Avainsana-arkisto: Sveitsi

Se viides kotimainen, osa II. Italia ja retoromaani

Edellisessä osassa tuli todettua, että kokemusteni perusteella saksan- ja ranskankieliset sveitsiläiset kommunikoivat keskenään mieluiten englanniksi. En ole vielä tavannut ranskankielistä sveitsiläistä, joka ei osaisi englantia. Englannintaidottomia saksanpuhujia on tullut vastaan muutama yksittäinen tapaus, yleensä ikäihminen.

Sen sijaan tosissaan on joutunut turvautumaan saksaan toisena kielenä muuttojen yhteydessä, tai kun kylpyhuonetta jouduttiin korjaamaan vesivahinkojen vuoksi, ja sitä hoitamaan saapuneet työntekijät osasivat ainoastaan italiaa ja saksaa. Zürichissä kuten muualla Sveitsissä on vanhastaan paljon siirtolaisia Italiasta ja kieleen törmää aina aika ajoin: ravintoloissa sekä siis kylpyhuoneita korjattaessa.

Italiaa puhutaan virallisena kielenä yhdessä kantonissa, Ticinossa. Kantoni on liittovaltion eteläisin ja saa eniten auringonpaistetta. Jos sveitsiläisillä olisi rahaa, he hankkisivat loma-asunnon sieltä tai muuttaisivat viettäämään eläkepäiviä sinne. Vähän aikaa Sveitsissä asuneena ei voi kuin todeta, että ajatus vaikuttaa oikein houkuttelevalta. On hyvin mahdollista, että eurooppalainen paratiisi on siellä missä Sveitsi ja Italia kohtaavat.

Das Tessin: Lugano

Kielistä pienin, eli retoromaani on uhanalainen. Sitä puhutaan Graubündenin kantonissa (ranskaksi: Grisons, italiaksi: Grigioni, retoromaaniksi: Grischun). Puhujia on enää alle yksi prosentti väestöstä. Kieli jakautuu useampaan murteeseen, joista viisi suurinta ovat puter, surmiran, sursilvan, sutsilvan ja vallader. Nämä ovat läheistä sukua Pohjois-Italiassa ja hiukan Itävallan puolellakin puhutuille friulin ja ladinin kielille, joilla ei Italian puolella ole virallisen kielen asemaa vaan ne lasketaan italian murteiksi. Alue vastaa Rooman valtakunnan provinssia Raetia.

Sveitsi on nurkkakuntaisuuden ja pienten alueellisten identiteettien luvattu maa, mikä tarkoittaa, että esimerksi sursilvanin puhujien mielestä sutsilvanin puhujia naurettavampaa roskajoukkoa ei maa päällään kanna, ja tunne on molemminpuolinen. Yritykset yhteisen standardin luomiseksi eivät ole oikein ottaneet tulta alleen. Viimeisin kulkee nimellä Rumantsch Grischun. Sen laati zürichläinen kielitieteilijä Heinrich Schmid ja se valmistui vuonna 1982. Vähemmän yllättäen retoromaanin puhujat eivät kokeneet, että ehdotus edustaisi omaa kieltään, koska se sisältää piirteitä vääristä murteista. Asenne on ehkä ymmärrettävä, mutta mahdollisuudet, että retoromaania puhuttaisiin vielä sadan vuoden päästä, vaikuttavat heikohkoilta.

Olen tähän mennessä törmännyt kieleen kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kuulin kieltä, kun sairausvakuutuksen myynyt henkilö vaihtoi numeroita laskiessa englannista toiselle kielelle. Kysyin, oliko tämä italiaa, ja sain vastaukseksi, että ei; kyseessä oli “romanisch”, muinainen kieli, joka pohjautuu latinasta. Yksi tuttu taas kertoi, että hänen isänsä puhuu äidinkielenään retoromaania, mutta ei opettanut sitä lapsilleen (mistä kyseinen henkilö on hieman pahoillaan). Suuttuessaan isä kuitenkin aina vaihtoi aina äidinkielelle, mistä johtuen retoromaani assosioituu henkilön mielessä kiroilevaan isään.

Latina tuntuu oleva tärkeä osa romanischin puhujien identiteettiä. Samainen tuttu kertoi, että Graubündenissä kuulemma luetaan latinaa lukiossa pakolliset kuusi tuntia viikossa, ja sieltä tulevat ihmiset osaavatkin sitä vakuuttavan hyvin. Englantia ovat myös osanneet. En ole kuitenkaan Graubündenissä matkustellut paitsi turistikohteissa, jotta tietäisin, mitä kieliä, millä kompetenssilla ja millä asenteella puhuvat kielitieteelliseltä kannalta mielenkiintoiset NORMit (Non-mobile Older Rural Males), eli jääräpäisimmät vanhat maalaisäijät, jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa kylässä: retoromaania, saksaa vai italiaa?

2 kommenttia

Kategoria(t): Alpo Honkapohja

Se viides kotimainen?

Sveitsi on maailman pienin liittovaltio, joka koostuu 26:sta kantonista (lienee parasta, etten sano mitään puolikantoneista). Vuoteen 1798 asti nämä olivat itsenäisiä kaupunkivaltioita, jotka olivat keskenään puolustusliitossa. Napoleonin sotien jälkeen keskushallintoa hieman lisättiin, muttei toki liikaa: sehän olisi sotinut alueellisen itsemääräämisoikeuden ja suoran demokratian pitkiä ja kunniakkaita perinteitä vastaan. Pienestä koostaan huolimatta maa on myös Euroopan maista se, jolla on eniten virallisia kieliä: saksa, ranska, italia ja retoromaani.

Sveitsin yhdestä päästä toiseen matkustaminen kestää vain noin kolme tuntia ja junassa vaihtuvat kuulutukset sen mukaan, missä kantonissa satutaan olemaan sillä hetkellä ja mitä kieliä siellä puhutaan. Asukkaiden kielitaidosta kuulee joskus aika hurjia asioita:

”In the world of linguistics, the Swiss are the champions. The rest of us, well, we just end up speechless.”

Miltä tilanne näyttää näin puolentoista vuoden mamuilun jälkeen? Puhuvatko nämä EU-epatot todellakin sujuvasti kaikkia neljää virallista kieltä? Vaaditaanko niitä kouluissa? Millainen asema on kielistä pienimmällä, eli retoromaanilla? Entä tarvitaanko virallisten kielten välissä myös englantia, vai hoituuko kommunikaatio sekoittamalla saksaa, ranskaa ja italiaa?

Nooooh… omien kokemuksien valossa virallisten kielten hallinta ei ole sen ihmeellisemmällä tasolla kuin Suomessakaan.

Zürich

Asun siis Zürichissä, joka on saksankielinen kantoni. Koulussa luetaan pakollisena kielenä ranskaa, mutta käytännössä ihmisten ranskan taidosta on saanut kuulla monenlaista. Yksi ranskalaissyntyinen luennoitsija valitti, että vaikka kyseessä on toinen virallinen kieli, virallisia asiakirjoja on hyvin vaikea saada ranskaksi (väitän, että Suomessa melkein kaikki mahdollinen löytyy yhtä hyvin ruotsiksi kuin suomeksi, ainakin pääkaupunkiseudulla ja Länsi-Suomessa). Toisaalta taas kolmetoista vuotta maassa asunut ranskalainen lentoemäntä kertoi, että zürichläiset tulevat oikein mielellään juttelemaan ranskaksi ja ovat tyytyväisiä, kun pääsevät harjoittelemaan kieltä ranskalaisen kanssa.

Lausanne

Ranskankieliset alueet löytyvät lännestä, eli ”Romandiesta” (joksi aluetta yleensä kutsutaan). Vieraillessani Lausannessa, viiniköynnösten ja korkeiden vuorten reunustaman Genevejärven äärellä, paikalliset kertoivat, että saksaa opiskellaan koulussa pakollisena, mutta ihmiset törmäävät samaan ongelmaan kuin Sveitsiin muuttavat ulkomaalaisetkin. Koulussa opitusta saksan kirjakielestä on apua sveitsinsaksan ymmärtämisessä suunnilleen yhtä paljon kuin kouluruotsista Närpiössä: ei juuri ollenkaan. Sekä sveitsiläiset että närpiöläiset osaavat kuitenkin vaihtaa yleiskielisempään rekisteriin, jolla kommunikoivat ulkopuolisten kanssa.

Sveitsin sisältä löytyy kuitenkin kohtuullisen paljon liikkuvuutta. Jotkut saksankieliset kollegat ovat olleet töissä vaikkapa Genevessä ja osaavat hyvin ranskaa, ja Zürichissä olen törmännyt useampaankin Romandiesta muuttaneeseen Zürichissä pitkään asuneeseen henkilöön, jotka puhuvat lähes täydellistä saksaa, usein ranskalaisella korostuksella, ja ovat oppineet ymmärtämään sveitsinsaksaa.

Tavallisin järjestely taitaa kuitenkin olla se, että saksan- ja ranskankieliset sveitsiläiset puhuvat keskenään mieluummin englantia kuin jommankumman äidinkieltä.

____________________

Mutta tässä oli vasta kaksi neljästä. Stay tuned for italia ja romanisch.

1 kommentti

Kategoria(t): Alpo Honkapohja