Tehoa mainontaan Mrs R:n opeilla

Yritän suhtautua nykyajan ilmiöihin myönteisen uteliaasti, mutta joskus kyllä nyppii. Hyvät lehtimyyjät, lomaosakekauppiaat ja kaikki muutkin mainostajat, minä en ole teille mikään Minna. Kun seuraavan kerran lähestytte minua kirjeitse tai vaikka pirautatte, voitte ehkä ottaa oppia englantilaisten kollegojenne tyylistä, josta tarjoan tässä ihan ilmaisen esimerkin eteenpäin kehiteltäväksi:

r

Lontoolaisessa Morning Post -päivälehdessä tammikuun 12. päivänä vuonna 1805 ilmestynyt alusvaatemainos on tyypillinen esimerkki ajan mainostyylistä. Mainokset olivat vielä melko uusi tekstilaji mutta jo tärkeä tulonlähde sanomalehdille.

Etusivut olivat täynnä pieniä ilmoituksia, ja nykysilmin voi vain ihmetellä, miten mainostajat ja tuotteet erottuivat lehtien sivuilta. Kuvia ei juurikaan käytetty. Huomion herättäjinä toimivat yksinkertaiset typografiset keinot kuten tuotteen tai mainostajan nimen korostaminen isoin kirjaimin.

Mainostaja suhtautui asiakkaisiinsa kunnioittavasti kolmannessa persoonassa. Esimerkissä mainostaja W. Robertshaw pyytää kohteliammin lupaa tiedottaa aatelistolle ja yleisölle, että hän on saanut valmistajaltaan myytäväksi uusia villa-alusvaatteita.

Rouva Robertshaw’kin pyytää rouvien huomiota villa-alusasuilleen, jotka rouvista ovat varmasti pehmeitä, lämpimiä ja miellyttäviä, eivätkä alusasut edes kasvata rouvien kokoa. Tällaisista hienotunteisista mainoksista minäkin pitäisin ja rientäisin ostamaan tuon mukavan rouva Robertshaw’n ihania espanjanvillaisia pöksyjä!

Mainosten tavoite ennen ja nyt on sama – suostutella ihmiset ostamaan – mutta keinot ovat erilaiset.

Nykyisin tärkeitä mainonnan koukkuja ovat kuvat, tuotteeseen liittyvä elämäntapa ja mainokset, joita ei oikein mainoksiksi tunnistakaan, mutta myös suora lähestyminen: Minna, nyt teen sulle kyllä kuule tarjouksen josta sä et voi kieltäytyä.  Kiitos, kyllä voin ja aika äkkiä.

Parisataa vuotta sitten tuotteen uskottavuus rakentui mainostekstien perusteella kauppiaan ja asiakkaan henkilökohtaiselle suhteelle. Tuotteistakin teksteissä puhuttiin mutta ikään kuin vasta sitten, kun ihmiset oli saatu paikoilleen. Myyminen ja ostaminen ovat varhaisissa mainoksissa ihmisten välistä vaihdantaa.

Vähitellen 1800-luvun kuluessa mainosteksteistä jäi esimerkin kuvaama mainostajan ja yleisön vuorovaikutus pois ja pääosan ottivat mainostettavat tuotteet. Kuvat tulevat toden teolla mainoksiin vasta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

Tällainen tekstilajin tyylin muutos liittyy monenlaisiin yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin.

Viktoriaanisen ajan kulutuskulttuurin tutkimuksessa on Lontoon vuoden 1851 maailmannäyttely nostettu tärkeäksi rajapyykiksi matkalla tavarataivaaseen ja kuluttamiseen symbolisena toimintana pikemminkin kuin yksinkertaisena tavaran vaihtamisena rahaan.

Näyttelyssä monet kansankerrokset pääsivät ihmettelemään tavaroiden paljoutta ja komeutta sekä tarkoitukseen rakennettua, ajan mittakaavassa ennennäkemättömän upeaa Crystal Palacea. Mainostettavat ja ostettavat tuotteet eivät enää olleetkaan pelkkiä tarvekaluja, vaan ne saivat uusia merkityksiä yhteiskunnallisen aseman ja elämäntavan symboleina.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Minna Palander-Collin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s