Sori vaan?

Kielen käyttö on vähän kuin shoppailu – alituista valintojen tekoa. Valinnat tehdään enemmän tai vähemmän tietoisesti. Olin juuri tietoisen valinnan edessä miettiessäni juttuni otsikkoa: sorry vai sori? Lainasanat ylittävät helposti niin tietoisuus- kuin ärsytyskynnyksenkin.

Sorry – tai sori vaan – on nykyään niin yleinen, ettei siihen kiinnitetä liiemmin huomiota. Kaikkia pahoitteluja sillä ei kuitenkaan esitetä.  Verkkokeskustelussa jotkut kertovat olevansa enemmän tosissaan kun käyttävät sanaa anteeksi. Toiset hyvittelevät nuoria sanomalla sori ja vanhempia sanomalla anteeksi. Pikkuasiat kuitataan sorilla ja isommat mokat pyytämällä anteeksi.

Mistä erot ovat peräisin? Osin tietysti lainanantajakielestä. Ajan myötä lainan käyttö voi laajentua. Näin näyttää käyneen Helsingin slangissa. Stadin slangin suursanakirja noteeraa sekä sorin että sorryn jo 1950-luvulta. Sana esiintyy myöhemmin myös muodoissa tsori ja tsorge. Sillä pyydetään anteeksi mm. epähuomiossa tai vahingossa toiselle aiheutettua harmia:

Onks tää sun pleisi, sori vaa. Se oli mun fiba, sori vaa kundit. Sori ku mä tönäsin. Sorry, mut mä en snaijaa sun juttui. Tsori mut meitsi joutuu lähtee klanilaan. Tsorge et mä myöhästyin.

Pahoitteluna tai myötätunnon osoituksena sanakirja noteeraan sorin 1970-luvulta alkaen:

Mul ei oo baikkia, sori. Sori tost numerost.

Mutta kun lainaamaan ruvetaan, muitakin vaihtoehtoja englannista toki löytyisi. Stadin slangissa tavattiin eksjuusmiitä jo 1930- ja 40-luvuilla, mutta vaikkapa pardonia ei löydy edelleenkään, ei ainakaan sanakirjasta (parde oli ‘parveke’).

Brittienglannissakin sorry on tavallisin anteeksipyyntö. Pardon on kuitenkin yleisempi silloin kun ei kuulla, ymmärretä tai uskota mitä puhekumppani on sanonut. Se lievittää myös pieniä sosiaalisia mokia, yskähdyksiä, aivastuksia, jne. Näissä tapauksissa excuse me on vieläkin yleisempi. Excuse me on samoin käytössä kun kiinnitetään jonkun huomiota, pyydetään pientä palvelusta tai vaikkapa halutaan toisen antavan tietä.

Isoon aineistoon pohjaava väitöstutkimus tilastoi kaiken tuon tiedon, mutta kertoo paljon myös anteeksipyytäjistä. Eroja läytyy niin sukupuolen, iän kuin sosiaalisen asemankin perusteella. Erot heijastavat puhujaryhmille tyypillisiä anteeksipyyntötilanteita. Teini-ikäisille sattui mm. enemmän sorryn kirvoittaneita törmäilyjä kuin varttuneemmille (Danny on 13, Takeo 14):

Danny: Look. <pause> Oh sorry I didn’t mean to hit you that hard. Are you alright?

Takeo: No I’m not. I’m dying will you help me <unclear>

Danny: Shut the fuck up. (BNC, KPA: 475-480)

Eri aikoina ja eri tilanteisiin ovat anteeksipyyntösanat myös kieleen tulleet. Englannin puhujat rupesivat käyttämään pardonia anteeksipyyntömielessä varsinaisesti vasta 1500-luvulla. Tämä synninpäästöä ja armahtamista merkitsevä sana lainautui keskiajalla ranskasta samoin kuin excusekin, joka alkuaan liittyi syytteestä vapauttamiseen ja puolusteluun. Uusinta kerrostumaa edustaa kreikasta juontuva apology (‘puolustuspuhe’), selitys ja pahoittelu toiselle aiheutetusta loukkauksesta.

Mutta pahoillaan oli englanniksi oltu ennen näitä lainojakin. “Sorry” (sarig) tarkoitti ‘kärsivää’, ‘murheellista’ ja ‘katuvaa’ jo muinaisenglannissa, ja sillä on pyydetty anteeksi pitkälti toista tuhatta vuotta sekä puheessa että kirjoituksessa.

Ehkä nykykieli tarjoaa liiankin paljon valinnan varaa? Kiperän paikan tullen voi anteeksipyynnön apuna käyttää jopa nettilomaketta. Ja kuvakieli ylittää kielirajat.
Very_sorry

Jätä kommentti

Kategoria(t): Terttu Nevalainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s