Aihearkisto: Ari Häkkinen

Ooh baby yeah – eli lisää ajatuksia kielenvalinnasta musiikissa

Elinan edelliseen postaukseen liittyen tässäkin kirjoituksessa pohditaan laulukieltä musiikissa.

Viime aikoina on tuntunut, että suomen kieli popmusiikin esittämiskielenä on kokenut uutta nostetta. Paleface vaihtoi kielen kotimaiseen uusimmalla Helsinki–Shangri-La-levyllään. Kotimaisen rock- ja metallimusiikin suurimmat bändit ovat lähes poikkeuksetta olleet jo pitkään suomen kielellä laulavia (esim. Stam1na, Mokoma, Timo Rautiainen, Maj Karma / Herra Ylppö ja ihmiset, Kotiteollisuus…).

Eräiden ystävieni mielipide laulukielestä on jopa alkanut muuttua radikaalisti siihen suuntaan, että äidinkielenään suomea puhuvan kannattaisi laulaa vain suomeksi.

Ja kieltämättä, Palefacen uusin levy toimii suomeksi erittäin hyvin. Yksi syy tähän on varmasti Helsinki–Shangri-Lan kappaleiden sanoma. Suomen sisä- ja sosiaalipoliittisista asioista tai suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä räpätessään Paleface on kohdentanut sanomansa selvästi suomalaisille. Sanat ja biisit kolahtavat, merkitykset osuvat ja uppoavat.

Usein suomeksi laulavien muusikoiden suusta kuulee perusteluina kielivalinnalleen, että englanniksi on helppo laulaa uskottavasti mitä sattuu diiba-daabaa, mutta jos omalla äidinkielellään sanoituksissa jotain sanoo, sitä myös tarkoittaa. Näin asia ei kuitenkaan ihan ole. Kyllä diiba-daaba englanniksi kuulostaa aivan yhtä epäuskottavalta kuin diiba-daaba suomeksikin.

Kyse onkin ennemmin siitä, että monelle suomalaiselle englannilla ei kielenä ole äidinkielen tasoista asemaa, vaikka suurin osa suomalaisista englantia hyvin ymmärtääkin (ks. tuoreehko kyselytutkimus suomalaisten englannin osaamisesta). Äidinkielisten laulun sanojen merkitykset piirtyvät mieliimme välittömästi, mutta vieraskieliset sanoitukset, vaikka ne ymmärrämmekin, saattavat vaatia pienen väliprosessoinnin, jotta myös niiden merkitys aukeaa.

Kuitenkin, kun englanninkielisiä sanoituksia miettii edes vähän tai kun natiivi niitä kuuntelee, niin epäuskottavuudet nousevat aika nopeasti esille.

Englanninkielisiä sanoituksia pitäisi siis miettiä vähintään yhtä pitkälle kuin suomenkielisiäkin. Ja jos englanniksi ei kykene raapustamaan muunlaisia värssyjä kuin ”ooh baby yeah”, olisi ehkä ihan hyvä, että laulukieleksi valittaisiin oma äidinkieli.

Toisaalta (ja tässä tulee toinen tärkeä huomio laulukieliasiassa Elinan postauksen ajatusta lisää pohtien) oohbabyyeaheista on vuosien mittaan muodostunut ihan vakavasti otettava osa englanninkielistä populaarimusiikin sanoitusperinnettä. Ja nimenomaan natiivien toimesta.

Laulukielen valinta ei liity pelkästään siihen, mikä on esittäjän kotimaa tai äidinkieli. Kielen valintaan vaikuttaa oleellisena tekijänä myös laajempaan kulttuuriseen kontekstiin osallistuminen ja tämän kulttuurisen kontekstin edelleen muokkaaminen.

Osittain, niin kuin Elina kirjoituksessaan esille toi, kyse on vain musiikista. Kaikki kielet käyvät laulukieliksi yhtälailla, riippuen laulajan omista mieltymyksistä tai kielellisestä osaamisesta. Mutta osittain on kyse myös kulttuurista. Kun suomalainen artisti laulaa englanniksi, hän osoittaa yhteenkuuluvuuttaan muiden englanniksi laulavien artistien kanssa.

Esimerkiksi globaaleista yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista laulava suomalainen saattaa haluta olla osana laajempaa protestilauluperinnettä ja valitsee siksi kielekseen englannin. Lisäksi voi olettaa, että suurempi osa ihmisistä ymmärtää sanoitukset, ja siten sanoman, jos ne ovat englanniksi.

Jos Paleface olisi halunnut, hän olisi voinut laulaa myös englanniksi siitä miten Helsingistä tehdään Shangri-La. Silloin kappaleen sanoitus olisi kuitenkin todennäköisesti keskittynyt kritisoimaan yhteiskunnan kehitystä yleisemmällä tasolla, siinä missä kappaleen nykyinen teksti ruotii nimenomaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Mikä on siis lopputulema? Laulukielellä yhtä aikaa on merkitystä ja ei ole. Jos musiikki toimii, pitäisi sen toimia, vaikka kieli olisi kuulijalle vieras tai vieraampi (vrt. Redraman epäily omien ruotsinkielisten kappaleiden toimimisesta Suomen hip hop skenessä vrt. ajatus siitä, että suomenkielisten tulisi laulaa vain suomeksi). Samalla kielen valinnalla tehdään kuitenkin niin tietoisia kuin tiedostamattomiakin ratkaisuja eri kulttuurisiin konteksteihin liittymisestä tai niistä erottautumisesta.

3 kommenttia

Kategoria(t): Ari Häkkinen

Käyttäjä Ari presents: Uusi blogi, keskiviikko 31st March

Tulevana kesänä toista kertaa järjestettävä Euroopan laajuinen Sonisphere Festival näyttäytyy paitsi esiintyjiensä puolesta, myös kielenkäytön kannalta mielenkiintoisena ilmiönä. Sonisphere on kuin kiertävä kesätapahtuma yhdysvaltalaisten Vans Warped Tourin ja (alkuperäisen) Lollapaloozan tapaan, joissa festivaaliorganisaatio ja bändit kiertävät ympäri Yhdysvaltoja ja Kanadaa kesän ajan.

Kesällä 2010 Sonisphere-nimen alla järjestetään 11 festivaalia Euroopan eri maissa. Festivaaliorganisaatiot ovat kuitenkin usein erillisiä ja paikallisia, vaikka osa esiintyjistä nähdäänkin useamman maan Sonispheren lavalla.

Festivaalin katto-organisaatio ja perustajaryhmä löytyy Briteistä. Yhteistä kaikilla Sonisphere-festivaaleilla on bändien lisäksi graafinen ilme sekä verkkosivupohja.

Koska festivaalia järjestetään eri maissa, on tapahtuman viestintä päätetty hoitaa aina kulloisenkin kyseessä olevan maan kielellä. Yhteisen graafisen ilmeen, verkkosivujen sekä eri maiden kielten yhteensovittaminen on kuitenkin synnyttänyt mielenkiintoisia kielellisiä sekoituksia.

Esimerkiksi Suomen Sonispheren julisteissa lukee hieman huvittavasti:

SONISPHERE FESTIVAL
PRESENTS
KIRJURINLUOTO, PORI, FINLAND
LAUANTAI 7TH / SUNNUNTAI 8TH AUGUST

Sonispheren verkkosivuilla puolestaan lukee aina uutisotsikoiden ja ingressien jälkeen read more tai read the rest linkkinä koko uutiseen. Tämä on kaikkien maiden tapahtumien verkkosivuilla samalla tavalla, vaikka muu teksti onkin kyseenomaisen maan kielellä.

Mielenkiintoisinta tässä ei välttämättä ole se, että englantia käytetään suomen tai muiden kielien sijaan (tapahtumien) mainonnassa, tai että tietyt brändiin liittyvät tekstit ja iskulauseet (esimerkiksi Sonisphere Presents) esiintyvät englanniksi muiden kielten seassa. Mielenkiintoisinta on mielestäni se, että vaikka festivaalille on paikallisten järjestäjien toimesta laadittu tapahtumamaankielinen tiedotus, on työ tehty englanninkielisiä oletustekstejä ja tapahtumamaan kieltä huonosti yhdistelemällä.

Miksi palkata kielenkääntäjiä, jos he eivät saa kääntää koko tekstiä kohdemaan kielelle? Tai miksi käännöstä ei ole tehty täysin kohdekielten ehdoilla, vaan tiettyjen englanninkielisten oletustekstien ehdoilla?

Samanlainen ilmiö on vallalla myös sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi MySpacen ja Facebookin suomenkieliset versiot ovat paikoitellen suorastaan kökköjä, koska käännöstyössä on jouduttu menemään oletustekstien ehdoilla.

MySpacen englanninkielisessä palvelussa profiilin käyttäjästä kertovan kohdan otsikko on About x, missä x korvautuu aina käyttäjän nimellä. Suomennetussa versiossa tämä kääntyy muotoon Tietoja x, missä x on käyttäjän nimi perusmuodossaan.

Facebookin englanninkielisessä palvelussa toisen seinälle kirjoitettaessa näkyy kirjoittajan ystävillä ilmoitus X wrote on x’s wall. Suomeksi tämä on kääntynyt muotoon X kirjoitti käyttäjän x seinälle.

Molemmissa tapauksissa käyttäjän nimi esiintyy suomenkielisessä versiossa siis taivuttamattomana. Mieluummin MySpacessa pitäisi kuitenkin lukea Tietoja Arista, ei Tietoja Ari ja Facebookissa parempi ilmaisu olisi Ari kirjoitti Samun seinälle, ei Ari kirjoitti käyttäjän Samu seinälle. Nyt käännökset ovat vain… no, kökköjä.

Tiettyjen sanojen taipumattomuus käännöksissä saa aikaan myös selkeitä virheitä. Jos käyttäjä kommentoi Facebookissa linkkiä, on ilmoitus tästä englanniksi X commented on x’s link ja suomeksi X kommentoi käyttäjän x linkki. Suomenkielisen MySpacen etusivulla on linkki Tag ystäviä kuvia, jonka kautta käyttäjä voi lisätä tunnisteita kuviinsa. Englanniksi toiminto on Tag photos.

Ongelmat, kökköydet ja huonot käännökset nousevat sivustojen koodista. Tietyt tekstin osat – esimerkiksi juuri käyttäjän nimi sekä sanat linkki ja tag – tulevat oletusteksteinä sivustojen koodista, eikä niitä siksi voi taivuttaa. Englanninkielisissä palveluissa ongelmaa ei muodostu, koska käytettäessä About x tai comment on link -ilmaisuja, käyttäjän nimeä x tai sanaa link ei taivuteta. Ilmaisussa X wrote on x’s wall taivutus tapahtuu kätevästi genetiivin päätteellä aina samalla tavalla.

Suomen kieltä joudutaan siis käyttämään tiettyjen oletustekstien ehdoilla, jotka puolestaan on luotu englannin kieliopin mukaan. Olisiko ollut liian suuri työ koodata oletustekstit kokonaan uudestaan, kun erikielisiä versioita sosiaalisen median sivustoista alettiin tehdä?

Verkkosivujen koodin kanssa oletustekstit ovat kuitenkin periaatteessa ymmärrettäviä selityksiä kököille käännöksille. Sonispheren julisteiden kohdalla huvittaa silti vieläkin puoliksi käännetyt päivämäärät.

Kun käy läpi muiden maiden Sonisphere-julisteita, ei päivämäärän graafinen asettelu ole edes yhtenäistä. Kyse ei ole siis siitä, että päivän numero ja kuukausi olisi haluttu aina samaan kohtaan samalla tavalla. Jos näin olisi ollut, eri kielten kieliopit olisivat saattaneet sotkea tämä suunnitelman, mistä johtuen graafiseen ilmeeseen olisi voitu asettaa tietyt osat oletuksina, joita ei voi muuttaa tai kääntää. Tosin suomeksi Sonispheren teksti muodostuisi kyllä aivan samalla asettelulla:

SONISPHERE FESTIVAL
ESITTÄÄ
KIRJURINLUOTO, PORI
LAUANTAI 7. / SUNNUNTAI 8. ELOKUUTA

Taivutukset ja erilaiset sanajärjestykset kuuluvat eri kieliin oleellisena osana niiden kielioppia. Oletustekstien kanssa tehdyissä käännöksissä lähtökohtana on kuitenkin useimmin englannin kielen kielioppi.

1 kommentti

Kategoria(t): Ari Häkkinen

It’s Happy Hour Again – Jyväskylän keskustan baarinimistön kielimaisemaa

Kun katselee Jyväskylän keskustan baaritarjontaa, vastaan tulee monia mielenkiintoisia nimiä ja nimiyhdistelmiä. Alakaupungilla, ”keskustassa”, on melkein mahdotonta olla joutumatta englannin kielellä itseään kutsuvaan baariin tai yökerhoon. Nopeasti laskettuna tarjontaa on 26 ravintolan verran ja, riippuen laskutavasta, vain noin kahdeksalla tai yhdeksällä on suomenkielinen nimi.

Hätä ei ole tämän näköinen, suomalainen kyllä keksii suuhunsa sopivat käännökset tai lokalisoidut variantit suosikkipaikoistaan. Kukaan ei käy Explosive:ssa vaan Pommissa, siellä on nyt se uusi iso alakertakin. Amarillo ääntyy luontevasti suomalaisittain, eikä ole edes englantia. Poppari on yksi poikkeuksista, samoin Punaniska. Tosin Poppari oli alun perin Jazz Bar, eli Jatsi, ja Punaniska virallisesti vieläkin Red Neck.

Iltaa voi istua Hemmarissa eli Hemingway’s:issa, Mempparissa eli Memhis:issä, Mällissä eli O’Malley’s:issä, Coffarissa eli Coffee House:ssa tai Parsussa eli Parnell’s:issa. Näitä kaikkia – sekä suurinta osaa muitakin englanninkielisiä paikkoja – yhdistää se, että ne ovat ketjuravintoloita. Englannin käyttö ketjutuotteiden nimeämisessä on jo sinänsä hyvin vallitsevaa Suomessa. Ja näistä kaikista kyllä käytetään niiden oikeita nimiäkin lausuttuna osittain, oikein, sinne päin tai ei ollenkaan.

Mielenkiintoisia nimiä ovat myös Ye Old Brick’s Inn, Grand Star Café sekä Shaker. Näitä harvemmin puheessa väännetään, lyhennetään korkeintaan, jolloin ollaan Brick’s:issä ja Grand Star:issa.

Suoraan suomen kielellä voi käydä Soolossa ja Katseessa, Punaisessa lyhdyssä, Hoviraitilla, Matsi Baarissa sekä Annelissa. Annelikin oli tosin aikaisemmin Ale Pub, mikä on sopivasti niin suomea kuin englantia tarkoittaen kuitenkin hieman eri asiaa eri kielellä. Onneksi alakaupungilta löytyy nykyään omaan kieleemme hyvin sovitettu versio edellisestä, Ale pupi. Sen vieressä voi nauttia myös purtavaa Food:issa ja siirtyä jatkoille Passion:iin.

Alakaupungilla ei ole koskaan hiljaista, mutta kyllä yläkaupungiltakin menoa löytyy. Tarjontaa on kuitenkin vähemmän, sekä lähinnä suomalaisella nimistöllä. Vaikka Ylä-Ruth ja Sohwi eivät ole ehkä puhdasta suomea, niin ainakin enemmän suomea kuin alakaupungin loppuillan tanssittajat Inferno, Kharma, Giggling Marlin, London, Freetime tai Night.

Vakiopaine Baari ja Vihreä haltiatar ovat (ylä)kaupungin ehdottomia helmiä, monessakin mielessä. Myös Kampuksella sijaitseva Ilokivi on satojen yliopiston vaihtarien keskuudessakin Ilokivi.

Ainakin tämänhetkisessä Jyväskylän keskustan baarimaisemassa nimenomaan yksityiset ja vaihtoehtoisemmat paikat näyttäisivät käyttävän nimissään suomen kieltä. Tai jos viitteitä muihin kieliin nimistä löytyy, ei englanti ole niissä osana. Esimerkiksi edellä mainitun Vihreän haltiattaren nimi kääntyy sen ikkunoissa myös ranskaksi La fée verte; syy tähän on kuitenkin ennemmin Absintti – joka oli ravintolan alkuajan mainostuote – eikä ehkä niinkään kielipoliittinen kannanotto.

Onneksi baarien nimet eivät kuitenkaan muodosta suurta kielimuuria illasta nauttimisen esteeksi. Tiskillä juomia tilataan niiden yleisillä nimillä baarin nimestä huolimatta: olut, viini, siideri, lonkero, vodka, limsa tai kahvi on helppo pyytää. Joskus vieras kieli voi jopa auttaa tilaamista: esimerkiksi tsekkiläisen Zubr-oluen saa melko varmasti eteensä lausuipa nimen miten tahansa.

 

What a good place to be

Don’t believe it

‘Cause they speak a different language

And it’s never really happened to me

(It’s happy hour again)

 

The Housemartins – Happy Hour

4 kommenttia

Kategoria(t): Ari Häkkinen