Avainsana-arkisto: koodinvaihto

Jotain lainattua, jotain sinistä

Lainasanoja ei tarvitse palauttaa eräpäivään mennessä. Siinä missä Helsingin yliopiston kirjasto tivaa kirjojaan takaisin eräpäivän lähestyessä (ja ylittyessä, kiitoksia vaan!), lainatut sanat muuttuvat erääntyessään lainaajan pysyväksi omaisuudeksi. Eräänlaisena epämääräisenä eräpäivänä voisi ehkä pitää sitä hetkeä, jona sanan käyttäminen ei enää ole pelkkää koodinvaihtoa. Koodinvaihdollahan viitataan nimenomaan vieraskielisten sanojen ja ilmauksien käyttöön puheen tai kirjoituksen osana. Tästä näkökulmasta jotakin sanaa voi siis pitää osana kieltä, kun sitä ei enää mielletä vieraskieliseksi. Valitettavasti rajanveto ei ole lainkaan näin yksinkertaista, vaan se on monimutkaista ja paikoin jopa mutkikasta. Kuka päättää, milloin raja on ylitetty ja koodinvaihdosta tullut lainasana?

Englannin kielen sanaston osalta päätöksen voivat tehdä mm. Oxford English Dictionary –sanakirjan eli OED:n toimittajat. He ovat ottaneet tehtäväkseen pitää lukua kaikista englanninkielisistä sanoista ja ovatkin omalla sarallaan luotettu auktoriteetti. He myös tietävät mikä on päivän sana. Pari viikkoa sitten OED:n nettisivujen Word of the Day –osion päivän sanana oli italiasta lainattu substantiivi jettatura (the evil eye, paha silmä). Kyse on katseesta, joka aiheuttaa toisille huonoa onnea tai muuta vahinkoa, mutta vastaavasti omaa huonoa onneaan voi kuvata jettaturan lankeamisena ylleen. Jettaturasta piti alun perin kehkeytyä pelkkä kevennys blogiimme, mutta siitä muodostuikin mielessäni kielen sanojen ja sanojen kielen määrittelemisen mutkikkuuden viheliäinen ruumiillistuma. Sisällyttämällä sen sanakirjaansa OED:n toimittajat ovat nimittäin katsoneet jettaturan olevan pikemminkin englanninkielinen sana kuin englanninkielisissä teksteissä ajoittain vilahteleva italiankielinen sana. Raja on siis sen osalta vedetty.

En aluksi meinannut niellä tuota päätöstä ja jäin pähkäilemään rajanvetokriteereitä. OED:n esimerkit osoittavat jettaturaa käytetyn englanninkielisissä teksteissä 1800-luvulta lähtien, mutta kuudesta esimerkistä neljässä on sana kirjoitettu kursiivilla ja kahdessa esitetty sanan yhteydessä määritelmä evil eye. Molemmat seikat viittaavat siihen, että kirjoittaja on ennakoinut lukijoidensa pitävän sanaa jollakin tapaa omituisena ja ehkä tarvitsevan sille selityksen. Sanaa siis käsitellään näissä esimerkeissä vieraskielisenä tai muutoin tavallista vaikeampana terminä. Vain yhdessä esimerkissä jettatura esiintyy täysin omillaan osana tekstiä. Toisin sanoen OED:n esittämästä todistusaineistosta vain 17 % puoltaa sitä näkemystä, että kielenpuhujat eivät miellä jettaturaa vieraskieliseksi.

Empiirisesti jettaturan tuttuutta ja tunnettuutta voisi testata vaikkapa sisällyttämällä sen englanninkieliseen statuspäivitykseensä Facebookissa ja tarkkailemalla kavereiden reaktioita. There’s some serious jettatura on me today… Sen mukaan tuleeko tykkäyksiä vai huolestuneita kysymyksiä voi sitten päätellä, ovatko muut ymmärtäneet viestin. Tämäkään ei kyllä vielä varsinaisesti selvennä, onko jettatura englanninkielinen sana vai ei, vaan kertoo ainoastaan kavereiden kielitaidosta. Pitäisi kysellä mielipiteitä jettaturan englanninkielisyydestä.

Onko jettatura teidän mielestänne englanninkielinen sana?* OED:n toimittajien mielestä ilmeisesti on. Omasta mielestäni se on ehkä korkeintaan 17-prosenttisesti englanninkielinen sana. Omassa määritelmässäni piilee oikeastaan tämänkin saivartelun varsinainen pointti: sanoja ei aina voi yksioikoisesti määritellä kieleen kuuluviksi tai kuulumattomiksi, vaan ne voivat olla enemmän tai vähemmän tietynkielisiä. Jossain vaiheessa lainattuun tottuu eikä se enää tunnu vieraalta omaisuudelta. Tarpeeksi pitkän ajan jälkeen lainattu on jo otettu omaksi eikä sen alkuperää edes muisteta. Välillä toivoisi Helsingin yliopiston kirjastonkin ymmärtävän tämän (nimim. Myöhästymismaksu 5,80 €).

Ai niin, sitten vielä jotain sinistä. Suomen kielen sininen on Kaisa Häkkisen erinomaisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (WSOY, 2004) mukaan ”lähinnä jostakin iranilaiskielestä lainattu”. Vapauden väreistäkin on siis puolet muualta kotoisin. Liekö Jukka lähettänyt Mahmudille kiitoskortin ja rojaltit?


* Tästä saa nahistella kommenteissa, jos jaksaa.

2 kommenttia

Kategoria(t): Mikko Hakala

Managementit

Koodinvaihtoon kiinnittää huomiota erityisesti silloin, kun se poikkeaa omasta tavasta käyttää kieltä. Helsingin sanomien videolla Music Finlandin toiminnanjohtaja Tuomo Tähtinen pohtii suomalaisen musiikin ”masentavuutta” seuraavin sanakääntein:

Siis sehän on ollut ihan erinomainen vientivaltti ja meillä on sellaista osaamista tässä maassa mitä ei löydy mistään muualta maailmalta nimenomaan metallimusiikin saralla. Meillä on erittäin ammattitaitoisia managementteja, agentuureja, tapahtumajärjestäjiä, ja he on ihan kansainvälistä A-luokkaa.

Vaikka management-sana tuossa yhteydessä kuulostikin yllättävältä, ei muoto aivan ainutkertainen ole. Google löytää alun toistakymmentä tulosta haulle managementtej(a/ä).

mms

Vaikka matka vakiintuneeksi lainasanaksi onkin vielä pitkä, sana lienee yleisessä käytössä musiikkiteollisuuden piirissä, johon hakutuloksista useampi liittyy. Näin voisi päätellä myös siitä, miten luontevasti Tähtinen sanaa käyttää.

Samassa yhteydessä mietin, miksi Tähtisen ääntämys seuraa management-sanan kirjoitusasua eikä perustu siihen, miten se äännetään englannin kielessä (/’mænɪdʒmənt/). Vaikuttaisiko tähän kenties haastattelutilanteen muodollisuus vai onko sanan vartaloon liittyvällä monikon partitiivin tunnuksella jotain tekemistä asian kanssa?

2 kommenttia

Kategoria(t): Turo Hiltunen