Pohjoinen ulottuvuus

Mikä on viisimiljoonainen pääosin protestanttinen pohjoinen kansakunta, jolla on sini-valkoinen ristilippu, ongelmallinen suhde isompaan naapuriin ja pääkaupungissa puolisen miljoonaa asukasta? Aivan oikein, on tietenkin kysymys skoteista. Skottienglanti on yksi hyvä esimerkki englannin kielen alueellisista varieteeteista, mutta ei toki ainoa Skotlannissa puhuttava kieli.

Kelttiläistä gaelin kieltä ei enää puhu kovinkaan moni, mutta sitä kuitenkin yritetään pitää hengissä. Euroopan unionikin antoi gaelin kielelle hieman tunnustusta, ja kansalaiset voivat nyt lähestyä unionia myös gaeliksi. Virallisen kielen asemaa sillä ei kuitenkaan ole. Gaelista on tarttunut pitkän yhteisen historian aikana sanoja myös englantiin. Yleisesti on tuttu esimerkiksi loch, ’järvi’, joka löytyy vaikka Loch Ness –järven nimestä. Sukunimien (kuten vaikka McKay) Mac tai Mc alku tarkoittaa poikaa, eli MacDonald on Donaldin poika. Skotlannissa käydessä saattaa törmätä myös céilidh-sanaan, jolla viitataan juhliin, joissa on kansanmusiikkia ja tanssia. Juhlissa maljoja kohotellessa saattaa kuulla sanan slàinte, ’kippis’.

Skotlannissa puhutaan myös kahta toisilleen sukua olevaa kieltä, skottia ja englantia (skottiaksentilla tai ilman). Kielillä on yhteinen alkuperä, mutta ne eriytyivät keskiajalla, ja vuoden 1500 jälkeen niitä on yleisesti pidetty eri kielinä. Poliittisten mullistusten ja Skotlannin Britanniaan liittämisen jälkeen ne ovat lähestyneet toisiaan, mutta edelleenkin skottia on vaikea ymmärtää pelkästään englannin taidoilla. Skotlannin kielistä koottu SCOTS-korpus sisältää näytteitä skotista, ja vaikkapa näiden haikujen ymmärtäminen käy kyllä ihan työstä. Skotista on lainautunut sanastoa Skotlannissa (ja välillä muuallakin) puhuttavaan englantiin. Tyttöä tai nuorta naista tarkoittava lass (tai lassie) ja bonny/bonnie, ’kaunis, nätti’ ovat varmaan aika yleisesti tuttuja. Kirkosta puhuttaessa sanotaan kirk, mikä on vielä aika helppo tulkita, mutta englantilaisista käytetty nimitys Sassenach on jo vaikeampi arvata.

Skotlannissa uuden vuoden juhlimisella on vahvat perinteet, ja juhlalla onkin oma nimityksensä, Hogmanay. Sanan alkuperä on hiukan hämärä, mutta on ehdotettu, että se olisi laina ranskasta, ja tarkoittaisi yksinkertaisesti uutta vuotta. Uuden vuoden juhlimiseen on erilaisia paikallisia tapoja kokoista taikoihin. Koska juhla on niin tärkeä skoteille, ei liene kummallista, että muukin englantia puhuva maailma kokoontuu uudenvuodenyönä laulamaan Skotlannin kansallisrunoilija Robert Burnsin sanoin ”Auld Lang Syne”.

4 kommenttia

Kategoria(t): Arja Nurmi

4 responses to “Pohjoinen ulottuvuus

  1. Samu Kytölä

    ”Mikä on viisimiljoonainen pääosin protestanttinen pohjoinen kansakunta, jolla on sini-valkoinen ristilippu, ongelmallinen suhde isompaan naapuriin ja pääkaupungissa puolisen miljoonaa asukasta?”

    Vekkuli aloitus, joka toi mieleen tämän:

    http://bit.ly/uDjc8h

  2. Samuli Kaislaniemi

    Minulle taas tuli mieleen Tertun klassinen ”Olipa kerran Pohjois-Euroopassa pieni valtio, jolla oli johtajanaan punahiuksinen nainen, ja jonka pääkaupunki oli maan eteläosassa, jonne väestö oli myös keskittynyt [jne jne]”.🙂

    Muistaakseni löytyy Englannin aika-kirjasta.

    • Arja Nurmi

      Täytyy tunnustaa, etten ole tainnut lukea Tertun klassikkoa. Täytyypä korjata erheeni😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s