Avainsana-arkisto: sanakirjat

Päivän sana: keshemaik pooc

Vuoden sanat” elävät ajan hermolla. ”Päivän sanoja” tulee usein vastaan niitäkin, mutta ne ovat harvemmin uudissanoja. Törmäsin varsin mystiseen päivän sanaan, kun etsin löytyisikö joillekin Shakespearen väitetyille uudissanoille varhaisempia esiintymiä. Tietolähteeni, Lexicons of Early Modern English, arpoi minulle tervehdyksen:

Word of the day
the Tobacco is naught — Keshemaik pooc
William Strachey, The History of Travel into Virginia Britannia (1612)

Peräti outo oli ”the Tobacco is naught – Keshemaik pooc” päivän sanaksi. Tupakasta puhutaan, mutta mikä kumma on Keshemaik pooc? Pakkohan asiaa oli ruveta vähän selvittämään.

Lausuma oli siis peräisin William Stracheyn kirjasta The History of Travel into Virginia Britannia. Siinä Strachey (1572–1621) raportoi brittien ensi askelista Pohjois-Amerikan siirtomaaisäntinä. Hän oli ollut mm. todistamassa Virginiaan matkalla olleen Sea Venture -laivan haaksirikkoa asumattoman Bermudan saaren rannikolla v. 1609. Haaksirikko on kuvattu nyky-Bermudan vaakunassa (alla). Shakespearen kerrotaan saaneen haaksirikosta idean Myrsky-näytelmäänsä. Siinä saarelle haaksirikkoutuneelle Mirandalle avautuu ”uljas uusi maailma”.

fata

Lopulta Strachey ja muut matkalaiset pääsivät perille Virginiaan. Nyt alkaa päivän sana selvitä: Stracheyn vuoden 1612 kirjasta löytyy hänen kokoamansa A Dictionarie of the Indian Language. Otsikon intiaanit paljastuvat powhataneiksi, jotka olivat Virginian seudun alkuperäisamerikkalaisia. Stracheyn kokoelma käsittää kattavan algonkin-kieliin kuuluvan powhatanin kielen sanaston, n. 1000 hakusanaa. Englanti–Powhatan -sanastosta löytyy aakkostettuna:

Tobacco, apooke, vhpooc, vmpsemen apook. Light tobacco, iakesan apooke. The tobacco is good, wingutsee upooc. The tobacco is naught, keshemaik pooc.

Eli päivän sanani oli powhataniksi ’tupakka on loppu’.

Virginia tuotti tupakkaa, siksi tuo sana oli hyvä osata maan alkuperäisasukkaiden kielellä. Sauhuttelu yleistyi Englannissa 1600-luvulla, vaikka sen terveysvaikutuksista kiisteltiin. Jotkut pitivät tupakkaa myös epäsopivana kristityille.

Tässä vaiheessa muistui mieleen myös legendaarinen powhatan, Pocahontas, alunperin nimeltään Matoaka, heimopäällikö Powhatanin tytär (n. 1595–1617). Hänen elämänsä oli varmasti Disneyn piirtämää rosoisempi. Aikalaiskuvassa hänet on esitetty 21-vuotiaana Englannissa vuotta ennen kuolemaansa:

pocahontas

Jos leksikaalinen löytöretkeily kiinnostaa, tervetuloa varhaisten sanakirjojen maailmaan, vanhaan ja uuteen! Ehkä siihen pitäisi kuitenkin liittää terveysvaroitus: voit eksyä aiheesta. Shakespearen uudissanat jäivät tällä kertaa katsomatta…

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Terttu Nevalainen

Jotain lainattua, jotain sinistä

Lainasanoja ei tarvitse palauttaa eräpäivään mennessä. Siinä missä Helsingin yliopiston kirjasto tivaa kirjojaan takaisin eräpäivän lähestyessä (ja ylittyessä, kiitoksia vaan!), lainatut sanat muuttuvat erääntyessään lainaajan pysyväksi omaisuudeksi. Eräänlaisena epämääräisenä eräpäivänä voisi ehkä pitää sitä hetkeä, jona sanan käyttäminen ei enää ole pelkkää koodinvaihtoa. Koodinvaihdollahan viitataan nimenomaan vieraskielisten sanojen ja ilmauksien käyttöön puheen tai kirjoituksen osana. Tästä näkökulmasta jotakin sanaa voi siis pitää osana kieltä, kun sitä ei enää mielletä vieraskieliseksi. Valitettavasti rajanveto ei ole lainkaan näin yksinkertaista, vaan se on monimutkaista ja paikoin jopa mutkikasta. Kuka päättää, milloin raja on ylitetty ja koodinvaihdosta tullut lainasana?

Englannin kielen sanaston osalta päätöksen voivat tehdä mm. Oxford English Dictionary –sanakirjan eli OED:n toimittajat. He ovat ottaneet tehtäväkseen pitää lukua kaikista englanninkielisistä sanoista ja ovatkin omalla sarallaan luotettu auktoriteetti. He myös tietävät mikä on päivän sana. Pari viikkoa sitten OED:n nettisivujen Word of the Day –osion päivän sanana oli italiasta lainattu substantiivi jettatura (the evil eye, paha silmä). Kyse on katseesta, joka aiheuttaa toisille huonoa onnea tai muuta vahinkoa, mutta vastaavasti omaa huonoa onneaan voi kuvata jettaturan lankeamisena ylleen. Jettaturasta piti alun perin kehkeytyä pelkkä kevennys blogiimme, mutta siitä muodostuikin mielessäni kielen sanojen ja sanojen kielen määrittelemisen mutkikkuuden viheliäinen ruumiillistuma. Sisällyttämällä sen sanakirjaansa OED:n toimittajat ovat nimittäin katsoneet jettaturan olevan pikemminkin englanninkielinen sana kuin englanninkielisissä teksteissä ajoittain vilahteleva italiankielinen sana. Raja on siis sen osalta vedetty.

En aluksi meinannut niellä tuota päätöstä ja jäin pähkäilemään rajanvetokriteereitä. OED:n esimerkit osoittavat jettaturaa käytetyn englanninkielisissä teksteissä 1800-luvulta lähtien, mutta kuudesta esimerkistä neljässä on sana kirjoitettu kursiivilla ja kahdessa esitetty sanan yhteydessä määritelmä evil eye. Molemmat seikat viittaavat siihen, että kirjoittaja on ennakoinut lukijoidensa pitävän sanaa jollakin tapaa omituisena ja ehkä tarvitsevan sille selityksen. Sanaa siis käsitellään näissä esimerkeissä vieraskielisenä tai muutoin tavallista vaikeampana terminä. Vain yhdessä esimerkissä jettatura esiintyy täysin omillaan osana tekstiä. Toisin sanoen OED:n esittämästä todistusaineistosta vain 17 % puoltaa sitä näkemystä, että kielenpuhujat eivät miellä jettaturaa vieraskieliseksi.

Empiirisesti jettaturan tuttuutta ja tunnettuutta voisi testata vaikkapa sisällyttämällä sen englanninkieliseen statuspäivitykseensä Facebookissa ja tarkkailemalla kavereiden reaktioita. There’s some serious jettatura on me today… Sen mukaan tuleeko tykkäyksiä vai huolestuneita kysymyksiä voi sitten päätellä, ovatko muut ymmärtäneet viestin. Tämäkään ei kyllä vielä varsinaisesti selvennä, onko jettatura englanninkielinen sana vai ei, vaan kertoo ainoastaan kavereiden kielitaidosta. Pitäisi kysellä mielipiteitä jettaturan englanninkielisyydestä.

Onko jettatura teidän mielestänne englanninkielinen sana?* OED:n toimittajien mielestä ilmeisesti on. Omasta mielestäni se on ehkä korkeintaan 17-prosenttisesti englanninkielinen sana. Omassa määritelmässäni piilee oikeastaan tämänkin saivartelun varsinainen pointti: sanoja ei aina voi yksioikoisesti määritellä kieleen kuuluviksi tai kuulumattomiksi, vaan ne voivat olla enemmän tai vähemmän tietynkielisiä. Jossain vaiheessa lainattuun tottuu eikä se enää tunnu vieraalta omaisuudelta. Tarpeeksi pitkän ajan jälkeen lainattu on jo otettu omaksi eikä sen alkuperää edes muisteta. Välillä toivoisi Helsingin yliopiston kirjastonkin ymmärtävän tämän (nimim. Myöhästymismaksu 5,80 €).

Ai niin, sitten vielä jotain sinistä. Suomen kielen sininen on Kaisa Häkkisen erinomaisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (WSOY, 2004) mukaan ”lähinnä jostakin iranilaiskielestä lainattu”. Vapauden väreistäkin on siis puolet muualta kotoisin. Liekö Jukka lähettänyt Mahmudille kiitoskortin ja rojaltit?


* Tästä saa nahistella kommenteissa, jos jaksaa.

2 kommenttia

Kategoria(t): Mikko Hakala