Kelttimaan kielipolitiikkaa, osa 2

Tänä kesänä vietimme yhden lomaviikon Walesissa. Pohjois-Walesin vuoristoalue Snowdonia on kuuluisa luonnollisestikin vuoristomaisemistaan, mutta lisäksi – ehkä osittain vuorien ansioista – alueella kymrin kieli on vielä täysin elinvoimainen. Kymri on siis kelttiläinen kieli jota puhutaan Walesissa, ja siten sukua iirille ja Skotlannissa puhuttavalle gaelille. Toissakesäisen Irlanninmatkan jälkeen oli miellyttävää havaita, että toisin kuin Irlannissa, Walesissa kuulee tosiaan paikallista kelttikieltä puhuttavan kylillä ja kaduilla.*  Katukyltit ja esim. kauppojen kyltit ovat yleensä kaksikielisiä, joissa englanti on toisena kielenä eikä ensimmäisenä. Verrattuna Irlannin iirinkielisiin alueisiin joista kirjoitin pari vuotta sitten, tilanne on parempi. Kuitenkaan konflikteilta ei voi kokonaan välttyä: historiallisista syistä Walesilaisilla on jotain hampaankolossa Englantia kohtaan. Pubeissakin kuulee kymriä, ja kun paikallisten kanssa jutellessa sain heti pisteitä kerrottuani, etten aksentistani huolimatta ole englantilainen, heti perään tuli myös vähän vuodatusta Walesin historiallisesta asemasta Englannin alistamana.

Tämä hienoinen antipatia tuli vastaan myös eräässä tiekyltissä, joka innoitti tämän kirjoituksen. Siinä missä Irlannin Dinglessä paikalliset lisäsivät tiekylttiin myös kohteen englanninkielisen nimen jotta turistit löytäisivät perille, Walesissa lähestyessämme Rhuthunin kylää kävi hyvin selväksi, ettei joku ainakaan pitänyt siitä, että paikasta käytettiin myös sen englanninkielistä nimeä Ruthin:

Rhuthun/Ruthin

Rhuthunin kylässä – niin kuin monessa muussakin kylässä missä kävimme – sattui olemaan käynnissä kesäjuhlat (kesä on juhlien aikaa). Istuimme sitten teellä kylän vanhan kirkon pihassa seurakunnan pop-up kahvilassa, ja kuuntelimme kun paikallinen Samba-bändi soitti viereiselle torille pystytetyllä lavalla. Mutta kymriä en muista kuulleeni tässä kylässä. Ehkä Englanti oli jo liian lähellä…

 

* Tästä kehitin ’Samulin lain kielen elinvoimaisuudesta’: jos kadulla kuulee teinien käyttävän jotain kieltä, kieli on täysin voimissaan.😉

3 kommenttia

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi

3 responses to “Kelttimaan kielipolitiikkaa, osa 2

  1. Tanja Säily

    Kiva kuulla, että kymri on vielä voimissaan! Muistelen, että minulle olisi koulussa tai yliopistossa kerrottu, että kymri on vielä heikommassa asemassa kuin iiri – ehkä muistan väärin, tai sitten opettaja oli englantilaisten kätyri?😉

    Sam’s Law😀

  2. Samuli Kaislaniemi

    Vaikea sanoa – toisaalta Walesissa tuli vietettyä enemmän aikaa kymrinkielisellä alueella kuin Irlannissa Gaeltachtissa, joten mielikuva on erilainen. Toisaalta taas kelttikielen puhujia on tutkimusten mukaan lukumääräisesti Walesissa enemmän kuin Irlannissa – etenkin äidinkielenään kymriä puhuvia on monin verroin enemmän kuin iiriä puhuvia. Ehkä opettajasi oli irlantilaisen propagandan uhri!😀

  3. Samuli Kaislaniemi

    Paikannimet taitavat olla hyvä tarkastelukohde kielipolitiikasta ja (paikallis)identiteetistä kiinnostuneille. Törmäsin juuri pariin ylläolevan kaltaiseen esimerkkiin – yksi Belgiasta, toinen Korsikalta – joissa molemmissa valtakielinen versio paikannimestä on sutattu yli. Onkohan Suomessa paikkoja, joissa moista esiintyy?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s