Sukupuolieroista kielenkäytössä

British National Corpus -tekstiaineistoon perustuvissa tutkimuksissa on havaittu, että brittienglannissa miehet käyttävät keskimäärin enemmän substantiiveja kuin naiset, ja naiset vastaavasti enemmän persoonapronomineja kuin miehet. Tämä pätee sekä keskustelutilanteisiin että muodollisempaan kirjakieleen. Eroja on perusteltu sillä, että miehillä ja naisilla olisi usein kielenkäytössä hieman eri päämäärä: miesten kommunikaatio keskittyy informatiivisuuteen, jolloin substantiiveja eli nimisanoja käytetään paljon, kun taas naisilla painopiste on enemmän osallistuvassa vuorovaikutuksessa, jolloin viitataan paljon esim. itseen ja keskustelukumppaniin pronomineilla I ja you.

Täytyy tietenkin huomata, että erot eivät ole valtavia, ja tekstien substantiivi- ja pronominipitoisuudet voivat vaihdella esim. tekstilajien välillä paljon enemmän kuin sukupuolten välillä. Lisäksi yksilöitten väliset erot ovat suuria. Yleinen trendi on kuitenkin yllä kuvatun kaltainen.

Kiinnostavaa kyllä, olemme löytäneet saman eron myös vanhasta kirjeaineistosta. Parsed Corpus of Early English Correspondence -aineiston kirjeet ovat vuosilta 1410–1681, ja siinäkin naisten kirjoittamat kirjeet ovat pronomini- ja miesten substantiivipitoisempia. Ajan myötä kirjeitten substantiivipitoisuus vähenee molemmilla sukupuolilla (naisten johtamana); tämä saattaa viitata siihen, että kirjeenkirjoituksen päätehtäväksi tuli yhteydenpito ja suhteitten vaaliminen aiemman tiedottamisen tai ohjeistamisen sijaan.

Löytyisiköhän sama ero suomestakin?


Lähteet:

Argamon, S., M. Koppel, J. Fine & A.R. Shimoni. 2003. ”Gender, genre, and writing style in formal written texts”. Text 23(3): 321–346.

Rayson, P., G. Leech & M. Hodges. 1997. ”Social differentiation in the use of English vocabulary: Some analyses of the conversational component of the British National Corpus”. International Journal of Corpus Linguistics 2(1): 133–152.

Säily, T., T. Nevalainen & H. Siirtola. Tulossa. ”Variation in noun and pronoun frequencies in a sociohistorical corpus of English”.

2 kommenttia

Kategoria(t): Tanja Säily

2 responses to “Sukupuolieroista kielenkäytössä

  1. Alpo Honkapohja

    Sellaista tuli mieleen, että suomi on ”pro-drop” kieli ja persoonapronominien käyttö on ylipäänsä täällä vähän ongelmaista. Sinuttelu on epäkohteliasta, minä-sanan käyttö tarpeetonta itsekorostusta ja teitittely parasta tehdä pelkän verbimuodon avulla.

    Eli, tuntuu ihan järkeenkäyvältä, että samansuuntaisia eroja löytyisivät suomestakin, mutta persoonapronominien käyttö ei suomessa ole yksinomaan osallistuvaa kommunikaatiota vaan lipsuu herkästi epäkohteliaisuuden puolelle.

    Minä ainakin olen sinun kirjoituksesta tässä meidän tutkimusyksikön blogissa sitä mieltä😛

  2. Tanja Säily

    Hyvä pointti. Puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat tietysti tässä toisistaan huomattavasti – puhutussa suomessa (ainakin epämuodollisessa keskustelussa) hoetaan minusta persoonapronomineja siinä kuin englannissakin. Kirjakielessä pitäisi ehkä sitten katsoa myös verbien persoonamuotoja?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s