Englanti – miehekäs ja myönteinen kieli?

Kieliä leimataan joskus arkipuheessa helpoiksi ja vaikeiksi, loogisiksi ja epäloogisiksi, rikkaiksi ja köyhiksi. Mutta voivatko kielet olla myös sukupuolittuneita tai peräti onnellisia? Englannin kieleen on liitetty näitäkin arvoarvioita. Yleisiä ne olivat viime vuosisadan alkupuolella.

Ansioitunut ja edelleen arvostettu tanskalainen kielentutkija Otto Jespersen esitteli aikoinaan englantia poikkeuksellisen maskuliinisena kielenä. Englantiin nähden vaikkapa ranska ja italia olivat hänestä monessa suhteessa feminiinisiä ja havaijin kieli lapsellista. Näkemyksiinsä Jespersen päätyi vertailemalla kielten äänteitä, intonaatiota, pääte- ja tavurakenteita. Englannin viriileihin piirteisiin kuului myös sanajärjestys, koska englannissa ”sanat eivät ole piilosilla” niin kuin usein on laita latinassa ja saksassa.

Väite englannin maskuliinisuudesta on herättänyt negatiivisia tuntoja Jespersenin Growth and Structure of the English Language -teosta lukeneissa opiskelijoissa. Tähän viittaavat kirjaston kirjan alleviivaukset ja reunahuomautukset. Itse muistelen aikoinani lukeneeni vieläkin runsaammin merkinnöin kirjailtua nidettä!

(Otto Jespersen, "Growth and Structure of the English Language", 9. painos, 1967, s. 2. Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmat.)

(Otto Jespersen, ”Growth and Structure of the English Language”
9. painos, 1967, s. 2. Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmat.)

Parin vuoden takainen väite englannin kielen positiivisuudesta perustuu puolestaan empiiriseen tutkimukseen. Vermontin yliopiston tutkijat testasivat englannin yleisimpien sanojen herättämiä myönteisyyden tunteita asteikolla yhdestä yhdeksään. Aineisto koottiin neljästä suuresta tietokannasta, joissa oli Twitterin viestivirtaa, New York Timesin 20 vuoden numerot, laulujen sanoituksia 50 viime vuodelta sekä miljoonia kirjoja 1500-luvulta nykypäivään. Testisanoja kertyi yhteensä yli 10.000 kappaletta. Kunkin sanan pisteytti 50 vapaaehtoista.

Aineiston positiivisimmaksi sanaksi koettiin laughter (keskiarvo 8,5 pistettä) ja negatiivisimmaksi terrorist (1,3). Neutraaliin välimaastoon sijoittuivat mm. the (4,98) ja it (5,02). Yleisimmät sanat vaihtelivat jonkin verran aineistotyypin mukaan. Esimerkiksi lehtiaineistossa positiivisimmiksi arvioitiin love, win, comedy, celebration ja pleasure, ja negatiivisimmiksi war, cancer, murder, terrorist ja rape. Vain lauluissa yleisimpiin mielihyvää tuoviin sanoihin kuului rainbows ja kissing.

3,5-kuukauden ikäinen vauva nauraa

3,5-kuukauden ikäinen vauva nauraa

Tutkimuksen päätulos oli, että kussakin aineistossa positiivisia, onnen tuntemuksia herättäviä sanoja oli huomattavasti enemmän kuin negatiivisiksi koettuja. Englannin kohdalla onnettaren vaaka näyttäisi siis kallistuvan vahvasti plussan puolelle.

Tutkimuksen tekijät olivat matemaatikkoja ja tilastotieteilijöitä. Menetelmät olivat hallussa ja aineistokin valtava. Kielentutkijaa silti vähän mietityttää kuinka suuri todistusvoima on yksittäisillä, yhteydestään irrotetuilla sanoilla. Nauruakin on monenlaista: hermostunutta, hämmentynyttä, ivallista, pilkallista. Positiivinen sana voi esiintyä kieltolauseessa ja välittää negatiivisen viestin. Tutkijat myöntävätkin auliisti, että laajempien rakenteiden tunnesisällön analyysi olisi paikallaan, joskin vaikeampi urakka. Tutkittavaa siis riittää.

Englannin positiivisuustutkimus sai kimmokkeen aiemmasta Twitterin viestivirran analyysista. Sen mukaan amerikkalaiset kokivat olevansa vähemmän onnellisia kuin aiemmin, ja naiset vähemmän onnellisia kuin miehet. Toisaalta tuore YK:n tukema tutkimus on jo ehtinyt päivittää maailman onnellisimmat ja onnettomimmat maat. Suomi sijoittuu tilastossa 7:nneksi heti Kanadan jälkeen, mutta Yhdysvallat löytyy vasta sijalta 17. Valtakielen ”onnellisuusindeksi” ei siis näytä ennustavan ihmisten onnellisuuden kokemusta.

Tilastoista huolimatta onnellista uutta vuotta kaikille!

4 kommenttia

Kategoria(t): Terttu Nevalainen

4 responses to “Englanti – miehekäs ja myönteinen kieli?

  1. Kirjaston kirjaa tärvelemään ryhtynyt opiskelija on varmaankin vain yrittänyt olla hauska, mutta ryppyotsaisuuteen taipuvaisena ihmettelen silti, millä logiikalla englannin kielen pitäminen maskuliinisena implikoi sovinismisikuutta. Sovinismihan (tavallisimmassa ja tässä yhteydessä ilmeisessä merkityksessä ”male chauvinism”) edellyttäisi, että Jespersen pitäisi maskuliinisuutta parempana kuin feminiinisyyttä, mikä ei käy ilmi ainakaan lainatusta kohdasta. Ilmaisua ”a grown-up man” vastaavat or-konjunktion erottamat määritteet ”childish” ja ”feminine”. On nähdäkseni huomionarvoista, että kirjoittaja ei ole käyttänyt esimerkiksi ilmaisua ”adolescent girl” tai vaikkapa muotoilua ”immaturely feminine”, jotka paljon voimakkaammin yhdistäisivät lapsellisuuden negatiiviset konnotaatiot feminiinisyyteen.

    (Kuvaa tarkemmin katsoessa näyttäisi siltä, että ainoastaan sanan ”think” alleviivaus ja kysymysmerkki on tehty samalla kynällä kuin merkintä ”sovinistisika”. En tiedä, voiko tämän pohjalta tehdä mitään johtopäätöksiä.)

    • Terttu Nevalainen

      Lukukokemukset ovat tietysti lukijakohtaisia, ja kurssikirjojen runsailla alleviivauksilla ja kommenteilla näyttää olevan meilläkin pitkä historia.
      http://www.helsinki.fi/kirjastot/verkkari/2008/08/kuusi.html

      Jespersenistä vielä. Hän kirjoitti kielistä ja sukupuolesta lisää mm. kirjassaan Language, Its Nature, Development and Origin (1922). Kannattaa vilkaista, jos asia kiinnostaa!
      https://archive.org/stream/languageitsnatur00jespiala#page/236/mode/2up/search/woman

      • (Tarkoitus oli kirjoittaa tuo edellinenkin vastauksena tähän, mutta sähläsin, ja nyt se on erillinen kommenttinsa.)

        Tuli vielä mieleen noista kirjojen merkinnöistä: Luin joskus erästä englanninkielistä indoeuropeistiikan tenttikirjaa, ja olin hyvin hämmentynyt huomatessani jonkun edellisistä lukijoista glossanneen tekstistä sellaista englannin kielen sanastoa, jonka tuntemisen olisin ilman muuta olettanut olevan päivänselvää kenelle tahansa yliopistotason diakronistiselle komparatistille. Sanaselitykset ovat muuten ainoita merkintöjä, jotka voisin ajatella hyväksyväni.

  2. Luin tuon ”Preliminary Sketchin” nyt kokonaisuudessaan. Jespersen huomauttaa alussa, että kansanluonteen ja kielen yhteyttä on vaikea käsitellä tieteellisesti, mutta tämä ei selvästikään estä häntä tekemästä (tietenkin potenssiin kolme) juurikin sitä samaa, mitä itse tein kirjoittaessani leikkimielisesti ”ranskan kielen barbaarisuudesta”. Bradleyn The Making of English on vähän saman tyylinen, vaikkakin uskoakseni hillitympi.

    Sinänsä minulla ei ole mitään lennokasta ilmaisua vastaan (esim. ”This then leads us on to those instances in which the intruder succeeded in ousting the legitimate heir” puhuttaessa sanoista ey ja egg), mutta lähtökohtaisesti kaikenlaiset seitykset tyyliin Grimmin-laki-johtui-siitä-että-germaanit-olivat-niin-sotaisia tuntuvat huuhaalta. En tosin kiellä sitä, etteikö jonkinlaista universaalia ikonisuutta olisi ainakin ollut olemassa (ding-dong jne.), mutta kunnes toisin osoitetaan, pitäisin sitä tavoittamattomaan kielelliseen muinaisuuteen hautautuneena.

    Mutta vaikuttaa Jespersen tähän astisen perusteella hieman sovinistilta ja rasistilta perinteisessä merkityksessä. Languagessa hän näemmä toistaa sen opin, että tytöt ovat parempia matkimaan ja oppivat siksi nopeammin puhumaan sujuvasti vierasta kieltä kuin miehet, jotka osaavat enemmän sanoja ja haluavat käyttää niistä tilanteeseen parhaiten sopivaa. Pitääpä lukea luku ”The Woman” ihan ajatuksella. Kiitos vinkistä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s