En kutsuisi itseäni kaksikieliseksi?

Jos jotakuta pidetään kaksikielisenä, hänen ajatellaan yleensä osaavan kaksi eri kieltä täydellisesti tai ainakin hallitsevan molemmat kielet yhtä hyvin. Termiä käytetään usein viitattaessa ihmisiin, jotka ovat jo lapsuudessaan oppineet puhumaan kahta tai useampaakin eri kieltä. Mutta miten kuvata niitä, jotka osaavat äidinkielensä lisäksi muitakin kieliä ja myös käyttävät niitä päivittäin, mutta eivät täytä näin tiukkoja kaksikielisyyden kriteereitä?

Vaatimus kielten täydellisestä osaamisesta on iskostunut niin syvälle meihin, että myös yliopiston kielten opiskelijat saattavat ajatella sanan ”kaksikielinen” olevan varattu ihan erityistä käyttöä varten. Olin yllättynyt, kun kuulin ensimmäisen vuoden englannin opiskelijoiden mielipiteitä kaksikielisyydestä opettamallani kielitieteen peruskurssilla. Kysyin nimittäin opiskelijoilta, kuinka moni pitää itseään kaksikielisenä ja sain hämmästykseni huomata, että suurin osa opiskelijoista luonnehti itseään yksikieliseksi, vaikka mitä ilmeisimmin he hallitsivat suomen kielen lisäksi englannin ja hyvin luultavasti pari muutakin kieltä. Ehkä termillä ”kaksikielinen” on sellainen arvostus, että emme mielellämme kuvaile sillä itseämme tai omaa osaamistamme. Kuitenkin muut saattavat tällaisen kuvauksen meihin liittää: monesti ulkomailla suomalaistakin ylistetään ties kuinka monikieliseksi kun osaa muutaman sanan vierasta kieltä!

On selvää, että joskus vieraan kielen kanssa toimiessa sanat loppuvat kesken. Itse olen saanut lähiaikoina huomata, että en osaa puhua jääkiekosta tai edes kengistä englanniksi. Molemmat ovat hyvin arkipäiväisiä asioita, mutta ei ole auttanut muu kuin palata sanakirjan ääreen miettiessäni englanninkielisiä termejä ”alkulohkolle” tai erityyppisille korkokengille. Toisaalta minulta loppuvat sanat silloin tällöin myös suomen kielen kanssa: voi olla, että juuri siksi esimerkiksi verovirastossa asiointi ei ole minulle kaikkein mieluisinta puuhaa. Lohduttavaa on kuitenkin tietää, että kukaan ei hallitse jokaista kielenkäyttötilannetta ja niihin liittyviä kielen rekistereitä täydellisesti, ei edes oman äidinkielensä kohdalla (Blommaert 2009).

Kaksikielisyyttä miettiessä kieliä ei myöskään tarvitse ajatella toisistaan erillisinä, vain tietyille yhteisöille kuuluvina selvärajaisina systeemeinä (Heller 2007). Mikä tahansa kieli joka tapauksessa muokkautuu käyttäjiensä, erilaisten käyttötilanteiden ja -tarkoitusten mukaan. Kielen käyttäjät ottavat vaikutteita muista kielistä ja soveltavat niitä omiin tarkoituksiinsa sopivalla tavalla. Yksinkertaisena esimerkkinä voisi olla vaikkapa sanan ”blogi” käyttö suomen kielessä. Ilman englannin kielen vaikutusta ja asemaa globaalina tietotekniikan kielenä sekä kielen käyttäjien kykyä omaksua ja muokata uusia ilmaisuja muiden kielten pohjalta, tuota termiä tuskin olisi olemassa. Tästä näkökulmasta ajatellen voi huomata, että elämäämme mahtuu useampi kuin yksi kieli. Ehkä voisimmekin, niin halutessamme, kutsua itseämme kaksi- tai monikielisiksi huolimatta siitä, hallitsemmeko osaamiamme kieliä täydellisesti tai missä vaiheessa elämäämme olemme kielet oppineet.

Blommaert, J. (tulossa 2009). A Sociolinguistics of Globalization. Cambridge: Cambridge University Press.

Heller, M. (toim.) 2007. Bilingualism: A social approach. New York: Palgrave.

2 kommenttia

Kategoria(t): Saija Peuronen

2 responses to “En kutsuisi itseäni kaksikieliseksi?

  1. Jude

    Itse en ainakaan kutsuis ensimmäisen (tai viimeisen)vuoden englannin opiskelijoita kaksikieliseksi, eron huomaa kun tapaa oikeasti kaksikielisen ihmisen. Nimimerkki laitokselta valmistunut🙂
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksikielisyys

    • Saija Peuronen

      Tämä nimenomaan onkin mielenkiintoista: kuka on oikeasti kaksikielinen, minkälaista kielitaitoa kaksikieliseltä vaaditaan ja onko perinteinen näkemys kaksikielisyydestä, joka mm. tuossa wikipedian artikkelissa määritellään kahden kielen hallitsemisena ”sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin” ylipäätään toimiva, jos tarkastellaan mitä ihmiset omassa elämässään tekevät osaamillaan kielillä? Kielelliset resurssimme ovat kuitenkin hyvin tilannesidonnaisia. Tietyssä sosiaalisessa tilanteessa tai ryhmässä saatan hallita kaksi kieltä, kun taas jossain toisessa tilanteessa pystyn toimimaan vain yhdellä kielellä, vaikka olisikin kyse samoista ”kielistä”:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s