Avainsana-arkisto: opasteet

Arkipäivän kielikäytänteitä ja politiikkaa Havaijilla havaijista

Havaiji on yksi Yhdysvaltojen 50:stä osavaltiosta. Se on myös viimeisin osavaltio, joka on liitetty Yhdysvaltoihin (vuonna 1959). Havaiji on harvinainen osavaltio siinä mielessä, että se koostuu kahdeksan saaren ryhmästä, jota ympäröi Tyyni valtameri. Se on siis Yhdysvaltain ainoa saariosavaltio. Toinen asia, joka erottaa Havaijin muista osavaltioista, on se, että sillä on kaksi virallista kieltä: englanti ja havaiji.

Havaijin kieli on saarten alkuperäiskieli, jota puhuu äidinkielenään vähemmän kuin 0,1 % saarten väestöstä. Havaijilla on viimeisimmän väestömittauksen mukaan asukkaita 1,3 miljoonaa, joten havaijia äidinkielenään puhuvien määrä on hyvin pieni. Havaiji ei kuitenkaan ole kuoleva kieli, sillä havaijia toisena kielenään puhuvia on osavaltiossa noin 28 000. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että Havaijilla on aktiivisesti panostettu kielen elvyttämiseen ja kielen aseman parantamiseen. Kouluissa on esimerkiksi tarjolla kielikylpyopetusta havaijiksi, ja lapsille ja aikuisille on tarjolla havaijinkielisiä kirjoja. Havaijin yliopistossa voi myös opiskella havaijin kieltä oppiaineena. Myös katujen nimet ovat havaijiksi.

Vaikka virallisesti havaijin kielen asema on vankka, jokapäiväisessä elämässä sen rooli ja käyttö näyttäytyvät marginaalisena ulkopuoliselle havainnoijalle. Erityisesti tämä pätee Havaijin kielimaisemaan. Ohessa on muutamia esimerkkejä havaijin käytöstä erilaisissa konteksteissa, joissa olen siihen törmännyt. Yksi yhteinen piirre näille on, että havaijin käyttö rajoittuu joko yhteen sanaan tai ilmaisuun ja muu ympäröivä teksti on englantia tai jotain muuta kieltä.

Nämä kaksi kylttiä sisältävät havaijin sanan ’mahalo’, joka tarkoittaa kiitos. Vasemmassa, joka on Paradise Palms -nimisen kahvilan ulkoseinällä, sana on vaihdettu englanninkielisen ilmaisun ’Thank you’ paikalle ja siten siitä on tehty osa ilmaisua. Oikeanpuolimmaisessa kyltissä, joka on Pagoda-hotellin seinältä, sana on lisätty kyltin sisältämän ohjeistuksen perään, erillisenä, mutta olennaisena osana kokonaisuutta. Myös vessat on yleensä merkitty sanoin ’wahine’ (naiset) ja ’kāne’ (miehet) englanninkielisten ’women’ ja ’men’ ohella. Mainoksissa ja ravintoloiden ruokalistoissa käytetään usein sanaa ’keiki’, joka tarkoittaa lasta. Eli lasten menu on ’keiki menu’.

Tämä kyltti puolestaan sisältää pidemmän havaijinkielisen ohjeistuksen, jota seuraa vastaava englannin- ja japaninkielinen. Tosin jokainen näistä on sävyltään erilainen, sillä havaijinkielinen on englanniksi: Do not enter without permission, kun taas japaninkielinen on: It is forbidden to enter. Nämä käännökset osoittavat myös, että englanninkielinen on monipuolisin, sillä se varoittaa mahdollista tunkeutujaa hälytyksestä.

Mielenkiintoista kyltissä on kielten välinen järjestys. Se, että havaijin kielinen ilmaisu on ylimpänä, osoittaa kyltin olevan paikassa, joka on virallisesti ja kansallisesti tärkeä ja joka sijaitsee osavaltion virastorakennusten alueella. Kyltti nimittäin sijaitsee entisen kuninkaan palatsin, ’Iolani Palace, alakertaan johtavassa rappukäytävässä. Osavaltion virastoalueen muissakin rakennuksissa näkyy sama tärkeysjärjestys.

Tämä osavaltion käytänne ei kuitenkaan nähtävästi ole levinnyt esimerkiksi havaijilaisiin yrityksiin. Esimerkkinä tästä on seuraava kuva, joka on otettu TheBus-yhtiön esitteestä Riding TheBus is Easy. Esitteessä jokainen bussin käyttöön liittyvä ohjeistus on usealla kielellä, joita Havaijilla kuulee ja näkee erilaisissa paikoissa, kuten yllä olevassa ’Iolani-palatsin kyltissä. Ylhäältä alaspäin lueteltuna kielet ovat: englanti, japani, tagalog (Filippiinit), korean kieli, mandariinikiina ja vietnamin kieli. Havaijin kieli ei kuitenkaan ole päässyt yrityksen esitteeseen, vaikka yksi sen käyttäjäryhmistä on mitä todennäköisimmin havaijia puhuvat havaijilaiset.

Jos Havaijin kielimaisema onkin köyhähkö havaijin käytön suhteen, havaijia kuulee kyllä puhuttavan joka puolella – paikallisten kollegoideni mukaan. Itse en erota, milloin joku puhuu havaijia tai havaijin kreolia siitä huolimatta, että olen ollut jo kaksi kuukautta Havaijilla. Tämä johtunee siitä, että täällä kuulee monia kieliä sekä paikallisia ja aasialaisia, jotka ”kokemattomille” korvilleni kuulostavat puhuttuina hyvin samankaltaisilta.

Aloha!

Addendum: Kiitos Leonille, Sangkille, Ruelle ja Mikelle mielenkiintoisista keskusteluista ja avusta kielten tunnistamisessa ja kääntämisessä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leila Kääntä

Kelttimaan kielipolitiikkaa, osa 2

Tänä kesänä vietimme yhden lomaviikon Walesissa. Pohjois-Walesin vuoristoalue Snowdonia on kuuluisa luonnollisestikin vuoristomaisemistaan, mutta lisäksi – ehkä osittain vuorien ansioista – alueella kymrin kieli on vielä täysin elinvoimainen. Kymri on siis kelttiläinen kieli jota puhutaan Walesissa, ja siten sukua iirille ja Skotlannissa puhuttavalle gaelille. Toissakesäisen Irlanninmatkan jälkeen oli miellyttävää havaita, että toisin kuin Irlannissa, Walesissa kuulee tosiaan paikallista kelttikieltä puhuttavan kylillä ja kaduilla.*  Katukyltit ja esim. kauppojen kyltit ovat yleensä kaksikielisiä, joissa englanti on toisena kielenä eikä ensimmäisenä. Verrattuna Irlannin iirinkielisiin alueisiin joista kirjoitin pari vuotta sitten, tilanne on parempi. Kuitenkaan konflikteilta ei voi kokonaan välttyä: historiallisista syistä Walesilaisilla on jotain hampaankolossa Englantia kohtaan. Pubeissakin kuulee kymriä, ja kun paikallisten kanssa jutellessa sain heti pisteitä kerrottuani, etten aksentistani huolimatta ole englantilainen, heti perään tuli myös vähän vuodatusta Walesin historiallisesta asemasta Englannin alistamana.

Tämä hienoinen antipatia tuli vastaan myös eräässä tiekyltissä, joka innoitti tämän kirjoituksen. Siinä missä Irlannin Dinglessä paikalliset lisäsivät tiekylttiin myös kohteen englanninkielisen nimen jotta turistit löytäisivät perille, Walesissa lähestyessämme Rhuthunin kylää kävi hyvin selväksi, ettei joku ainakaan pitänyt siitä, että paikasta käytettiin myös sen englanninkielistä nimeä Ruthin:

Rhuthun/Ruthin

Rhuthunin kylässä – niin kuin monessa muussakin kylässä missä kävimme – sattui olemaan käynnissä kesäjuhlat (kesä on juhlien aikaa). Istuimme sitten teellä kylän vanhan kirkon pihassa seurakunnan pop-up kahvilassa, ja kuuntelimme kun paikallinen Samba-bändi soitti viereiselle torille pystytetyllä lavalla. Mutta kymriä en muista kuulleeni tässä kylässä. Ehkä Englanti oli jo liian lähellä…

 

* Tästä kehitin ’Samulin lain kielen elinvoimaisuudesta’: jos kadulla kuulee teinien käyttävän jotain kieltä, kieli on täysin voimissaan. 😉

3 kommenttia

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi

Kylteistä ja monimerkityksellisyydestä

”After your dog has done its business, do yours.” Dublinissa nähty katukyltti sai hetken miettimään onko viesti sittenkin ironinen? No, koiranulkoiluttajia ei tietenkään kehoteta tekemään omia tarpeitaan kadulle, vaan siivoamaan lemmikkiensä jätökset pois. Mutta tuon kyltin nähtyämme pidimme silmät auki muiden oudolta tuntuvien katu- ja tiekylttien varalta, ja löytyihän niitä kymmenen päivän mittaisen Irlannin-reissumme aikana.

Irlannissa tiet ovat hyvin kapeita ja usein kiviaitojen reunustamia, eivätkä nopeusrajoitukset tunnu huomioivan liikenneturvallisuutta:


DRIVE SAFELY???

Kun ehdin tottua kiviaidan läheisyyteen ja paikallisten kuskien kaasujalkaan, lingvisti minussa kiinnitti huomionsa kylttien sanamuotoon. Näissä kylteissä lukee ”drive safely”, josta tuli mieleen miten joissain maissa kyseisen kehoituksen näkee muodossa ”drive safe”. Tästäkin on väännetty kättä: saako verbin määreenä käyttää adjektiivia, vai onko tapauksessa ”drive safe” kyse jostain muusta ilmiöstä? Tässä ”drive safe” -esimerkki USAsta:

Drive Safe

No, kummassakin tapauksessa kyltin merkitys on tietenkin selvä, kuten seuraavankin kyltin, vaikka tapa kieltää häiritsemästä poneja ei kuulosta ihan luontevimmalta:

Ok…

..tai tämän, vaikka sanoja en ymmärrä kun en osaa iiriä:

Dingle 6

Toisinaan kyltin tekstistä ei ole mitään apua kieltä taitamattomille, jos vaikkapa paikannimet ovat ainoastaan muulla kuin maan valtakielellä. Esimerkiksi Dinglen kylän nimi on iiriksi An Daingean; ällän puute tekee siitä läpinäkymättömän iiriä osaamattomille (vrt. myös Galway (eng.) vs. Gaillimh (ir.), tai Dublin (eng.) vs. Baile Átha Cliath* (ir.)!), ja tämä on turismista riippuvaiselle kylälle harmillista, joten kyläläiset ovat ottaneet asiakseen korjata olemassaolevia tiekylttejä:

Dingle-An Daingean graffiti

(Nimisotku juontaa juurensa hallituksen päätöksestä, jonka tavoitteena oli tukea iirin kielen elinvoimaisuutta mm. pyrkimällä käyttämään iiriä ensisijaisena virallisena kielenä Gaeltachtissa, eli iirinkielisillä alueilla. Joten Gaeltachtissa mm. tiekylteissä paikannimet ovat ainoastaan iiriksi [poikkeuksina suurimpien kaupunkien nimet].)

Lopuksi (tästä tuli selvästi mätäkuun blogipostaus) hämmentävä tiekyltti. Lienee selvää, että tätä tietä oli pakko ajaa!

Flying Beetle


* No, kaupungin englanninkielinen nimi tulee iirinkielisestä nimestä Dubh Linn, ’musta lampi’, mutta kaupungin virallinen nimi on iiriksi kuten yllä; ”Dubh Linn” -nimeä saa turhaan etsiä tiekylteistä.

1 kommentti

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi