Avainsana-arkisto: juhlapyhät

Sitten on pääsiäinen … eikä פֶּסַח

Kävin alkukuusta pitkästä aikaa Englannissa. Siellä kevät oli jo paljon pitemmällä: narsissit kukkineet, kirsikkapuut täydessä kukassa ja ensimmäiset sireenit (tai syreenit) aloittamassa kukinnan. Lähestyvä pääsiäinen nousi usein puheenaiheeksi paikallisten kollegoiden kanssa – loma on aina tervetullut! Jossain keskustelussa joku hieman paheksuen totesi miten anglikaanisessa kirkossa kuulee nykyjään pääsiäistervehdystä, ”Kristus nousi kuolleista!” – ”Totisesti nousi!” (”Christ is risen!” – ”Truly, He is risen!”). Suomessahan tervehdys on tuttu ortodokseilta, mutta ilmeisesti puhuja assosioi tervehdyksen ei niinkään idän kirkkoihin, kuin korkeakirkollisuuteen – jonka piirteitä on anglikaanisessa kirkossa runsaasti, ja joita on kritisoitu reformaatiosta asti.

 

Pääsiäisen suomenkielinen nimi kuulostaa hieman samalta kuin juhlan hepreasta johdetut nimet eri kielissä. Nimi (ja juhla) juontuu juutalaisten פֶּסַח pesaḥ-juhlasta, israelin kansan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhlasta, jota vietetään kevätpäivänseisauksen aikoihin. Tämän kreikankielinen muoto, Πάσχα (Pasha), johti latinan paschaan, josta syntyi niin espanjan Pascua, italian Pasqua, ranskan Pâques, kuin hollannin Pasen. Ruotsin Påsk on ilmeisesti johdettu suoraan hepreasta, ja venäjän пасха (pasha) taas kreikasta.

Mutta Nykysuomen etymologinen sanakirja toteaa, että pääsiäinen on:

“johdos verbistä päästä. Merkitysyhteyttä on selitetty mm. siten, että pääsiäinen on merkinnyt paastoajan päättymistä eli paastosta pääsemistä. Suomen kirjakielessä pääsiäinen on esiintynyt … Agricolasta alkaen”

…eli yhteyttä hepreaan ei ole: päästä-verbilläkin on “vastineita kaikissa lähisukukielissä”. Tätä lukiessa mietin, pitiköhän termiä suomentaessa tehdä eroa “ikivanhaan omaperäiseen sanastoon” kuuluvaa paskaan..? (Ehkei: mutu-tuntumaan perustuvat etymologiset pohdinnot menevät yleensä täysin pieleen. Merkityksen puolesta taas termi pääsiäinen sopii juutalaisen pesaḥ-juhlan aiheeseen: israelin kansa kun tietenkin pääsi (pois) orjuudesta. Mutta sanojen yhteys on siis spekulaatiotani).

Englanniksi pesaḥ-juhlan nimi on passover – mutta kuitenkin pääsiäinen on englanniksi Easter. Perinteisesti tämän jälkimmäisen nimen katsotaan tulevan germaanisen Ēostre-jumalattaren nimestä, ja todennäköisesti olevan samaa muinaista juurta kuin itää tarkoittava east. Englannissa siis kirkko ilmeisesti täytti olemassaolevan (vuodenaika)juhlan uudella, kristillisellä merkityksellä, säilyttäen kuitenkin juhlan pakanallisen nimen. (Tämä on kovin yleinen ilmiö – vrt. Joulu, joka mm. suomeksi ei ole “kristus-messu”).

Ei niin, etteikö englannissakin esiintyisi muita nimityksiä pääsiäiselle. Tein pikaisen korpushaun, ja löysin kourallisen Pasch-tyyppisiä sanoja kirjekorpuksestamme:

  • “… as I wrote to yowr lordshyp yn a papier in articles late before Pasch.” (William Worcester, 1478)
  • “I have also sold unto hym iij pockettes fyne Cottes … to pay in hand … the full price in the Pasche marte.” (Richard Johnson, 1547)

Useimmat osumat ovat 1400-luvun lopulta, jolloin englannissakin kirkon kieli oli yhä latina. Sana kuitenkin esiintyy sekä yksin, että yhdyssanoissa tai sanayhdistelmissä (“Pasche marte” = ‘pääsiäismarkkinat’).

Toinen sana, joka englannissa(kin) liitetään pääsiäiseen on passion. Sana juontaa keskiajan latinasta, jossa passiōn oli teologinen termi jolla viitattiin Kristuksen kärsimykseen. Tämänkin sanan löysin korpuksestamme, jossa se esiintyy 1400-luvulta 1700-luvun lopulle, mutta aina sanayhdistelmissä:

  • “Whereapon day was assigned on Wensday next after Passion Sonday” (John Shillingford, 1448)
  • “by God’s grace I wilbee with yow in your musters at Pott on Teusday in the Passion weeke.” (Thomas Wentworth, 1625)
  • “You will soon see in print the whole music of the Popes Chapel, as performed there during passion week.” (Charles Burney, 1771)

Ja “Passion week” on edelleen suht yleinen nimi pääsiäisviikolle:

 

passion:easter week

 

Passionista tuli mieleen kymmenen vuoden takainen Mel Gibsonin elokuva The Passion of the Christ (jostain syystä elokuvateattereissa samma på finska, mutta tv-näytöksiin elokuvan nimi on käännetty muotoon Kristuksen kärsimyskertomus).

…Hetkinen, “Passion of the Christ”? Mistä määräinen artikkeli?

Etymologisesti nimi kristus tulee kreikankielen sanasta χρῑστός (khristos), ‘voideltu’; joten “the Christ” ≈ ‘the anointed (one)’, ja artikkeli on ehkä oikeutettu. Moinen käyttö kuitenkin särähtää korvaan – Kristus on erisnimi, ei siinä juuri kukaan ole artikkelia käyttänyt:

 

passion of the christ 1

 

Tarkkasilmäiset lukijat varmaan huomaavat pienenpienen nousun artikkelin käytössä 2000-luvulla – mutta tämän selittää yksin Gibsonin elokuva:

 

passion of the christ 3

 

Tällaisia mietin tänä pääsiäisenä. Hassua, miten moni pääsiäiseen liittyvä sana alkaa samankaltaisella äänteellä: /p/+[vokaali]+/s/! Lienee sattumaa, mutta silti mielenkiintoista.

Aurinkoista Pääsiäissunnuntaita – syökää suklaamunia!

2 kommenttia

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi

May Day, mayday, meidei

Aamuteetä juodessa mietin Vapunpäivän englanninkielistä nimeä, May Day. Sana Vappuhan tulee keskiaikaisesta pyhimyksestä Valburg, jonka muistopäivä on 1. toukokuuta, ja kirkko on aikanaan normaaliin tapaan kaapannut pakanallisen vuodenaikajuhlan itselleen liittämällä siihen sopivan pyhimyksen (muita tapauksia ovat mm. Juhannus ja Mikkelinpäivä). May Day taasen on tietenkin ’touko(kuun )päivä’.

Tästä voisi luulla, että englannin May olisi pakanallinen eli germaaninen sana, joka liittyisi jotenkin esim. vuoden kiertokulkuun – kuten nyt suomen touko liittyy maanviljelykseen. Minä ainakin arvelin asian olevan näin. Oxford English Dictionary kuitenkin paljasti, että May-sana on englantiin lainattu myöhäiskeskiajalla ranskasta (kuinkas muuten), ja juontaa juurensa peräti antiikin Latinaan! Alkuperä on hieman epävarma, mutta kuun nimi antiikin Roomassa oli Māius mēnsis, ’Maiuksenkuu’ (ja Māius-jumalan nimi ilmeisesti kognaatti [eli samaa juurta] sanan magnus, ’suuri’, kanssa). Keskiaikaisissa germaanisissa kielissä – joihin muinaisenglantikin luetaan – kuukausille oli toki omat ei-latinalaisalkuperäiset nimensä, ja muinaisenglannin nimi toukokuulle oli Thrimilki-mónath, eli ’kolmilypsykuu’! Jotenkin hauskempi kuin ’maiuskuu’ – hmm, on muuten mielestäni aika mahtavaa, että suomessa on säilynyt kansankieliset kuukausien nimet!

Mutta palatakseni aiheeseen: May Daysta tuli heti mieleen hätäkutsu mayday – miten tämä jälkimmäinen liittyy Vappuun? Ensiksi ajattelin, että kutsu olisi lyhenne jostain sanoista – radioviestinnässähän tunnetusti aakkosille on omat nimensä, joten olisiko mayday jokin väännös jostain jonka alkukirjaimet olisivat ”m. d.”? No ei sinne päinkään. Osoittautui, että mayday-kutsu on varta vasten kehitetty 1920-luvulla kun tarvittiin hätäkutsu lentoliikenteeseen. Ja kun tuolloin oli lentoja etenkin Englannin ja Ranskan välillä, kutsuksi ehdotettiin ja sittemmin vakiintui sana mayday, muunnoksena ranskankielisestä lauseesta ”(venez) m’aider”, ’(tulkaa) apuun’. Ja mayday voidaankin lausua ranskalaisittain ”medee”, eikä vain englantilaisittain ”meidei”.

Meidei-kutsu täyttää näköjään tänä vuonna 90 vuotta. Sillekin voi siis nostaa maljan tänään.

Hauskaa Vappua!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi