Sauna ja syli: fennismejä englannin kielessä

Tässä blogissa on jo aikaisemminkin puhuttu englannin pitkäaikaisesta taipumuksesta omia muiden kielten aineksia, erityisesti sanastoa. James Nicholl on kuvannut englantia kieleksi, joka ei vain lainaile sanoja, vaan on myös tilaisuuden tullen seurannut toisia kieliä pimeille kujille, kolkannut ne tajuttomiksi ja tyhjentänyt niiden taskut uutta sanastoa etsiessään. Kuinka sitten suomi on pärjännyt tämän ison tappelupukarin kanssa?

Ainoa suomen kielen sana, joka on lainautunut englannin yleiskieleen on sauna, joka Oxford English Dictionaryn mukaan on esiintynyt 1880-luvulta lähtien Suomea kuvaavissa matkakirjoituksissa. Verbinäkin sitä on käytetty 1960-luvulta alkaen, vaikkakin aika harvoin. Tällöin merkityksenä on ’saunoa’. Muuten suomi on lähinnä tuottanut joitakin termejä tieteen kieleen, esimerkkeinä vaikkapa rapakivi, palsa ja luote. Useimmiten on ollut kyse jonkin erityisesti suomalaisen maantieteellisen tai kulttuuripiirteen kuvauksesta, ja ilmiön ensimmäinen kuvaajakin on tyypillisesti ollut suomalainen, joka on ehdottanut suomenkielistä termiä kansainväliseen käyttöön.

Viimeaikoina on verkossa kuitenkin voinut törmätä suomen kielen sanoihin vähän odottamattomissakin yhteyksissä. Englanniksi pelattavat erilaiset sanapelit (Scrabble, Word Challenge, TextTwist jne) käyttävät omia sanakirjojaan hyväksyttävien sanojen tunnistamiseen, ja silloin saattavat esimerkiksi markka ja syli olla englantia (kiitokset Janne Skaffarille jälkimmäisestä esimerkistä). Samoin penni kelpaa englanniksi, ainakin joissain peleissä ja esimerkiksi Dictionary.comin sanakirjoissa. Useiden muiden valuuttojen omakieliset nimitykset näkyvät myös, vaikka niiden rinnalla onkin perinteisesti käytetty myös englantilaistettuja versioita. Suomen markkakin oli varmaan yleisemmin englanniksi mark kuin markka. Tämä on aivan samanlaista vaihtelua kuin se, että nykysuomessa puhumme esimerkiksi Viron valuutasta joko kruunuina tai krooneina.

Mutta miksi syli on englantia? Muut vanhat suomalaiset mitat eivät näytä kelpaavan, sen paremmin virsta kuin vaaksakaan eivät tärppää. Ja missä syli on englantia? Isoimmat sanakirjat tuntevat sanan vain entisenä Guinean rahayksikkönä. Toisaalla Wiktionary kertoo termistä paljonkin, myös vastaavuuksia muiden kielten samankaltaisten mittojen kanssa, mutta senkin mielestä sana on suomea, ei englantia. Itse asiassa ainoa varma havainto on Facebookin Scrabblen sanastossa. Scrabblen kehittäjät tuskin ovat luoneet omaa sanakirjaansa tyhjästä, vaan ovat yhdistelleet erilaisia elektronisia lähteitä mahdollisimman kattavaksi. Arvoitukseksi jää, onko sanakirjan pohjana käytetty esim. Wiktionaryä, josta jokin filtteri on poiminut mukaan satunnaisesti myös muunkielisiä sanoja tietyillä ehdoilla.

10 kommenttia

Kategoria(t): Arja Nurmi

10 responses to “Sauna ja syli: fennismejä englannin kielessä

  1. Tanja Säily

    Innostuin heti katsomaan OED:stä sanoja, joitten etymologiaksi on merkitty suomi. Kivilajeja on tosiaan runsaasti. Lisäksi löytyivät kantele, puukko, runo (ja rune eräässä merkityksessä), pulka (eli pulkka) ja essive (suomen essiivi-sijamuoto). Todella suomalaiskansallista!

    • Arja Nurmi

      Aika tyypillistä, että puukkokin on mukana🙂

    • Alpo Honkapohja

      Eri asia onko sana ”essive” lainattu suomesta, jos se on johdettu latinan verbistä ”esse” samalla -ive/-iivi -johtimella kuin monet muutkin kielioppitermit. Pikemminkin erikseen suomen kieltä varten kehitetty latina-pohjainen kielioppitermi.

      Eikös sille ole suomenkielinen vastinekin:

      essiivi = olento
      translatiivi = tulento

      hah, mä näköjään innostun kommentoimaan vain jos pääsen pätemään latinan osaamisellani😛

      Hyvä muuten että kantele ja puukko noteraataan!

      • Arja Nurmi

        Erinomainen pointti. Tässä taas huomataan, kuinka vaikeaa on päättää mitä kieltä sanat ovat. Ja nyt sentään puhutaan nykykielestä, eikä niistä yleisemmin tukimistamme 500-1000 vuoden takaisista ajoista.

      • Tanja Säily

        Juu, ja runokaan ei tietysti alun perin ole suomea, vaan muinaisskandinaavia tms. Puukosta OED muuten sanoo ”regarded as the Finnish national weapon”😀

  2. Markku Pyykönen

    Englannin ”orphan” perustuu tietämäni mukaan suomalaiseen orpo sanaan. Ruotsin kielessäkään ei ole mitään vastaavaa, vain ”föräldralöst barn” (lapsi ilman vanhempia)

    • Samuli Kaislaniemi

      Sekä englannissa, että suomessa sana on laina – nyt ei ole Nykysuomen etymologista sanakirjaa vieressä, mutta Oxford English Dictionary johtaa ”orphan”-sanan juuret englannissa Latinaan, josta se on lainattu n. 1400-luvulla. Wiktionarysta taas saa lukea sanan muinaisen kantakielen muodon olleen jotensakin ”horb(h)o” – ehkä suomen ”orpo”kin on muinainen laina germaanisista kielistä (kuten vaikka ”kuningas” tai ”raippa” tai..). Mutta jos arvaan tässä siis oikein, sana saattaa olla suomen kielessä vanhempaa perua kuin englannissa…

      • Tanja Säily

        Suomen sanojen alkuperä -kirjan mukaan orpo olisi alun perin lainattu kanta-arjalaisesta tai kantairanilaisesta sanasta *arbha-s (joka on sukua mainitsemallesi latinan sanalle). Sanalle löytyy vastine kaukaisesta sukukielestämme unkaristakin, eli lainaaminen lienee tapahtunut hyvin varhain uralilaisten kielten historiassa, reilusti ennen ajanlaskumme alkua.

    • Jukka Tyrkkö

      Uskoisinpa että englanti lienee kuitenkin lainannut sanan ranskasta (tahi anglo-normannista) tai suoraan latinasta. Melkein kaikista romaanisista kielistä löytyy sen sukulaissanoja, ja niihin se puolestaan on tullut varsin tavanomaista reittiä latinasta ja latinaan kreikasta. Kyse on hyvin vanhasta indoeurooppalaisesta sanasta. Suomen, viron, ja unkarinkin käyttämä sana lienee suora – ja siten hyvin vanha – indoeurooppalainen laina, eikä peruja latinasta tai nuoremmista romaanisista kielistä. Englantia lukuunottamatta se ei esiinny muissa germaanisissa kielissä ja kuten sanoitkin, skandinavian germaanisissa kielissä käsite ilmaistaan adjektiivia käyttäen ilman omaa erikoistunutta sanaa.

    • Arja Nurmi

      Minäkin innostuin katselemaan muita kieliä, ja näyttäisi siltä, että sana tosiaan esiintyy aika useassa romaanisessa kielessä: ranskan orphelin, espanjan huérfano, italian orfano, portugalin órfão. Tämä puoltaisi latinaa alkuperäislähteenä, kuten Samuli tuossa ylempänä mainitsee. Hiukan pengottuani löysin tosin myös muodon ορφανός, jota on käytetty klassisessa kreikassa. Tämä on yleensä vinkki siitä, että sana voisi olla vanhempaakin indoeurooppalaista perua.

      Muista indoeuroppalaisen kieliperheen jäsenistä ei tässä selvittelyssä ollut apua. Germaanisissa kielissä saksan Weise ja hollannin wees näyttävät olevan eri lähteestä, ja pohjoismaiset kielet näyttävät käyttävän tuota föräldralös-mallia. Slaavilaisissa kielissä venäjän сирота ja puolan sierota näyttävät olevan taas yhteistä alkuperää (kuin myös esim. slovakian ja serbian vastaavat sanat).

      Suomen sukukielistä en löytänyt äkkiseltään sanakirjoja muita kuin viron, missä on orb, ja unkarin (árva). (Ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen karjalan sanakirjan, jonka mukaan orpo on orpo karjalaksikin.)

      Kaukaisempia kieliä en pystynyt tutkimaan, koska siinä tulevat kirjoitusjärjestelmien erot aika äkkiä vastaan. Mutta tämän evidenssin pohjalta olisin kyllä sitä mieltä, että englanti on todennäköisesti lainannut oman orphan-sanansa normanniranskasta, joka (kuten muutkin nykyiset romaaniset kielet) on sen saanut latinasta.

      Miksi sitten tämä muoto esiintyy kreikassa, romaanisissa kielissä, englannissa, ja (ainakin joissain) suomen sukukielissä? Tanjan yllä siteeraama Suomen sanojen alkuperä -kirjan tietojen mukaan vaikuttaisi todennäköiseltä, että kyseessä on hyvin vanha laina suomalais-ugrilaisiin kieliin, joka on sattuman oikusta jatkanut elämää lainasanana meillä, eikä ole korvautunut naapureitten käyttämillä tai uudella omaperäisellä. (Eli käytännössä olen ihan samaa mieltä kuin Jukkakin tuossa yllä, mutta kiertelin vain asiaa vielä vähän monimutkaisemmin.) Toisaalla varhaisten indoeurooppalaisten kielten perillisistä Euroopassa vain romaaniset kielet tämän pintapuolisen selailun pohjalta näyttävät kantavan tätä perintöä, ja muut kieliperheen haarat ovat löytäneet uusia tapoja ilmaista asiaa.

      Perhesuhteita ilmaisevat sanat hyvin usein liittyvät kulttuuriin, ja jos haluan oikein villin hypoteesin heittää, niin ehkäpä orpolasten asema eri kulttuureissa oli hyvin erilainen, ja orpoutta ilmaisevat sanat ovat sitten kehittyneet heijastamaan sitä, kuka orvoista huolehti. Tässä tarvittaisiin kuitenkin jo usean eri kielen asiantuntemusta ja kunnollisten historiallisten ja etymologisten lähteiden käyttöä.

      Tällainen historiallinen salapoliisin työ on aina hauskaa, eli ehkäpä jonkun meistä kannattaisi jatkaa aiheen parissa sopivan tilaisuuden tullen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s