Avainsana-arkisto: linguistic landscape

Arkipäivän kielikäytänteitä ja politiikkaa Havaijilla havaijista

Havaiji on yksi Yhdysvaltojen 50:stä osavaltiosta. Se on myös viimeisin osavaltio, joka on liitetty Yhdysvaltoihin (vuonna 1959). Havaiji on harvinainen osavaltio siinä mielessä, että se koostuu kahdeksan saaren ryhmästä, jota ympäröi Tyyni valtameri. Se on siis Yhdysvaltain ainoa saariosavaltio. Toinen asia, joka erottaa Havaijin muista osavaltioista, on se, että sillä on kaksi virallista kieltä: englanti ja havaiji.

Havaijin kieli on saarten alkuperäiskieli, jota puhuu äidinkielenään vähemmän kuin 0,1 % saarten väestöstä. Havaijilla on viimeisimmän väestömittauksen mukaan asukkaita 1,3 miljoonaa, joten havaijia äidinkielenään puhuvien määrä on hyvin pieni. Havaiji ei kuitenkaan ole kuoleva kieli, sillä havaijia toisena kielenään puhuvia on osavaltiossa noin 28 000. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että Havaijilla on aktiivisesti panostettu kielen elvyttämiseen ja kielen aseman parantamiseen. Kouluissa on esimerkiksi tarjolla kielikylpyopetusta havaijiksi, ja lapsille ja aikuisille on tarjolla havaijinkielisiä kirjoja. Havaijin yliopistossa voi myös opiskella havaijin kieltä oppiaineena. Myös katujen nimet ovat havaijiksi.

Vaikka virallisesti havaijin kielen asema on vankka, jokapäiväisessä elämässä sen rooli ja käyttö näyttäytyvät marginaalisena ulkopuoliselle havainnoijalle. Erityisesti tämä pätee Havaijin kielimaisemaan. Ohessa on muutamia esimerkkejä havaijin käytöstä erilaisissa konteksteissa, joissa olen siihen törmännyt. Yksi yhteinen piirre näille on, että havaijin käyttö rajoittuu joko yhteen sanaan tai ilmaisuun ja muu ympäröivä teksti on englantia tai jotain muuta kieltä.

Nämä kaksi kylttiä sisältävät havaijin sanan ’mahalo’, joka tarkoittaa kiitos. Vasemmassa, joka on Paradise Palms -nimisen kahvilan ulkoseinällä, sana on vaihdettu englanninkielisen ilmaisun ’Thank you’ paikalle ja siten siitä on tehty osa ilmaisua. Oikeanpuolimmaisessa kyltissä, joka on Pagoda-hotellin seinältä, sana on lisätty kyltin sisältämän ohjeistuksen perään, erillisenä, mutta olennaisena osana kokonaisuutta. Myös vessat on yleensä merkitty sanoin ’wahine’ (naiset) ja ’kāne’ (miehet) englanninkielisten ’women’ ja ’men’ ohella. Mainoksissa ja ravintoloiden ruokalistoissa käytetään usein sanaa ’keiki’, joka tarkoittaa lasta. Eli lasten menu on ’keiki menu’.

Tämä kyltti puolestaan sisältää pidemmän havaijinkielisen ohjeistuksen, jota seuraa vastaava englannin- ja japaninkielinen. Tosin jokainen näistä on sävyltään erilainen, sillä havaijinkielinen on englanniksi: Do not enter without permission, kun taas japaninkielinen on: It is forbidden to enter. Nämä käännökset osoittavat myös, että englanninkielinen on monipuolisin, sillä se varoittaa mahdollista tunkeutujaa hälytyksestä.

Mielenkiintoista kyltissä on kielten välinen järjestys. Se, että havaijin kielinen ilmaisu on ylimpänä, osoittaa kyltin olevan paikassa, joka on virallisesti ja kansallisesti tärkeä ja joka sijaitsee osavaltion virastorakennusten alueella. Kyltti nimittäin sijaitsee entisen kuninkaan palatsin, ’Iolani Palace, alakertaan johtavassa rappukäytävässä. Osavaltion virastoalueen muissakin rakennuksissa näkyy sama tärkeysjärjestys.

Tämä osavaltion käytänne ei kuitenkaan nähtävästi ole levinnyt esimerkiksi havaijilaisiin yrityksiin. Esimerkkinä tästä on seuraava kuva, joka on otettu TheBus-yhtiön esitteestä Riding TheBus is Easy. Esitteessä jokainen bussin käyttöön liittyvä ohjeistus on usealla kielellä, joita Havaijilla kuulee ja näkee erilaisissa paikoissa, kuten yllä olevassa ’Iolani-palatsin kyltissä. Ylhäältä alaspäin lueteltuna kielet ovat: englanti, japani, tagalog (Filippiinit), korean kieli, mandariinikiina ja vietnamin kieli. Havaijin kieli ei kuitenkaan ole päässyt yrityksen esitteeseen, vaikka yksi sen käyttäjäryhmistä on mitä todennäköisimmin havaijia puhuvat havaijilaiset.

Jos Havaijin kielimaisema onkin köyhähkö havaijin käytön suhteen, havaijia kuulee kyllä puhuttavan joka puolella – paikallisten kollegoideni mukaan. Itse en erota, milloin joku puhuu havaijia tai havaijin kreolia siitä huolimatta, että olen ollut jo kaksi kuukautta Havaijilla. Tämä johtunee siitä, että täällä kuulee monia kieliä sekä paikallisia ja aasialaisia, jotka ”kokemattomille” korvilleni kuulostavat puhuttuina hyvin samankaltaisilta.

Aloha!

Addendum: Kiitos Leonille, Sangkille, Ruelle ja Mikelle mielenkiintoisista keskusteluista ja avusta kielten tunnistamisessa ja kääntämisessä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leila Kääntä

Matkalla Lähi-idässä: huomioita paikallisista kielimaisemista

Kuten viimeisin kirjoituskin osoittaa, olemme Suomessa tottuneet kohtaamaan englannin kieltä ihmisten puheen lisäksi myös erilaisten tuotemerkkien ja paikkojen nimissä. Englannin näkyvään asemaan tottuneena on hyvin helppoa tuudittautua ajattelemaan, että muualla maailmalla on samanlaista: englantihan on maailman kieli, joka on soluttautunut jokaiseen kolkkaan. Englannilla tulee toimeen kaikkialla ja sillä selviää.

Näin ei kuitenkaan (onneksi?) ole, kuten sain huomata hiljattaisella Lähi-itään suuntautuvalla ulkomaanmatkallani. Matkareittimme poikkesi hieman normaalista, sillä matkasimme Punaisella merellä kiertäen eri satamakaupunkeja. Kohteisiimme kuuluivat Jordanian Akaba ja Egyptin Safaga, Suez ja Sharm-el-Sheikh. Näistä Akaba ja Sharm-el-Sheikh ovat myös rantalomakohteita. Matkamme suuntautui kulttuurillisesti kiinnostaviin paikkoihin, kuten Egyptissä Luxoriin ja Kairoon ja Jordaniassa Petran vanhaan kaupunkiin.

Matkustimme yleensä bussilla kulloisestakin satamakaupungista eri turistikohteisiin, ja näkymät bussista olivat monella tapaa mielenkiintoisia ja henkeäsalpaavia. Pikkuhiljaa aloin reissupäivien aikana kiinnittää huomiotani myös kielimaisemaan ja siihen, miten rajusti se saattoikaan muuttua matkan varrella. Satamakaupunkien läpi ajaessa ja niistä poistuttaessa suurin osa ilmoituksista, kylteistä ja mainoksista tienvarsilla olivat arabiankielisiä. Sama toistui pienempien kaupunkien ja kylien kanssa. Jos osa näistä kylteistä olikin tarkoitettu matkaajille/autoilijoille neuvoksi, niin arabiaa osaamattomalle ne valitettavasti olivat täyttä hepreaa.

Toisaalta mitä lähemmäksi isoja kaupunkeja tulimme, sitä enemmän kylteissä ja tienvarsien mainostauluissa alkoi olla englanninkielisiä tuotemerkkejä, sanoja ja ilmaisuja. Mutta silti niissä oli myös huomattavan paljon arabiaa. Oheinen kuva on Kairon keskustasta Niilin länsipuolelta kuvattuna. Se osoittaa selkeästi, miten Kairon kaupunkikuva on paikoitellen hyvinkin tiheästi varustettu mainostauluin, jotka sisältävät useita kieliä. Arabiankieliset taulut on ilmiselvästi kohdennettu paikalliselle populaatiolle, kun taas useaa kieltä sisältävistä saavat ulkomaalaisetkin ehkä jotain irti – joko kielellisen asun tai kuvien perusteella.

   

 Turistikohteissa – sekä kaupunkien nähtävyyksissä että rantalomapaikoissa – olikin sitten aivan toisin. Kaikkialla näkyi kaupustelijoita englanninkielisillä kylteillä varustettuina, kuten oheinen kuva Karnakin temppelin edustalta osoittaa. Huomionarvoista kuvassa on, että englanninkieliset ilmaisut ovat turisteille suunnattuja. Niillä houkutellaan turistit ostamaan mitä erilaisimpia asioita aina kamerojen muistikorteista paikallisten tekemiin käsitöihin.

 

 Kun sitten kuljeskelee kaupungilla kaukana suurimmista nähtävyyksistä, voi törmätä kielellisesti mielenkiintoisiin kauppojen ja palvelujen mainoskyltteihin. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa mitä luultavimmin mainostetaan kiinalaista saunaa ja hierontaa kolmella eri kielellä: arabiaksi, englanniksi ja kiinaksi. Kyltin sana sauna on tosin muuttanut muotoaan tutusta suomalaisesta variantista joksikin muuksi tuntemattomammaksi. Sanan merkityksen voi kuitenkin päätellä kontekstista. Kysymys kuuluukin: millainen on kiinalainen ikkunallinen sauna? Kulttuuria tuntemattomalle tämä kyltti ei helpolla avaudu – saati sitten paikan palvelut. Uskaltaako kukaan kokeilla, mitä paikka pitää sisällään? Itse en varmastikaan.

 

Yllä olevat kuvat valottavat ainakin jollain tapaa sitä kielimaisemaa, jota matkaaja kohtaa kulkiessaan Lähi-idän eri maissa. Kielimaisema muuttaa muotoaan ja saa monenlaisia vivahteita ja merkityksiä siitä riippuen, missä päin maata ja millaisella alueella ollaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leila Kääntä

It’s Happy Hour Again – Jyväskylän keskustan baarinimistön kielimaisemaa

Kun katselee Jyväskylän keskustan baaritarjontaa, vastaan tulee monia mielenkiintoisia nimiä ja nimiyhdistelmiä. Alakaupungilla, ”keskustassa”, on melkein mahdotonta olla joutumatta englannin kielellä itseään kutsuvaan baariin tai yökerhoon. Nopeasti laskettuna tarjontaa on 26 ravintolan verran ja, riippuen laskutavasta, vain noin kahdeksalla tai yhdeksällä on suomenkielinen nimi.

Hätä ei ole tämän näköinen, suomalainen kyllä keksii suuhunsa sopivat käännökset tai lokalisoidut variantit suosikkipaikoistaan. Kukaan ei käy Explosive:ssa vaan Pommissa, siellä on nyt se uusi iso alakertakin. Amarillo ääntyy luontevasti suomalaisittain, eikä ole edes englantia. Poppari on yksi poikkeuksista, samoin Punaniska. Tosin Poppari oli alun perin Jazz Bar, eli Jatsi, ja Punaniska virallisesti vieläkin Red Neck.

Iltaa voi istua Hemmarissa eli Hemingway’s:issa, Mempparissa eli Memhis:issä, Mällissä eli O’Malley’s:issä, Coffarissa eli Coffee House:ssa tai Parsussa eli Parnell’s:issa. Näitä kaikkia – sekä suurinta osaa muitakin englanninkielisiä paikkoja – yhdistää se, että ne ovat ketjuravintoloita. Englannin käyttö ketjutuotteiden nimeämisessä on jo sinänsä hyvin vallitsevaa Suomessa. Ja näistä kaikista kyllä käytetään niiden oikeita nimiäkin lausuttuna osittain, oikein, sinne päin tai ei ollenkaan.

Mielenkiintoisia nimiä ovat myös Ye Old Brick’s Inn, Grand Star Café sekä Shaker. Näitä harvemmin puheessa väännetään, lyhennetään korkeintaan, jolloin ollaan Brick’s:issä ja Grand Star:issa.

Suoraan suomen kielellä voi käydä Soolossa ja Katseessa, Punaisessa lyhdyssä, Hoviraitilla, Matsi Baarissa sekä Annelissa. Annelikin oli tosin aikaisemmin Ale Pub, mikä on sopivasti niin suomea kuin englantia tarkoittaen kuitenkin hieman eri asiaa eri kielellä. Onneksi alakaupungilta löytyy nykyään omaan kieleemme hyvin sovitettu versio edellisestä, Ale pupi. Sen vieressä voi nauttia myös purtavaa Food:issa ja siirtyä jatkoille Passion:iin.

Alakaupungilla ei ole koskaan hiljaista, mutta kyllä yläkaupungiltakin menoa löytyy. Tarjontaa on kuitenkin vähemmän, sekä lähinnä suomalaisella nimistöllä. Vaikka Ylä-Ruth ja Sohwi eivät ole ehkä puhdasta suomea, niin ainakin enemmän suomea kuin alakaupungin loppuillan tanssittajat Inferno, Kharma, Giggling Marlin, London, Freetime tai Night.

Vakiopaine Baari ja Vihreä haltiatar ovat (ylä)kaupungin ehdottomia helmiä, monessakin mielessä. Myös Kampuksella sijaitseva Ilokivi on satojen yliopiston vaihtarien keskuudessakin Ilokivi.

Ainakin tämänhetkisessä Jyväskylän keskustan baarimaisemassa nimenomaan yksityiset ja vaihtoehtoisemmat paikat näyttäisivät käyttävän nimissään suomen kieltä. Tai jos viitteitä muihin kieliin nimistä löytyy, ei englanti ole niissä osana. Esimerkiksi edellä mainitun Vihreän haltiattaren nimi kääntyy sen ikkunoissa myös ranskaksi La fée verte; syy tähän on kuitenkin ennemmin Absintti – joka oli ravintolan alkuajan mainostuote – eikä ehkä niinkään kielipoliittinen kannanotto.

Onneksi baarien nimet eivät kuitenkaan muodosta suurta kielimuuria illasta nauttimisen esteeksi. Tiskillä juomia tilataan niiden yleisillä nimillä baarin nimestä huolimatta: olut, viini, siideri, lonkero, vodka, limsa tai kahvi on helppo pyytää. Joskus vieras kieli voi jopa auttaa tilaamista: esimerkiksi tsekkiläisen Zubr-oluen saa melko varmasti eteensä lausuipa nimen miten tahansa.

 

What a good place to be

Don’t believe it

‘Cause they speak a different language

And it’s never really happened to me

(It’s happy hour again)

 

The Housemartins – Happy Hour

4 kommenttia

Kategoria(t): Ari Häkkinen