Luokatonta menoako?

Luokatonta menoako?

Julkisten liikennevälineiden käyttäjiä luokitellaan. Meitä sijoitetaan ensimmäiseen ja toiseen luokkaan, leimataan turisteiksi, premium-asiakkaiksi ja liikematkalaisiksi. Luokittelu perustuu tietysti hinnoitteluun ja tarjottuihin palveluihin, mutta käytetyt nimikkeet ovat aina kiinnostavia. Etenkin nimikkeiden muutokset.

Kotimaisella lentoyhtiöllä tavattiin lentää joko turisti- tai businessluokassa. Businessluokka on edelleen tarjolla ja arkipuheessa myös turistiluokka. Mutta nykyään koneet täyttyvät niin meillä kuin muuallakin “economy”-luokan matkustajista. Economy ja business, taloudellisuus ja kaupanteko, asettuvat näin vastakohdikseen. Äärimmilleen ekonomia viedään luokattomissa halpalentoyhtiöissä.

Konduktööri tarkastaa matkalippuja junassa v. 1952. (Kuva: Suomen Rautatiemuseo.)

Junamatkustajia ei ole tavallisesti luokiteltu turisteiksi ja liikemiehiksi. Aina1800-luvulta 1950-luvulle yläluokka matkusti Englannissa 1. luokassa, keskiluokka 2. ja työväenluokka 3. luokassa. Ensimmäinen luokka on pitänyt pintansa, mutta nyt suurin osa matkustajista on “vakioluokkaa”, standard class.

BBC:n aamutelevisiossa väiteltiin pari viikkoa sitten ensimmäisen ja standardiluokan hyvistä ja huonoista puolista. Vakioluokan matkustajat joutuvat seisomaan täpötäydessä ruuhkajunassa, kun ykkösluokka on lähes tyhjillään. Pitäisikö sitä supistaa ja vakioluokkaa laajentaa? Mielipiteet menivät ristiin.

Vaikka 1. luokkakaan ei enää tarjoa viiden ruokalajin aterioita tai sihteeripalveluja, lipun hinnalla ostetaan lisäetuuksia. Samaan aikaan työmatkalainen ei välttämättä saa edes niitä peruspalveluja, joista on maksanut. Silloin “vakio” rinnastuu huonoon palveluun. Twitterissä ehdotettiinkin uuden 3. luokan perustamista seisomapaikkoja varten.

Tämä ei ole pelkkää yksityisajattelua. Tuore verkkolehtiuutinen kertoo kolmannen eli “Ryanair” ‑luokan mahdollisesta paluusta Britannian rautatielle. Joissakin suunnitelmissa luokkaero syntyisi paikkalipun ostaneiden ja paikkaliputtomien vakioluokan matkustajien välille.

Miten sitten mennään suomalaisissa junissa? Lähijunissa ei luokitella lainkaan, kun taas Allegro vie Pietariin 1. ja 2. luokassa neljällä kielellä. Ensimmäisen luokan uskoin löytyvän myös kotimaan kaukojunista, mutta toinen luokka ei tuntunut enää tutulta. Vuoden takainen matkalippu valotti asiaa.

lippu

Huomasin menneeni Tampereelle Eko-luokassa, joka suluissa suomennettiin 2. luokaksi. Nyt oli pakko varmistaa luokat VR:n sivuilta. Selvisi, että virallisesti matkustusluokkien nimet ovat Ekstra-luokka ja Eko-luokka. “Eko” viittaa ekonomiaan ja säästäväisyyteen. Mieleen tulee väistämättä myös ekologia ja luontoarvot.

“Ekstra”-luokassa matkustaja saa lisäpalveluja. Koska en ole sellaisessa matkustanut, en tiedä merkitäänkö se lipussa varmuuden vuoksi suluissa 1. luokaksi. Voi olla, että sen lähin vastine maailmalla on pikemminkin premium economy class. Siinä jotkut lentoyhtiöt tarjoavat erilaisia matkustusmukavuutta lisääviä ekstroja. Jos näin on, 1. luokka on poistunut Suomen kaukojunista.

Matkustusluokkien nimeämisessä on tapahtunut näennäinen demokratisoituminen. Rivimatkustajia ei enää haluta luokitella toisen, saati kolmannen luokan kansalaisiksi. Järjestyslukujen tilalle ovat tulleet vakioisuuden ja säästäväisyyden määreet. Kalliimmat luokat kuitenkin jatkavat perinteisessä ykköskastissaan tai pukeutuvat liikemiehen liituraitaan. Tai markkinoivat reilusti ekstroja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Terttu Nevalainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s