Aihearkisto: Elina Westinen

”Samma på hip hop”

Osallistuin tämän vuoden elokuussa toista kertaa pohjoismaiden suurimpaan hiphop-tapahtumaan, Pipefestiin Vuokatissa. Oman tutkimukseni luonteesta johtuen kiinnitin erityistä huomiota kiel(t)enkäyttöön kyseisessä tapahtumassa. Mitä kieliä käytetään? Mihin tarkoituksiin? Mitä funktioita niillä on? Vaikka tutkimusyksikkömme VARIENG tutkiikin pääasiallisesti englannin kielen käyttöä eri konteksteissa ja eri aikakausina, oma tutkimusfokukseni on pikemminkin monikielinen. Kenttämuistiinpanoihini tallentui siis myös muutamia episodeja, joihin liittyi ruotsin kieli. Ruotsi ei perinteisesti ole ollut ehkä niin yleinen ja tuttu resurssi suomalaisissa hiphop-piireissä.

Räppäri Redrama on taustaltaan suomenruotsalainen ja äidinkieleltään ruotsalainen. Nyt hän on viimeinkin julkaissut ruotsinkielisen albumin, nimeltään Samma på svenska (Rähinä Records 2009). Aikaisemmin hän on levyttänyt vain englanniksi. Redrama harkitsi omalla äidinkielellään levyttämistä kolmen vuoden ajan, sillä hän oli epävarma siitä, miten yleisö ottaisi sen vastaan. Hänen mukaansa kukaan ei ollut vielä tehnyt suomenruotsalaista räppiä, joten nyt oli jo korkea aika. Myös Promoen ynnä muiden ruotsalaisten räppäreiden antama ”malli” auttoi päätöstä, antoi motivaatiota ja inspiraatiota. (YleX 2009a.)

Redraman vetäessä keikkaa Pipefestissä hänen DJ:nsä kysyi biisien välissä yleisöltä: ”Mitäs mieltä olette, jos Redrama vetää yhden biisin ruotsiks?” Yleisö hurrasi. Redrama itse reagoi yleisön reaktioon seuraavanlaisesti: ”Jes. Hienoa – ei yhtään keskisormee nouse!” YleX:n haastattelussa (YleX 2009b) hän totesikin aina olevansa erityisen jännittynyt, jos keikka vedetään pääosin suomenkielisillä paikkakunnilla, mutta ilmeisesti aivan turhaan, sillä ”jengi on digannu”. Hän introsi biisinsä seuraavasti: ”Biisin nimi on Riktiga ting eli oikeet asiat… right things tai jotain” ja teki biisinsä nimen tiettäväksi useammalla kielellä. Samassa yhteydessä Redrama totesi myös, ettei tässä ole kyse pakkoruotsista, vaan musiikista. Tämän ajatuksen soisi leviävän laajemmallekin.

Hiphop toimiikin jo itsessään yleisenä, universaalina kielenä. Myös Pennycook (2010: 72) toteaa haastateltuaan aasialaista DJ Junia, että: “… hip hop as a culture rises above different languages: The universal language is not English; it is hip hop.” Räppärit valitsevat kielivarannostaan mitä milloinkin ja leikittelevät eri kielellisillä resursseilla eri konteksteissa ja omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Ehkä näitä resursseja ei aina edes tarvitse erotella?

Lähteet

Pennycook, A. 2010. Nationalism, Identity and Popular Culture. In: N. Hornberger & S. L. Mackay (eds.), Sociolinguistics and Language Education. Multilingual Matters, 62-86.

YleX 2009a. Redraman haastattelu. Supersetti. 25.10.2009.

YleX 2009b. Redraman haastattelu 16.12.2009. (accessed 1.11.2010.) http://ylex.yle.fi/ihmiset/vierasarkisto/redrama-ymmarran-hyvin-keskustelun-pakkoruotsista

1 kommentti

Kategoria(t): Elina Westinen

Takaisin lomilta!

Kesälomat on nyt pidetty ja blogikin jatkaa jälleen elämäänsä. Syksyn ensimmäinen kirjoitus julkaistaan kolmessa osassa tällä viikolla. Hyvää elokuuta kaikille!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elina Westinen

Joulutauko

Kielen kannoilla -blogi on joulutauolla 23.12. alkaen. Vuoden 2010 ensimmäinen kirjoitus julkaistaan viikolla 1.

Kiitos kaikille lukijoille tästä vuodesta! Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta! E ku odun, e hu iye’ dun! (Yoruba)

Joulutoivotukset kaiken kaikkiaan 338 eri kielellä löydät täältä:

http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?8326cf81-3c31-4a88-bef0-6fcb053a6cc6

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elina Westinen

Just let your soul be your speakerbox…

Maailman ensimmäinen viittomakielinen rap-artisti Signmark sai Vuoden kieliteko 2009 –palkinnon Suomen kieltenopettajien liitolta (SUKOL ry) viime viikonloppuna. Palkinto meni mielestäni täysin oikeaan osoitteeseen. Signmark todella yhdistää kuuroja ja kuulevia ja tekee sen mielestäni juuri sopivalla areenalla, nuorisopopulaarikulttuurissa. Tämä näkyi myös Suomen viimevuotisissa Euroviisu-karsinnoissa, joissa otsikossa esiintyvä kappale tuli täpärästi toiseksi äänestyksessä. Olisi ollut historiallista saada Signmark Suomen edustajaksi.

Signmark esiintyi viime keväänä Jyväskylässä järjestetyissä Sencity-bileissä. Tapahtuman tarkoituksena on rikkoa rajoja kuurojen ja kuulevien väliltä. Kuurojen ja kuulevien kommunikaatiota oli helpotettu mm. tarjoamalla baaritiskeillä kyniä ja paperia. Tapahtumassa musiikin pystyi paitsi kuulemaan, myös aistimaan bassotaajuuksien mukaan värähtelevällä tanssilattialla. Lisäksi musiikin pystyi näkemään ja haistamaan, sillä tapahtumassa Video Jockeyt visualisoivat musiikin videoinstallaatioilla ja Aroma Jockeyt huolehtivat musiikkiin sopivasta tuoksumaailmasta. Ei siis mikään aivan tavallinen klubikokemus! Siinä ympäristössä tunsin, ettei minulla ollut ’ääntä’ (voice). En ymmärtänyt, mitä läppää Signmark heitti yleisölle, koska kaikkea ei tulkattu kuuleville. Kerrankin minä olin vähemmistössä. Kerrankin minä en ymmärtänyt, mitä ympärillä puhuttiin. Se oli paljon ajatuksia herättänyt kokemus ja myös kulttuurishokki, mutta positiivinen sellainen.

Signmark on yksi johtavista hahmoista, joka ajaa kuurojen oikeuksia tulla tunnustetuksi kielivähemmistönä, jolla on oma kieli, kulttuuri ja historia. Musiikkinsa kautta hän välittää sanomaa, jonka mukaan musiikin kokeminen ja ymmärtäminen on kokonaisvaltainen ilmiö, jonka voi aistia useammallakin aistilla kuin vain yhdellä.

Ayo I live in the rhythm and it lives in me
Always one with the beat, breaking the boundaries
As long as the beat kicks, it’s all fine
I’m feeling the vibe from the bassline

1 kommentti

Kategoria(t): Elina Westinen

Puff Daddy, Puffy, P Diddy, Diddy, vai mikä se nyt oli?

Artistinimien käyttäminen kuuluu yleisesti populaarikulttuuriin. Erityisesti hiphop-kulttuurissa ja –yhteisöissä on tapana keksiä innovatiivisia ja rohkeita ”katunimiä” omalle artistiminälle. Ne luovat osaltaan myyttisyyttä ja mysteeriä kuuluisien artistien ympärille. (Omoniyi 2006.) Myös nimenvaihdokset kuuluvat osaltaan hiphop-kulttuuriin, samalla tavalla kuin löysien housujen tai lippiksen vaihto. Kun tyyli, kieli tai aatesuunta vaihtuu, vaihtuu yleensä samalla myös artistinimi. Toki nimenvaihdos voi joskus toimia pelkkänä markkinointi- ja mainoskikkanakin. Jos ura alkaa jo hiipua tai medianäkyvyyttä ei ole tarpeeksi, uusi artistinimi voi saada aikaan ainakin pienen kiinnostuksen. Rapakon takaa olemme kuulleet esimerkiksi räppäri Sean Combsin artistinimivaihdoksista: Puff Daddystä Puffyksi ja Puffiksi, josta edelleen P Diddyksi ja Diddyksi. Hänellä on myös oma Sean John –vaatemerkkinsä, minkä yhteydessä hän haluaa tulla kutsutuksi Sean John –nimellä. Räppäri Snoop Doggy Doggin nimestä puolestaan otettiin yksi koira pois, jolloin jäljelle jäi pelkkä Snoop Dogg.

Suomessa paljon nimellään kritiikkiä herättänyt artisti Steen Christensen vaihtoi nimensä Steen1:ksi levytyssopimuksen saatuaan. Poliisinsurmaajan nimen hän oli alun perin valinnut yhteiskunnalliseksi protestiksi. Nyt keväällä Steen1 ilmoitti hylkäävänsä nykyisen nimensä, koska ”tuohon taiteilijanimeen liittyy niin vahvat mielikuvat monelle ihmiselle, että sen alla ei voi tehdä kuin tietynlaista musiikkia”. Tietynlainen musiikki tarkoittaa hänen tapauksessaan yhteiskuntaa kritisoivaa ja uhoavaa musiikkia. Uutta ja erilaista musiikkia tulee jatkossa siis jonkun uuden nimen sävyttämänä. (Lehti 2009.)

Ideologiset syyt voivat myös johtaa artistinimen muuttamiseen. Rap-artisti Avaimen nimi vaihtui Asaksi monikansallisen levy-yhtiön ja kaupallisuuden hylkäämisen myötä. Artisti koki, ettei voinut tehdä enää musiikkia Avain-nimellä uudessa, pienemmässä levy-yhtiössä ja halusi aloittaa alusta uudella artistinimellä. Nimestä voi myös ”kasvaa ulos”, sillä esimerkiksi lasten ja nuorten keskuudessa huikeaan suosioon aikoinaan noussut Pikku G on nyt tehnyt comebackin nimellä Gee. Myös pitkähkö nimi voi olla rasite ja jotkut artistit ovatkin halunneet typistää nimensä: Seremoniamestarista (’master of ceremonies’, MC) tuli Sere ja Silkinpehmeestä SP. Lyhyestä riimi kaunis.

Artistinimen vaihdos voi tapahtua myös kielen vaihtumisen myötä, ei tosin aina. Cheek on pysynyt Cheekinä, vaikka räppäämisen kieli onkin vaihtunut vuosien myötä englannista suomeksi. ’Poski’ olisikin aika erikoinen MC-nimi, vaikka toki räppäreillä on nimiä ihan joka lähtöön. Räppäri Jonny Brosta tuli räppäri/hiphop-tuottaja Joniveli suomen kielen myötä, kun taas DJ-piireissä hänet tunnetaan osuvalla nimellä Tiskijoni. Helsinkiläinen Lost Cause räppää nykyään suomeksi nimellä Loost Koos (eikä esimerkiksi nimellä ’Toivoton tapaus’) ja nimen suomalainen kirjoitusasu mukailee englannin ääntämystä.

Nimen vaihdoksen myötä myös räppärin identiteetti muuttuu. Se on tavallaan itsensä uudelleen keksimistä ja löytämistä. Artisti haluaa uusiutua kokonaisvaltaisesti: tyylillisesti, kielellisesti ja/tai ideologisesti. Joskus nimenvaihdoksissa voidaan tosin mennä liioittelun puolelle eikä joidenkin artistien tarkoitushakuiselta tuntuvalle nimenvaihdosruljanssille tunnu näkyvän loppua – ainakin mitä tulee Diddy-Daddy-Seaniin. ”Can’t stop, wont stop.”

Lehti, A. 2009. Sadan euron räppäri. Keskisuomalainen, 24.3.2009, s. 14.

Omoniyi, T. 2006. Hip-hop through the world Englishes lens: a response to globalization, World Englishes, Vol. 25, No. 2, 195–208.

3 kommenttia

Kategoria(t): Elina Westinen