Aihearkisto: Turo Hiltunen

Lumiosaamista

Kieliblogien klassikko Language Logissa on vuosien varrella julkaistu lukuisia artikkeleita, joissa oikaistaan yleisimpiä harhaluuloja kielestä sekä sen suhteesta kulttuuriin. Näistä harhaluuloista ehkä kestävin on myytti siitä, että eskimokielessä on suuri joukko lunta merkitseviä sanoja – moninkertainen määrä esimerkiksi englantiin verrattuna.

Lumitarina ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kuten Language Login kirjoittajat Geoffrey Pullum etunenässä ovat useaan otteeseen osoittaneet – ja Pullum itse jo vuonna 1989 julkaistussa esseessään “The great Eskimo vocabulary hoax”.[1] Tästä huolimatta tarina esiintyy mediassa tämän tästä esimerkkinä tai selityksenä mitä moninaisimmille ilmiöille. Esimerkiksi viime viikolla Pullum, Edinburghin yliopiston yleisen kielitieteen professori, kritisoi Language Logissa jäljittelemättömään tyyliinsä Emma Brockesin laatimaa kirja-arvostelua, johon sisältyy lause: “As Eskimos do with snow, the English see gradations of social inadequacy invisible to the rest of the world […]”. Blogitekstissään Pullum kirjoittaa:

If Emma Brockes were one of the sharper knives in the journalistic cutlery drawer she might have avoided becoming the 4,285th writer since the 21st century began who has used in print some variant of the original snowclone. (I didn’t count to get that figure of 4,285, I just chose a number at random. Why the hell not? People make up the number of words for snow found in Eskimoan languages that they know absolutely nothing about. I might as well just make stuff up like everybody else.)

Geoffrey K. Pullum: ”Eskimos again, this time seeing the invisible”. Language Log, 12 joulukuuta 2011.

Jotain lumimyytin yleisyydestä kertonee sekin, että sen innoittamana blogissa on jopa luotu termi “snowclone”, joka myös esiintyy edellisessä lainauksessa. Termi viittaa kuluneisiin ilmaisuihin, jotka perustuvat osittain vakiintuneisiin fraaseihiin. Englanninkielisessä Wikipediassa on snowclone-termille oma artikkelinsakin, joka käyttää esimerkkinä juuri fraasia “If Eskimos have N words for snow, X surely have Y words for Z”.

Mutta osataan sitä toki Suomessakin puhua lumesta ja eskimoista vastoin parempaa tietoa. Viime torstaina Tuomas Enbuske keskusteli radio-ohjelmassaan puhetaidon opettaja Juhana Torkin ja elokuvaohjaaja Lauri Törhösen kanssa valehtelemisesta. Keskustelun provokatiivinen otsikko oli “Kuka presidenttiehdokkaista valehtelee eniten?”.

Kun ohjelman alusta oli kulunut 14 minuuttia ja 32 sekuntia, Torkki esittää mahdollisimman tyylipuhtaan esimerkin edellä mainitusta snowclone-ilmaisusta. Kyseiseen puheenvuoroon sisältyy kaksi epämääräistä väitettä kielen ja kulttuurin suhteesta sekä kulunut kansallinen stereotypia, joka ei ainakaan imartele:

JT: Mä luin just jostain kirjasta että italian kielessä on yli 300 sanaa valehtelemiselle – vähän kuin eskimoilla on lumelle.

Törhönen ja Enbuske tarttuvat kuitenkin väitteeseen välittömästi:

 LT: Sehän just todistettiin tällä samalla kanavalla että se ei pidä paikkaansa se lumiasia.

 JT: Ai, no se oli valhe sitte.

 TE: Niin itse asiassa se on valhe. Eskimoilla on vähemmän sanaa (sic) lumelle kuin englanninkielisillä. Mut ei sillä ole mitään väliä, se on hyvä tarina.

 Kielitieteilijöitä ja etenkin Pullumia ja Language Log -bloggareita varmasti ilahduttaa, että eskimokielten laajan lumisanaston on todettu olevan fiktiota valtakunnallisella radiokanavalla kuuluvassa suositussa ohjelmassa. Samalla heidän kannaltaan on kuitenkin valitettavaa, että myös Enbuske lienee oikeilla jäljillä arvellessaan, että faktat saavat usein väistyä hyvien tarinoiden tieltä. Valitettavaa siksi, että kielitieteilijöille myös faktoilla on väliä.

 PS. Vaikka en tunne asiaa, epäilen suuresti, että myöskään väite italian “yli 300 sanasta valehtelemiselle” ei pidä paikkaansa (arvioimatta tässä sen tarkemmin, mitä väitteellä mahdollisesti haluttiin implikoida). Ainakaan tässä yhteydessä sen tueksi mainittu lähde (“joku kirja”) ei sellaisenaan riitä vakuuttamaan. Kysyttäessä väitteen esittäjäkin perääntyy hieman:

 TE: Mutta siis Italiassa monta sataa sanaa valheelle?

 JT: No sekin saattaa olla kyllä valhe, en oo tarkistanut sitä.

 Kun hain elektronisesta Gummeruksen suomi-italia-suomi -perussanakirjasta (1.0a) sanaa valehdella johdannaisineen, löysin eri sanaluokkia mukaan ottamalla vain alun toistakymmentä sanaa tai ilmaisua: mentire, dire bugie, raccontar balle (valehdella); bugia, menzogna (valhe); bugiardo, falso, mendace (valheellinen); falsità (valheellisuus); bugiardo (valehtelija); menzogne (valehtelu). Varmasti lisää synonyymejä löytyy jokaiselle, mutta miten monta?

*

[1] Kiinnostavaa luettavaa on myös Laura Martinin vuonna 1986 julkaistu tutkimus (pdf), johon Pullumin essee perustuu. [↩]

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Turo Hiltunen

Pilvistä

Sanapilvet ovat haitallisia, ja Jacob Harris lähettäisi ne suorinta tietä takaisin sinne, mistä ne ovat tulleet.

Muutaman viikon takaisessa artikkelissaan Harris, New York Timesin ohjelmistoarkkitehti, arvostelee rankasti sanapilvien käyttöä uutisjutuissa. Sanapilvi on esimerkiksi Wordle-sivustolla tuotettu kuva, joka esittää visuaalisessa muodossa yhdessä tai useammassa tekstissä käytetyt sanat siten, että kunkin sanan koko heijastaa sen yleisyyttä. Siis tähän tyyliin:

Kuvassa on Seitsemän veljestä -romaanin sanoista tehty pilvi, josta yleisinä sanoina erottuvat selvästi päähenkilöiden nimet.

Mikä sanapilvien käytössä sitten on vikana? Harrisin mukaan se, että ne eivät itse asiassa auta maallikkoa ymmärtämään, mistä monimutkaisessa aineistossa on kyse, ja asiaan perehtyneelle lukijallekin ne kertovat vain sen, minkä hän todennäköisesti muutenkin tietää. Sanapilvet eivät kerro tarinoita. Pahimmassa tapauksessa ne johtavat harhaan, ja parhaimmillaankin ne ovat pelkästään vaikeita tulkita.

Sanapilvien tuottaminen on kuitenkin äärimmäisen helppoa ja nopeaa. Siksi Harrisin mukaan toimittajat turvautuvat niihin erityisesti silloin, kun heidän oma tietopohjansa aiheesta on vajavainen. Sanapilvi on kuitenkin huono asiantuntemuksen korvike, koska se kertoo ainoastaan siitä, miten usein eri sanat esiintyvät. Sen perusteella ei voi suoraan vetää johtopäätöksiä sanojen keskinäisistä suhteista, saati sitten siitä, miten niiden takana olevat käsitteet suhtautuvat toisiinsa.

Harrisin argumentti on selkeästi esitetty ja perustelut vakuuttavat. Suosittelen artikkelin lisäksi vilkaisemaan mukana olevan linkin takaa löytyvää Harrisin esitystä, jossa hän tarjoaa vaihtoehtoisen tavan havainnollistaa Wikileaks-dokumenttien tietoa. Sittemmin New York Timesissä julkaistu visualisaatio on kiistämättä parempi ja kiinnostavampi kuin sanapilvi – samalla toki paljon työläämpi ja teknisesti vaativampi toteuttaa.

Sanapilville on varmasti sijansa monissa yhteyksissä, esimerkiksi erilaisissa opetustilanteissa keskustelun herättäjänä tai vaikkapa muistin tukena, eikä Harrisilla tätä vastaan mitään näytä olevankaan. Sen sijaan kyytiä saa sanapilvien käyttö tutkimusinstrumenttina tai -tuloksena:

Every time I see a word cloud presented as insight, I die a little inside.

Wordlen puolustukseksi on toki sanottava, että se ei väitäkään olevansa journalistin tai kielentutkijan työkalu vaan ”lelu, jolla käyttäjä voi tuottaa sanapilviä haluamastaan tekstistä.”

Sivusto on kuitenkin tehnyt pilvien tuottamisesta niin vaivatonta, että niitä löytyy sanomalehtien sivuilta ympäri maailmaa – esimerkkeinä vaikka Huffington Postin näkemys mielenosoituksesta Wall Streetillä (13.10.2011), Liverpool Echon kuvaus Hillsborough’n onnettomuudesta käydystä keskustelusta parlamentin alahuoneessa (18.11.2011) ja El Paisin suorittama sosialistien ja kansanpuolueen vaaliohjelmien vertailu (1.11.2011).

Myös Talouselämä käytti sanapilviä viime kesäkuussa vertaillakseen uuden ja väistyvän hallituksen ohjelmia. Tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi, ja lyhyen jutun päättävä virke osoittaa, että Harrisin kritiikille on olemassa vahvat perusteet. Kyseinen virke nimittäin kuuluu: ”Erot eivät ole kovin suuria – mutta erot asuvat yksityiskohdissa?”

Sanalistat (joista sanapilviä muodostetaan) ovat hyödyllisiä monissa tilanteissa, mutta niistä puuttuu suuri osa alkuperäiseen tekstiin sisältyvästä informaatiosta, minkä kielentutkijat toki hyvin tietävät. Sanapilvet eivät näin ollen valitettavasti tarjoa oikotietä sen selvittämiseksi, mitä jokin ilmiö tai sitä käsittelevät tekstit ”oikeasti” merkitsevät.

5 kommenttia

Kategoria(t): Turo Hiltunen

”Olen ei häntä”

Kesällä Hoffenheimista lainasopimuksella Osasunaan siirtynyt jalkapalloilija Jukka Raitala (@JukkaRaitala20) lähetti 1. lokakuuta Twitterin kautta arvoituksellisen viestin:

@JukkaRaitala20
” #Raitala Ovat Olosuhteet, Mutta Emme Voi Vaatia Niin Nuori Ja Tulevat Liigan Eri. Rehu Että Veto On Hyvä” Mendi.

Jos hämmennykseltään uskaltautuu selailemaan @JukkaRaitala20:n muita viestejä, huomaa pian, että viesti on käännetty suoraan espanjasta käyttämällä automaattista käännösohjelmaa, ilmeisesti Google Translatea. @JukkaRaitala20 on näet samalla kellonlyömällä lähettänyt edellä lainatusta viestistä myös espanjan– ja englanninkieliset versiot:

Lisäksi osoittautuu, että @JukkaRaitala20 ei olekaan Raitala itse vaan innokas kannattaja, joka raportoi suosikkinsa tekemisistä Twitterissä kolmella kielellä:

@JukkaRaitala20
Ensinnäkin toistan: Minä noudatan kaikkia uutisia olen ei häntä Jukka mutta tämä on Twitter tukea teitä.

@JukkaRaitala20
First of all I repeat: I keep all the news Jukka, but I’m not him. This is a support to him twitter.

@JukkaRaitala20
Antes De Nada Repito: Sigo Toda La Actualidad de Jukka Pero No Soy Él. Esto Es Un Twitter Para Apoyarle.

Tapaus osoittaa ainakin sen, että konekääntäminen on edelleen vaikeaa, etenkin silloin kuin lähtö- ja kohdekieli poikkeavat toisistaan rakenteellisesti. Ainakin suomenkielisten esimerkkien valossa näyttää siltä, että käännökset muodostetaan muuttamalla lähdekielen sanoja kohdekielisiksi yksi kerrallaan ilman, että niiden merkityksiä tai kieliopillisia suhteita analysoidaan kovin pitkälle.

Tämä selittää muun muassa sen, mitä ensimmäisen viestin enigmaattinen ”Rehu Että Veto On Hyvä” -lause tarkoittaa. Espanjankielisessä lähtötekstissä esiintyy sana pienso, joka voi olla joko rehua merkitsevä substantiivi tai verbimuoto, jonka suomenkielinen vastine kuuluu olen sitä mieltä. Näistä jälkimmäinen on tässä yhteydessä luonnollisesti oikea vaihtoehto.

Kun otetaan huomioon, että tässä esimerkissä sana esiintyy että-lauseen edellä, oikean merkityksen tunnistaminen on varsin yksinkertaista myös koneellisesti. Kuitenkin käytetty käännösohjelma on jostain syystä päätynyt väärään merkitykseen ja tämän seurauksena tarjoaa virheellistä käännöstä. Sen sijaan englanninkieliseen versioon on jostain käsittämättömästä syystä päätynyt käännös ”I thing that”, mutta ainakin tässä tapauksessa lähtötekstin sana on ilmeisesti tulkittu oikein.

Käännösvirheistä huolimatta @JukkaRaitala20:n viesteistä välittyy mukavan positiivinen sävy – myös suomeksi:

6 kommenttia

Kategoria(t): Turo Hiltunen

Posh = P.O.S.H.?

Dave Gormanin jokasunnuntaisen radio-ohjelman otsikko oli 10. heinäkuuta “Going posh”. Posh-adjektiivi voidaan tässä merkityksessä suomentaa vaikka yläluokkaiseksi, ja juontajat rupattelivat leppoisasti tunnin verran siitä, minkälaisia asioita sana parhaiten kuvaa.

Ohjelman alkupuolella Dave ja toinen juontaja Martin keskustelevat hetken myös sanan alkuperästä:

Martin: It actually stands of something, doesn’t it, posh?

Dave: Port out, starboard home.

Martin: Why is that?

Dave: Because on a ship, when you were travelling, in the days before sort of airlines and whatever, if you were on a nice posh ship going somewhere, whatever, the richer people would get the best cabins, and the best cabins on the way out would be on the port side, and on the way home on the starboard side. So you got that privilege because you were wealthy.

Daven esiin nostama selitys viittaa Britannian ja Intian väliseen laivaliikenteeseen 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla. Teorian mukaan posh-sanan alkuperä palautuu laivayhtiö Peninsular & Oriental Steam Navigation Companyn kalliimpiin laivalippuihin, joihin oli painettu sanojen Port, Out, Starboard ja Home alkukirjaimet. Näillä kirjaimilla varustetut liput takasivat paremman matkustusmukavuuden, koska ne oikeuttivat ilta-auringolta suojassa oleviin hytteihin sekä meno- että paluumatkalla. Nämä hytit sijaitsivat Intiaan mennessä laivan kulkusuuntaan nähden vasemmalla ja paluumatkalla oikealla puolella.

Niin viehättävä kuin tämä usein kuultu teoria onkin, valitettavasti se ei vain pidä paikkaansa. Oxford English Dictionaryn (OED) mukaan POSH-laivalipujen käytöstä ei ole olemassa todisteita. Myyttien murtamiselle omistettu Snopes.com -sivusto puolestaan luettelee joukon lisäsyitä, miksi teoria on todennäköisesti virheellinen: viime vuosisadan alun brittiläiset matkailijat ostivat meno-paluu -lippujen sijaan yhdensuuntaisia lippuja, monsuunisateiden vuoksi laivan “parempi puoli” vaihteli vuodenaikojen mukaan, useimmat hytit olivat ikkunattomia jne. Sanan alkuperästä käytiin viime viikolla vilkasta keskustelua myös American Dialect Societyn postituslistalla, ja keskustelussa mainitut useat aihetta käsittelevät kirjoitukset ovat yksimielisiä siitä, että teoria ei kestä lähempää tarkastelua.

Laivalipputeorian kertoma tarina on kuitenkin niin vetoava, että että se näyttää säilyttävän elinvoimaisuutensa, vaikka onkin virheellinen. Toisaalta teorian suosiota selittänee osaltaan myös se, että posh-sanan etymologiasta ei ole täydellistä varmuutta. OED:n mukaan sanan yläluokkaisuuteen tai ylellisyyteen viittaava merkitys on mahdollisesti kehittynyt puolen pennin kolikkoa merkitsevästä slangisanasta (joka on alkuperin lainattu romanikielestä), mutta myöntää sanan lopullisen alkuperän olevan hämärän peitossa. Onpa sanan alkuperää esitetty Lontoon englannin polish-sanan ääntämisestäkin.

Kaikesta huolimatta Daven ja kumppanien jutustelu tarjosi mielenkiintoisia kielitieteellis-sosiologisia huomioita posh-sanasta, vaikka etymologinen tarkastelu jättikin ehkä toivomisen varaa. Tapa käyttää sanaa kertoo nimittäin yhtä ja toista puhujasta:

Dave: You can’t self-declare posh, but everyone has a definition where they think “oh that’s a bit posh”, and I think that actually tells you where you are on the spectrum of life.

Jos posh-sanalla viittaa esimerkiksi Earl Grey -teepusseihin tai yli 10 punnan viinipullooon, tulee samalla antaneeksi paljon tietoa yhteiskuntaluokastaan, kulutustottumuksistaa ja elintavoistaan.

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka posh-sanan määritelmä vaihteleekin puhujalta toiselle, omaan itseensä sillä ei välttämättä kannata viitata:

Dave: Nobody thinks that they are posh, for the only people who self-declare posh are definitely not posh.

Martin: Or like when you go to cafes, and they do a posh sandwich, is probably not going to be posh.

Dave: You see a shop on the High Street and it says “Posh Nails”, definitely not posh. You see a member of a pop band, Posh Spice, definitely not posh, you know this.

2 kommenttia

Kategoria(t): Turo Hiltunen

Kielitaitouutisia

Kielitaito saa tavallisesti uutisissa varsin vähän palstatilaa verrattuna moniin muihin yhteiskunnallisiin teemoihin. Silloin tällöin kielitaidon merkitys kuitenkin ylittää uutiskynnyksen – muulloinkin kuin osana puuduttavaa kinastelua erään kielen pakollisuudesta kouluopetuksessa.

Taloussanomat uutisoi maaliskuussa suomalaisten englannin kielen taidon olevan maailman viidenneksi parasta muiden Pohjoismaiden sekä Hollanin vanavedessä. Vaikka uutisen pohjana ei ollut riippumaton tutkimus vaan yksityisen kielipalveluyrityksen verkkotesteihin perustuva selvitys, tulos tuntuu arkikokemuksen perusteella koko lailla oikeansuuntaiselta. Uutisen mukaan testissä hyvin menestyneitä maita yhdistää pieni koko, varallisuus sekä maan oman kielen vähäinen puhujamäärä maailmanlaajuisesti. Listan jatkoksi voinee lisätä maissa olevan tapana tekstittää vieraskielisiä tv-ohjelmia jälkiäänityksen sijaan, mikä varmasti johtuu osittain edellä mainituista tekijöistä.

Liialliseen hyvänolontunteeseen suomalaisilla ei silti taida olla varaa. Eräs kevään pääpuheenaiheista on ollut matkapuhelinyhtiö Nokian vaikeudet, ja syitä niihin on haettu myös yhtiön suomalaisten työntekijöiden kielitaidosta. Juhani Risku, yhtiön  entinen ”Head of User Experience”, väitti Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa sujuvan englannin olevan suomalaisille ”alistumiskieli”, joka sysää heidät taka-alalle neuvotteluissa:

Joka ikinen kerta, kun on neuvottelu, jossa yritetään ratkaista joku asia, niin natiivia englantia puhuva henkilö ottaa 2-0 voiton, jos on alistuva suomenkielinen henkilö.

Kuvauksen perusteella voidaan toki kysyä, missä määrin Riskun diagnoosi kohdistuu kielitaidon sijaan yleisiin vuorovaikutustaitoihin, jotka toki ovat tärkeä osa kielitaitoa. Ainakaan hän ei tarjoa lääkkeeksi kielikoulutusta vaan kannattaa hieman yllättäen asettumista tiukasti puolustuskannalle.

Mähän ehdotan … että jotta Nokia pysyisi itsenäisenä, niin ja suomalaisena ja skandinaavisena firmana, niin neuvottelussa jos joku rupeaa puhumaan tätä hankalaa englantia ja ottaa valtaa, niin käännetään heti kieli suomeksi. Ja niin kauan puhutaan suomea, että se asia tulee suomalaisten järkevän käytöksen kautta ja tiedon kautta hanskatuksi.

Oli ehdotuksesta mitä mieltä tahansa, lienee kuitenkin selvää, että vaativien työ- ja esimiestehtävien hoitaminen vieraalla kielellä edellyttää aina hyvää ja monipuolista kielitaitoa. Tähän kuuluu vuorovaikutustaitojen ohella kielen vivahteiden sekä luonnollisesti laajan sanavaraston hallitseminen.

Vai edellyttääkö sittenkään? Jos ajatellaan, että vaativan työn tunnusmerkkejä voisivat olla esimerkiksi vastuu alaisten kouluttamisesta ja johtamisesta, saavutetuista tuloksista ja suhteista mediaan, on vaikea kuvitella vaativampaa työtä kuin Englannin jalkapallomaajoukkueen valmentaminen. Tästä huolimatta italialainen Fabio Capello selviytyy omien sanojensa mukaan näistä tehtävistä ainoastaan sadan sanan sanavaraston turvin!

1 kommentti

Kategoria(t): Turo Hiltunen

Kerroksia

Radioheadin King of Limbs -levyn julkaisu muutama viikko sitten oli todellinen mediatapahtuma. Yhtye ilmoitti 14. helmikuuta julkaisevansa uuden levyn viiden päivän kuluttua, mutta aikaisti sittemmin julkaisuajankohtaa yhdellä päivällä. Tämä salaperäisyys sai lehdistön seuraamaan levynjulkistukseen liittyviä tapahtumia minuutti minuutilta päivitettävissä blogeissa, joita tutummin käytetään jalkapallo-otteluraporteissa. Ensimmäisiä pika-arvioita levystä saatiin lukea tuoreeltaan jo samana päivänä, ja sen jälkeen niitä on julkaistu tasaiseen tahtiin.

Pölyn jonkin verran laskeuduttua NPR:n musiikkikriitikko Robin Hilton kommentoi All Songs Considered -ohjelmassa levyä seuraavasti:

My reaction initially to this record was much like the previous one In Rainbows, which was, the second I heard it I thought yeah it’s a Radiohead record but the more time you spend with it the deeper you get into it and there’s just so many layers to unpeel

Kielestä kiinnostuneen kuuntelijan huomion saattaa kiinnittää verbi unpeel. Hilton käyttää verbiä esittäessään ajatuksensa siitä, miten musiikki koostuu useista kerroksista, joita kuorimalla kuulija oletettavasti voi ymmärtää ja nauttia siitä täysimääräisesti.

Verbi on mielenkiintoinen, koska se on muodostettu samanmerkityksisestä ja huomattavasti yleisemmästä verbistä peel käyttämällä etuliitettä un-. Tavallisesti un-etuliite muuttaa sanan merkityksen päinvastaiseksi – esimerkiksi undo, untie tai unthinkable. Tässä yhteydessä etuliite vaikuttaa tarpeettomalta, koska parin peelunpeel välillä merkityseroa ei näyttäisi olevan. Kuitenkin tämä merkitysero on olemassa adjektiiviparin peeledunpeeled (”kuorimaton”) välillä.

Unpeel-verbin olemassaololle on äkkiseltään vaikea keksiä pakottavaa syytä. Sananmuodostuksen kannalta sen merkitys on epäjohdonmukainen ja se on vieläpä yksitavuista peel-verbiä pidempikin. Toisaalta luonnollinen kieli ei välttämättä seuraa tiukasti muodollisen logiikan sääntöjä, ja myös englannin kielen puhujat käyttävät menestyksekkäästi epäjohdonmukaisina pidettyjä kielioppirakenteita, kuten kaksoiskieltoa. Verbi unpeel löytyy lisäksi Oxford English Dictionarystä, joten kyseessä ei ole pelkkä yksittäisen musiikkitoimittajan lipsahdus. Sanakirjan ensimmäinen sitaatti on jo vuodelta 1904.

Myös isoista tekstikorpuksista löytyy joitakin esimerkkejä verbin käytöstä. Yleisenä verbiä ei kuitenkaan voida pitää: n. sadan miljoonan sanan British National Corpuksessa (BNC) unpeel-verbi esiintyy kolmesti, ja yli neljä kertaa suuremmassa Corpus of Contemporary American English (COCA) -korpuksessakin esimerkkejä on ainoastaan 17. Peel-verbi esiintyy jälkimmäisessä yli 7000 kertaa, joten ero näiden verbien välillä on valtava. Myös ruokaresepteissä esiintyvä adjektiivi unpeeled on muuten huomattavasti verbiä unpeel yleisempi (231 esiintymää COCAssa).

Näin vähäisen esimerkkimäärän perusteella ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä unpeel-verbin käytöstä. Silti ei liene sattumaa, että esimerkkimme tulee nimenomaan kulttuurin alalta. Kulttuuriuutiset ja arviot käsittelevät usein asioihin liittyviä monia merkityksiä, joiden yhteydessä voidaan puhua kuvaannollisesti esimerkiksi tasoista tai kerroksista, jotka puolestaan liittyvät samaan aihepiiriin kuin verbi unpeel. Niin tai näin, Google-haku merkkijonolle ”layers to unpeel” tuottaa yli 1200 linkkiä, joista silmämääräisesti arvioiden varsin moni näyttäisi viittaavan nimenomaan tekstien, elokuvien ja musiikin merkityksien tulkitsemiseen.

Samanlaisissa asiayhteyksissä esiintyy muuten myös toinen verbi, nimittäin unfold; Google löytää merkkijonolle ”layers to unfold” yli 4000 osumaa. Lieneekö unfold-verbin käytöllä ollut vaikutusta myös toisen un-verbin yleistymiseen?

Entäs se levy sitten? Hyvältä kuulostaa, ja Hiltonin mainitsemia kerroksiakin löytyy muutaman kuuntelukerran perusteella yllin kyllin.

4 kommenttia

Kategoria(t): Turo Hiltunen

It’s all about performance

Urheilulajien joukossa pyöräily on varsin tyylipuhdas esimerkki välineurheilusta. On tunnettua, että ammattilaisten käyttämät polkupyörät ovat huippukalliita. Myös lajin harrastajat ovat usein valmiita kuluttamaan huomattavia rahasummia paitsi itse polkupyöriin myös komponentteihin ja muihin varusteisiin, jotka keventävät pyöräkokoonpanoa ja parantavat ajomukavuutta pitkillä lenkeillä.

Nokkelasti nimetty The Spokesmen -podcast on paneelikeskustelumuotoinen radio-ohjelma, jossa joukko pyöräilyn asiantuntijoita kokoontuu virtuaalisesti keskustelemaan pyöräilyyn liittyvistä ilmiöistä. Tuoreimmassa jaksossa (29. elokuuta 2009) yhtenä aiheista oli juuri urheiluvaatetukseen liittyvät tekniset innovaatiot, joiden tavoitteena on urheilijoiden suorituksen parantaminen. Hyvä esimerkki tällaisista innovaatioista ovat kokovartalouimapuvut, joiden avulla viime kesän MM-kisoissa rikottiin 29 maailmanennätystä; kansainvälinen uimaliitto FINA on sittemmin kieltänyt näiden käytön vuoden 2010 alusta lähtien. Pyöräilyvaatetukseen liittyvän teknologian tavoitteena voi olla esimerkiksi ilmanvastuksen pienentäminen, ajajien suojaaminen kuumuudelta tai sateelta sekä palautumisen nopeuttaminen etappien välillä.

Kielentutkimuksen kannalta aiheesta tekee mielenkiintoisen siihen liittyvä semanttinen ongelma, jonka keskusteluun osallistuva skotlantilaislähtöinen urheiluvaateguru James Lamont pukee sanoiksi seuraavasti:

You know, it’s that word enhancement as well, versus optimization, so I’m very keen to try and use that, and enhancement is such a dangerous word in terms of problems with doping and all sorts of other cheating, particularly within cycling, which seems to be the focus of all the media for some reason.

Ammattipyöräilyn lähihistorian valossa Lamontin huoli on helppo ymmärtää: käsite performance-enhancing liittyy niin kiinteästi sääntöjen vastaisten valmisteiden käyttöön, että sen käyttäminen puhuttaessa sääntöjen sallimasta urheiluvälineiden tuotekehityksestä ei tunnu täysin tarkoituksenmukaiselta – etenkin jos itse työskentelee kyseisellä alalla, kuten Lamont.

On varsin yleistä, että varsinaiselta merkitykseltään neutraalit sanat yhdistyvät säännönmukaisesti joko positiivisiin tai negatiivisiin mielikuviin. Ilmiöstä käytetään joskus nimitystä semanttinen prosodia, ja sanojen semanttisia prosodioita voidaan jäljittää tarkastelemalla, millaisissa yhteyksissä niitä yleensä käytetään.

Lamontin arviota sanan enhancement negatiivisesta prosodiasta voidaan siis arvioida esimerkiksi tarkastelemalla sanan käyttöä isossa tekstikorpuksessa. Hyvän mahdollisuuden tähän tarjoaa Mark Daviesin kokoama Corpus of Contemporary American English, joka on vapaasti käytettävissä oleva tekstikokoelma, joka sisältää 400 miljoonan sanan suuruisen otoksen tämän päivän amerikanenglantia.

Alustava tarkastelu tästä korpuksesta löytyvien esimerkkien perusteella näyttäisi osoittavan Lamontin intuition oikeansuuntaiseksi. Erityisen mielenkiintoista tässä yhteydessä on kuitenkin sanaluokan vaikutus semanttiseen prosodiaan. Käsitteeseen enhancement liittyvä negatiivinen prosodia ei nimittäin ilmene ensisijaisesti reilussa sadassa korpuksesta löytyvässä lauseessa, joissa substantiivit performance ja enhancement esiintyvät peräjälkeen. Osa näistä toki viittaa selvästi sääntöjen vastaisten kemiallisten valmisteiden käyttöön (A day rarely passes without another performance-enhancement story on the sports page), mutta mukana on myös koko joukko esimerkkejä, jossa suorituskyvyn lisääntyminen tuodaan esiin selvästi positiivisessa valossa (This theoretical viewpoint has been supported by several studies which have demonstrated greater performance enhancement through mental practice on tasks containing a greater number of cognitive elements). Samoin esimerkit, joissa substantiivi performance esiintyy verbin enhance objektina, eivät erityisesti viittaa siihen että tähän rakenteeseen liittyisi negatiivisia mielleyhtymiä.

Sen sijaan adjektiivin performance-enhancing semanttinen prosodia ei juuri jätä tulkinnalle sijaa: korpuksesta löytyy reilut 450 esimerkkiä tämän adjektiivin käytöstä, joista 335 määrittää sanaa drug(s) ja 89 sanaa substance(s). Nämä esimerkit viittaavat lähes poikkeuksetta sääntöjen vastaisten valmisteiden käyttöön ammattilaisurheilussa. Tämä assosiaatio lieneekin syynä siihen, että myöskään substantiivia enhancement ei välttämättä haluta käyttää siltä varalta, että se synnyttäisi negatiivisia mielikuvia. (Lamontia ja muita pyöräilyn ystäviä saattaa lohduttaa jonkin verran se seikka, että amerikanenglantia sisältävän korpuksen esimerkit liittyvät pääasiassa muihin urheilulajeihin kuten baseballiin.)

  • unlike steroids and other performance enhancing drugs, it would be difficult to detect thr
  • to do so. Pharmacological performance-enhancing substances are banned because of their adv
  •  allowing athletes to use performance enhancing drugs as winning becomes more important (P
  • he said, about the use of performance-enhancing drugs. He has been busy. # With the help o
  • seball. I have never used performance-enhancing substances while wearing the Rockies unifo
  • g career. My brief use of performance-enhancing substances embarrassed me   my use of perf
  •  with an " undetectable " performance-enhancing drug in 2003. # June 1, 2003: Bonds endors
  • l’s investigative team on performance-enhancing drugs could request Bonds’ testimony.’ # "

Vaihtoehdoksi enhancement-sanalle Lamont tarjoaa sanaa optimization, ja myöhemmin podcastissa vilahtaa myös käsite performance maximizing. Näistä vaihtoehdoista kumpikin vaikuttaa sinällään toimivalta: ne korostavat mielikuvaa, että välineiden ja varusteiden kehityksessä on ensisijaisesti kyse siitä, miten urheilijan olemassa olevasta suorituspotentiaalista saadaan kilpailutilanteessa irti paras mahdollinen tulos kerta toisensa jälkeen. Sanat enhancement ja enhancing sitä vastoin tuovat korostetusti esiin sen, että tavoitteena on nimenomaan lisätä urheilijan suorituskykyä. Ja vaikka suorituskyvyn lisääminen on ilmiselvä päämäärä kaikkien urheilijoiden harjoittelussa ja valmistautumisessa kilpailuihin, Lamontin intuitio ja tekstikorpuksesta löytyvä aineisto viittaavat selvästi siihen, että tänä päivänä se luo myös valitettavan usein mielikuvan vilpistä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Turo Hiltunen