Englannin maisteri työmarkkinoilla

Englannin maisteri osaa englantia. Siinä se. Näilläkö eväillä työmarkkinoille? Tai vaikka yrittäjäksi?

Toki meiltä valmistuva maisteri osaa englantia, ja opintojen tavoitteena on eurooppalaisella  taitotasoasteikolla korkein mahdollinen kielitaito. Mutta englantia osaa moni muukin kuin englannin maisteri. Riittääkö siis erinomainen kielitaito maisterin myyntivaltiksi?

Lukuvuoden aloituksen lähestyessä tapaan pohdiskella englannin yliopisto-opintojen tuottamia työelämävalmiuksia ja uramahdollisuuksia. Mihin me annamme eväitä tai annammeko sellaisia eväitä, joita töissä tarvitaan?  Mihin ammattiin englannin maisteri voisi tähdätä? Tämän vuoden uusille opiskelijoille voin onneksi tarjoilla Hanna Lindholmin selvitykseen (pdf) perustuvaa tutkittua tietoa vuosina 2003 ja 2005 valmistuneiden englannin maistereiden sijoittumisesta työmarkkinoille.

Todetaan ihan ensimmäiseksi, että englannin maisterit tapaavat sijoittua työmarkkinoille hyvin. Tutkimukseen osallistuneista englannin maistereista 74,6 % oli töissä, kun koko yliopistosta valmistuneiden työllisyysaste oli 79,9 %.  Ei paha. Silti ei ole ihan harvinaista, että graduohjauksessa pohdimme opiskelijan kanssa myös pian edessä olevaa työnhakua, joka ei aina näyttäydy helppona hommana.

Ihmekös tuo, kun pääaineenaan englantia opiskelleita filosofian maistereita toimii työelämässä ainakin seuraavilla ammattinimikkeillä:

aineenopettaja, apulaisrehtori, assistentti, av-kääntäjä, englannin lehtori, englannin opettaja, englannin tuntiopettaja, kielenkääntäjä, kielten lehtori, kielten päätoiminen opettaja,  kirjastonhoitaja, konduktööri, konsultti, kouluttaja, kustannustoimittaja, kääntäjä, oikolukija, kirjoittaja, kuvittaja, lehtori (lukio), liikenteenhoitaja, lukion vanhempi lehtori, luokanopettaja, manager, competence development, markkinoinnin suunnittelija, media-analyytikko, museoregistraattori, palveluneuvoja, peruskoulun englanninkielen lehtori, projektipäällikkö, pääkirjanpitäjä, päätoiminen englanninopettaja, tohtorikoulutettava, tulliylitarkastaja, tuotantosihteeri, tutkijakoulutettava, va lehtori, vakuutuskäsittelijä, vanhempi konstaapeli, vanhempi lehtori, ylitarkastaja, yrittäjä/kielenkääntäjä

Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että kaikkiin noihin ammatteihin emme ole varautuneet opiskelijoitamme kouluttamaan, vaikka tarjoammekin laadukkaan ja monipuolisesti työelämään valmistavan koulutuksen. Joka tapauksessa valtaosa 53 vastaajasta hyödynsi työssään jatkuvasti (34) tai jonkin verran (14) yliopistossa opittua. Vain viisi vastaajaa ilmoitti, ettei ole voinut hyödyntää yliopistossa opittua juuri lainkaan.

Mitä yliopistossa sitten oppii, jos opiskelee englantia? Nämä entiset opiskelijamme kokivat oppineensa muun muassa englannin kielen viestintätaitoja, analyyttistä ja systemaattista ajattelua, oman alan teoreettista osaamista, tiedonhankintataitoja, ongelmanratkaisutaitoja ja suomen kielen viestintätaitoja.

Näitä taitoja he tarvitsevat työssään. Lisäksi työelämässä tarvitaan organisointi- ja koordinointitaitoja, ryhmätyötaitoja, esiintymis- ja neuvottelutaitoja ja projektinhallintataitoja, jotka opinnoissa olivat jääneet vähemmälle. Kaikkein vähiten opinnoissa opittiin esimiestaitoja, yritystoiminnan perusteiden tuntemusta ja taloussuunnittelu- ja budjetointitaitoja, mutta näitä taitoja vastaajat eivät pitäneet ammateissaan niin tärkeinä. Omassa yrityksessä työskenteli tutkituista 53 englannin maisterista vain yksi! Pääasiallisia työllistäjiä olivat yksityinen yritys tai kunta.

Yrittäminen ei tietenkään ole mikään itseisarvo, mutta se voisi tarjota englannin maistereille (ja tohtoreille) uusia, omaehtoisia uravaihtoehtoja. Mitä englannin maisteri voisi yrittäjänä myydä käännöspalvelujen tai englannin yksityistuntien lisäksi? Miten osaamista voisi kaupallistaa kannattavasti?

---

Hanna Lindholm (2012): Maisterit työmarkkinoilla, humanistinen tiedekunta (pdf). Vuonna 2003 ja 2005 Helsingin yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden sijoittuminen työmarkkinoille viisi vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tämä tutkimus sisältää sijoittumistietoa oppiaineryhmittäin.

Erilaisia selvityksiä humanisteista työmarkkinoilla löytyy täältä.

Uusi, uljas akateeminen yhteisö: suomalaisen korkeakoulun opetuskieleksi englanti?

Selailin äsken Internetissä jo jonkin aikaa käytyä keskustelua englannin käytöstä opetuskielenä korkeakouluissamme. Blogissaan 24.2.12 kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti sanoo näin: ”Muistelen yhtä haastattelua Tuula Teeriltä ja hänen kommenttiaan, että Aalto Yliopistossa englanti tulee yleistymään opetuskieleksi. Tämä on yksi keino saada kansainvälisiä huippuosaajia Suomeen ja kansainvälistää yliopistojamme. Kävin tutkijoiden ja kansanedustajien kanssa Sveitsissä, jossa oli tehty vastaava muutos Zurichin teknillisessä korkeakoulussa – opetuskieli englanniksi. Yliopisto on yksi parhaista Euroopassa tällä hetkellä. Houkuttelee parhaita osaajia.”

Lauslahden kommentti herättää joukon ajatuksia. Ensimmäiseksi on todettava, että väite Zürichin Eidgenössische Technische Hochschulen (ETH) opetuskielen muuttumisesta englanniksi ei pidä paikkaansa kuin osittain: bachelor-tutkintoon sisältyvät opinnot ovat kaikki saksankielisiä ja vain osa master-tasoon tähtäävästä opetuksesta annetaan englanniksi. Joitakin kursseja pidetään voittopuolisesti saksaksi. Tällainen epätarkka viittaaminen Suomen ulkopuolisen korkeakoulun opetuskielikäytänteeseen argumenttina suomalaisen käytänteen muuttamisen puolesta ei vakuuta.

Lauslahti päätyy seuraavaan johtopäätökseen: kun opetuskieleksi valitaan englanti, korkeakouluun saadaan helpommin kansainvälisiä huippuosaajia. Olisi kiinnostavaa tietää, onko jostain muusta maasta näyttöä tällaisesta kehityksestä. Voisihan ajatella, että monet muutkin tekijät kuin opetuskieleen liittyvät vaikuttavat ulkomaalaisen tutkijan Suomeen tuloon. Sen sijaan näyttää oikeansuuntaiselta oletukselta, että englannin valinnan myötä yliopisto kansainvälistyy. Suuri kysymys tässä on se, kummat hyötyvät tästä kansainvälistymisestä enemmän, muista maista tulevat vai suomalaiset opiskelijat. On olemassa tutkimustuloksia niistä ongelmista, joita opiskelija kohtaa, kun hän rajallisella englannin taidollaan joutuu oppimaan myös sisältöjä. Myös englannin kielellä opettavien koulutus tehtäväänsä on oma suuri haasteensa. Siinä keskustelussa, jota käydään englannin kielen käyttöön oton puolesta, ulkomaisten huippujen saaminen Suomeen näyttäisi olevan tärkeämpi argumentti kuin muutoksen tuottama hyöty suomalaisille opiskelijoille.

Yllä olevan sitaatin lopussa Lauslahti sanoo ETH:sta: ”Yliopisto on yksi parhaista Euroopassa tällä hetkellä. Houkuttelee parhaita osaajia.” Voi olla, mutta kuinka paljon osittaisella englannin käytöllä opetuskielenä on tekemistä tämän kanssa?

Kun harkitaan englannin valitsemista korkeakoulun opetuskieleksi, on nähtävä valinta kaikista relevanteista näkökulmista, joista vähäisin ei ole taloudellinen. Opettajien koulutus tehtäväänsä ja sen varmistaminen, että heidän englannin taitonsa on riittävä, on myös seikka, joka täytyy pitää mielessä. Aivan riippumatta siitä, nähdäänkö opetuskielen muutos uhkana suomalaiselle identiteetille ja kulttuurille vai ei, valintaan liittyy monta ratkaistavaa kysymystä.

Iso G – aiheesta ja aiheen vierestä

Yhden selviytymistarinan alalajin muodostavat kertomukset graduprosessista. Tyypillisessä tarinassa päähenkilö kohtaa ensin monenlaisia vaikeuksia ja dramaattisia juonenkäänteitä, mutta lopuksi kaikki päättyy onnellisesti päähenkilön jättäessä valmiin gradunsa tarkastukseen. Tarinan seesteisenä huipentumana päähenkilö, tuore maisteri, vielä kilistelee dekaanin kanssa maljoja tiedekunnan juhlallisessa publiikissa.

Tarinan sankari on sitkeä, vaikeuksia pelkäämätön opiskelija ja tavallisin konna ymmärtämätön ohjaaja. Ymmärtämättömyys koskee tyypillisesti opiskelijan valitsemaa aihetta, josta ohjaaja ei joko tiedä yhtään mitään tai se ei kiinnosta häntä lainkaan.

Työni keskeinen tehtävä on gradujen ohjaaminen. Ohjaajan näkökulmasta gradun kirjoittaminen on opiskelijalle poikkeuksellisen merkityksellinen prosessi. Siinä missä kirjatentti tai luentokurssi huitaistaan vähimmän vaivan menetelmällä tai esseitä rustaillaan puppugeneraattori päällä, gradu on jotain isompaa.

Harva opiskelija haluaa ”vain” saada gradunsa tarkastuksesta läpi. Moni haluaa kirjoittaa itse valitsemastaan, kiinnostavasta ja ajankohtaisesta aiheesta. Moni myös haluaa, että aihe olisi laajaa yleisöä kiinnostava ja yhteiskunnallisesti tärkeä, vaikka tämä ei ole gradun arvostelussa ratkaiseva tekijä.

Usein gradu lähteekin opiskelijan mielessä liikkeelle valtavan laajasta tematiikasta. Ohjaajan ensimmäinen tehtävä on saada opiskelija uskomaan, että näin laajasta aiheesta ei synny selkeästi rajattua, koherenttia 50–80 sivun tekstikokonaisuutta tolkullisessa ajassa ja vielä niin, että opiskelija täyttäisi gradun tärkeimmän vaatimuksen eli osoittaisi hallitsevansa joitakin alan menetelmiä.

Millaisista aiheista graduja sitten kirjoitetaan?

Englantilaisen filologian graduja löytyy Helsingin yliopiston kirjaston HELKA-tietokannasta 1930-luvulta alkaen. Varhaisia graduja on melko vähän – suuret ikäluokat valtasivat yliopiston vasta myöhemmin. 1930–1950-lukujen gradut on otsikoitu ja ilmeisesti myös kirjoitettu suomeksi tai ruotsiksi:

• ”Muutamien nykyisenglannin sanojen säännötön vokaalikehitys”,
• ”Shakespeares bruk av verbaländelserna –s och –th och den perifrastiska konstruktionen med do”,
• ”Skandinaaviset lainasanat teoksessa Sir Gawain and the Green Knight”,
• ”Gerundin käyttö George Meredithin romaaneissa”.

Filologiassa aihe voi liittyä kieleen, kirjallisuuteen tai kulttuuriin, mutta otsikoita selaillessani katselin kieliaiheita, koska ohjaan niitä. Yllä mainitut otsikot kuvastavat varhaisia trendejä: graduun on valittu tarkasteltavaksi selkeärajainen äänne-, muoto- tai lauseopillinen tai sanaston piirre, jota analysoidaan kaunokirjallisessa teoksessa. Aineisto edustaa useissa tapauksissa englannin kielen varhaisempia vaiheita.

Tällaisia aiheita on nykyisin vähän. Graduissa ei analysoida lähtökohtaisesti kielioppia tai sanastoa, eikä kielentutkimuksen aineistona käytetä kaunokirjallisuutta. Historialliset aineistot ja teematkin ovat vähemmistössä.

Nykytrendejä kuvastavat sellaiset viimeaikaiset otsikot kuin

• ”Do you like my hair? Constructing gender in ELF teaching in Finnish basic education”,
• “Disproportionate use of passports? Disproportionate media attention? – Attribution of blame in headlines: A case study of the headline coverage of the Dubai assassination in reference to Mossad’s alleged responsibility”,
• “Functions and meanings of English code-switching in Finnish print advertising”,
• ”’Island Nation Seeks Calmer Currents and Shining Stars’: Immigration Discourse in the British Press during the General Election of 2010”.

Monet näistä aiheista eivät olisi olleet mahdollisia aiempien vuosikymmenten opiskelijoille. Tutkittavat ilmiöt ovat uusia kuten englannin laajamittainen opetus Suomen peruskouluissa ja käyttö suomalaisessa yhteiskunnassa. Erilaiset aineistot kuten sanomalehdet ovat vasta nyt helposti saatavilla netissä, ja osa tutkittavista tekstilajeista on uusia. Kielen käytön sosiaalista kontekstia ja kielen funktioita tutkivat lähestymistavat kuten sosiolingvistiikka ja pragmatiikka ovat kehittyneet vasta viime vuosikymmeninä.

Ajatus vakavasti otettavan akateemisen tutkimuksen kohteeksi sopivista aiheistakin on varmaan muuttunut, mutta arastelevatko opiskelijat edelleen vaikka The Sunin valitsemista aineistoksi?

---

Kaikki englantilaisen filologian gradut ovat luettavissa Kaisa-kirjastossa. Aineistopyyntö tehdään HELKA-tietokannassa.

Uudempia graduja löytyy pdf-tiedostoina Helsingin yliopiston e-thesis-tietokannasta.

Nykykielten laitoksen Kirjoita gradu! –sivustolta löytyy paljon tietoa ja ohjeita gradun kirjoittamisesta.