi maininta 90 Miles to Cuba.
Erilaisia laatusanoja käytetään markkinoinnin tarpeisiin herättämään positiivisia mielleyhtymiä. Floridassa adjektiivia Caribbean kuulee ja näkee yllättävän paljon. Karibian risteilyt toki lähtevät usein Miamista ja Karibiaksi käsitettävä alue sijaitsee aivan läheisyydessä, mutta siltikin. Verkkosivuillaan Caribbean Wedding -yritys niputtaa alueet kätevästi yhteen: ”The State of Florida is regarded as a Caribbean destination because of its proximity to, and being the gateway for, the countries of the Caribbean.” Logiikka on tietysti sama kuin Oulun liittämisessä Lappiin, ja kaukaa tuleville turisteille tällähän ei oikeasti ole väliä, tärkeää on oikeanlaisten mielikuvien ja eksotiikan myyminen.
Adjektiivi Caribbean osoittautui kuitenkin pulmalliseksi, esimerkiksi tilattaessa paikallisessa ravintolassa karibialaista ruokaa. Sanan oikeasta lausumisesta ja eritoten painosta löytyy englanninkielisillä verkkosivuilla pitkiä ketjuja. Perusasetelma on se, että amerikkalaiset painottavat toista tavua (kuh-RIB-ee-uhn) ja britit kolmatta (ka-rih-BEE-uhn). Karibialla asuvat paikalliset painottavat brittien lailla kolmatta, mikä verkkokeskusteluissa vaikuttikin oleva vahva argumentti brittien ääntämyksen oikeellisuudesta. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että lausumisessa esiintyy vaihtelua, jostain syystä esimerkiksi ääntämys on vakio seuraavissa yhteyksissä: elokuva Pirates of the Caribbean lausutaan aina brittiläisen tai karibialaisen mallin mukaan (ka-rih-BEE-uhn), kun taas Royal Caribbean -varustamo lausutaan amerikkalaiseen tapaan (kuh-RIB-ee-uhn) (Wikipedia). Tämä kielikiista ei kuitenkaan ole saanut verkossa yhtä paljon palstatilaa kuin brittiläisen ja amerikkalaisen lausumisen eroja ruotiva tomaatti-potaatti-kiista, josta on kuuluisa laulukin.
Matkalla Lähi-idässä: huomioita paikallisista kielimaisemista
Kuten viimeisin kirjoituskin osoittaa, olemme Suomessa tottuneet kohtaamaan englannin kieltä ihmisten puheen lisäksi myös erilaisten tuotemerkkien ja paikkojen nimissä. Englannin näkyvään asemaan tottuneena on hyvin helppoa tuudittautua ajattelemaan, että muualla maailmalla on samanlaista: englantihan on maailman kieli, joka on soluttautunut jokaiseen kolkkaan. Englannilla tulee toimeen kaikkialla ja sillä selviää.
Näin ei kuitenkaan (onneksi?) ole, kuten sain huomata hiljattaisella Lähi-itään suuntautuvalla ulkomaanmatkallani. Matkareittimme poikkesi hieman normaalista, sillä matkasimme Punaisella merellä kiertäen eri satamakaupunkeja. Kohteisiimme kuuluivat Jordanian Akaba ja Egyptin Safaga, Suez ja Sharm-el-Sheikh. Näistä Akaba ja Sharm-el-Sheikh ovat myös rantalomakohteita. Matkamme suuntautui kulttuurillisesti kiinnostaviin paikkoihin, kuten Egyptissä Luxoriin ja Kairoon ja Jordaniassa Petran vanhaan kaupunkiin.
Matkustimme yleensä bussilla kulloisestakin satamakaupungista eri turistikohteisiin, ja näkymät bussista olivat monella tapaa mielenkiintoisia ja henkeäsalpaavia. Pikkuhiljaa aloin reissupäivien aikana kiinnittää huomiotani myös kielimaisemaan ja siihen, miten rajusti se saattoikaan muuttua matkan varrella. Satamakaupunkien läpi ajaessa ja niistä poistuttaessa suurin osa ilmoituksista, kylteistä ja mainoksista tienvarsilla olivat arabiankielisiä. Sama toistui pienempien kaupunkien ja kylien kanssa. Jos osa näistä kylteistä olikin tarkoitettu matkaajille/autoilijoille neuvoksi, niin arabiaa osaamattomalle ne valitettavasti olivat täyttä hepreaa.
Toisaalta mitä lähemmäksi isoja kaupunkeja tulimme, sitä enemmän kylteissä ja tienvarsien mainostauluissa alkoi olla englanninkielisiä tuotemerkkejä, sanoja ja ilmaisuja. Mutta silti niissä oli myös huomattavan paljon arabiaa. Oheinen kuva on Kairon keskustasta Niilin länsipuolelta kuvattuna. Se osoittaa selkeästi, miten Kairon kaupunkikuva on paikoitellen hyvinkin tiheästi varustettu mainostauluin, jotka sisältävät useita kieliä. Arabiankieliset taulut on ilmiselvästi kohdennettu paikalliselle populaatiolle, kun taas useaa kieltä sisältävistä saavat ulkomaalaisetkin ehkä jotain irti – joko kielellisen asun tai kuvien perusteella.
Turistikohteissa – sekä kaupunkien nähtävyyksissä että rantalomapaikoissa – olikin sitten aivan toisin. Kaikkialla näkyi kaupustelijoita englanninkielisillä kylteillä varustettuina, kuten oheinen kuva Karnakin temppelin edustalta osoittaa. Huomionarvoista kuvassa on, että englanninkieliset ilmaisut ovat turisteille suunnattuja. Niillä houkutellaan turistit ostamaan mitä erilaisimpia asioita aina kamerojen muistikorteista paikallisten tekemiin käsitöihin.
Kun sitten kuljeskelee kaupungilla kaukana suurimmista nähtävyyksistä, voi törmätä kielellisesti mielenkiintoisiin kauppojen ja palvelujen mainoskyltteihin. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa mitä luultavimmin mainostetaan kiinalaista saunaa ja hierontaa kolmella eri kielellä: arabiaksi, englanniksi ja kiinaksi. Kyltin sana sauna on tosin muuttanut muotoaan tutusta suomalaisesta variantista joksikin muuksi tuntemattomammaksi. Sanan merkityksen voi kuitenkin päätellä kontekstista. Kysymys kuuluukin: millainen on kiinalainen ikkunallinen sauna? Kulttuuria tuntemattomalle tämä kyltti ei helpolla avaudu – saati sitten paikan palvelut. Uskaltaako kukaan kokeilla, mitä paikka pitää sisällään? Itse en varmastikaan.
Yllä olevat kuvat valottavat ainakin jollain tapaa sitä kielimaisemaa, jota matkaaja kohtaa kulkiessaan Lähi-idän eri maissa. Kielimaisema muuttaa muotoaan ja saa monenlaisia vivahteita ja merkityksiä siitä riippuen, missä päin maata ja millaisella alueella ollaan.
