Avainsana-arkisto: slangi

Scrumping

Opin eilen uuden sanan. Twitterissä joku britti postasi kuvan kassillisesta omenoita, tekstillä ”The Boy and I went scrumping (we did ask, mind).”

”Scrumping”?

Lähes joka pihalta löytyvät omenapuut ovat esikaupunkien parempia puolia. Tämänhetkinen asuntommekin valittiin osittain takapihan omenapuiden vuoksi. Ja joka syksy olemmekin saaneet nauttia omenasadosta (teen aina litrakaupalla omenasosetta). Mutta suburbiassa asiaan kuulunee, että nuoriso käy omenavarkaissa. (Tai ainakin itse kävin joskus teininä, taskut täyteen -meiningillä; mutta onkohan ilmiötä vielä nykyisin? Useimmat omenapuiden omistajat taitavat tuskistella kun sato on niin runsas..)

Englannissakin on paljon omenapuita – ihmisten pihat ovat keskimäärin pienempiä kuin Suomessa, joten ehkä puita on useammin maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla. Tai sitten yksittäisiä puita on vähemmän, ja omenatarhoja on joka kylässä. Mutta kun on joskus selittänyt ulkomaalaisille, että nuorena käytiin joskus omenavarkaissa, kuulijaa on lähinnä hämmentänyt ajatus. ”Stealing apples?” Selvästikään tapa ei ole ollut tuttu.

Joten on hauskaa tietää, että englannissa itse asiassa on vastaava käsite: scrumping, ’käydä omenavarkaissa’!

Henry Towneley Green, "Scrumpers" (1867) (Wikimedia Commons)

Sanan scrumping juuri, /scrump/, lienee monille tuttu scrumpy:n, eli tietyn siiderityypin nimestä. Joten selvästi scrump tarkoittaa omenaa – mutta sanan etymologia ei ole minulle heti selvää. Oxford English Dictionary kertoo, että scrumpy-termillä on kuvailtu siideriä noin 1900-luvun alusta. Verbi to scrump tosiaan tarkoittaa omenavarkaissa käymistä: ensimmäiset esiintymät ovat 1860-luvulta, ja sanan alkuperä on murteessa/issa tai slangissa. Substantiivina scrump taas tarkoittaa mitä tahansa kuivunutta ja kurttuista asiaa, mutta etenkin kurttuista omenaa (ensiesiintymät 1840-luvulta). Ja sanan scrumple selitys kertoo, mistä termi juontuu: verbinä to scrumple tarkoittaa rypistämistä, taittamista tai rutistamista – ja katso, sehän on vain variantti sanalle crumple, rutistaa, rypistyä, mennä kasaan!

Scrumping on siis vähättelevä sana omenavarkaissa käymiselle – ’näähän on ihan vanhoja ja kurttusia, ei näillä mitään arvoa enää…’.

Tekijän huom.: en mitenkään kannusta käymään omenavarkaissa. Mutta jos huomaat ihailevasi naapurin omenasatoa, kannattaa kysyä, liikenisikö niistä. Ja omenoista valmistettua scrumpya voi sitten Jouluna viedä pari pulloa kiitokseksi.

Tässä vielä aiheeseen sopiva musiikkikappale. Nautitaan talviomenoista tehdyn piiraan kanssa.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi

Sori vaan?

Kielen käyttö on vähän kuin shoppailu – alituista valintojen tekoa. Valinnat tehdään enemmän tai vähemmän tietoisesti. Olin juuri tietoisen valinnan edessä miettiessäni juttuni otsikkoa: sorry vai sori? Lainasanat ylittävät helposti niin tietoisuus- kuin ärsytyskynnyksenkin.

Sorry – tai sori vaan – on nykyään niin yleinen, ettei siihen kiinnitetä liiemmin huomiota. Kaikkia pahoitteluja sillä ei kuitenkaan esitetä.  Verkkokeskustelussa jotkut kertovat olevansa enemmän tosissaan kun käyttävät sanaa anteeksi. Toiset hyvittelevät nuoria sanomalla sori ja vanhempia sanomalla anteeksi. Pikkuasiat kuitataan sorilla ja isommat mokat pyytämällä anteeksi.

Mistä erot ovat peräisin? Osin tietysti lainanantajakielestä. Ajan myötä lainan käyttö voi laajentua. Näin näyttää käyneen Helsingin slangissa. Stadin slangin suursanakirja noteeraa sekä sorin että sorryn jo 1950-luvulta. Sana esiintyy myöhemmin myös muodoissa tsori ja tsorge. Sillä pyydetään anteeksi mm. epähuomiossa tai vahingossa toiselle aiheutettua harmia:

Onks tää sun pleisi, sori vaa. Se oli mun fiba, sori vaa kundit. Sori ku mä tönäsin. Sorry, mut mä en snaijaa sun juttui. Tsori mut meitsi joutuu lähtee klanilaan. Tsorge et mä myöhästyin.

Pahoitteluna tai myötätunnon osoituksena sanakirja noteeraan sorin 1970-luvulta alkaen:

Mul ei oo baikkia, sori. Sori tost numerost.

Mutta kun lainaamaan ruvetaan, muitakin vaihtoehtoja englannista toki löytyisi. Stadin slangissa tavattiin eksjuusmiitä jo 1930- ja 40-luvuilla, mutta vaikkapa pardonia ei löydy edelleenkään, ei ainakaan sanakirjasta (parde oli ‘parveke’).

Brittienglannissakin sorry on tavallisin anteeksipyyntö. Pardon on kuitenkin yleisempi silloin kun ei kuulla, ymmärretä tai uskota mitä puhekumppani on sanonut. Se lievittää myös pieniä sosiaalisia mokia, yskähdyksiä, aivastuksia, jne. Näissä tapauksissa excuse me on vieläkin yleisempi. Excuse me on samoin käytössä kun kiinnitetään jonkun huomiota, pyydetään pientä palvelusta tai vaikkapa halutaan toisen antavan tietä.

Isoon aineistoon pohjaava väitöstutkimus tilastoi kaiken tuon tiedon, mutta kertoo paljon myös anteeksipyytäjistä. Eroja läytyy niin sukupuolen, iän kuin sosiaalisen asemankin perusteella. Erot heijastavat puhujaryhmille tyypillisiä anteeksipyyntötilanteita. Teini-ikäisille sattui mm. enemmän sorryn kirvoittaneita törmäilyjä kuin varttuneemmille (Danny on 13, Takeo 14):

Danny: Look. <pause> Oh sorry I didn’t mean to hit you that hard. Are you alright?

Takeo: No I’m not. I’m dying will you help me <unclear>

Danny: Shut the fuck up. (BNC, KPA: 475-480)

Eri aikoina ja eri tilanteisiin ovat anteeksipyyntösanat myös kieleen tulleet. Englannin puhujat rupesivat käyttämään pardonia anteeksipyyntömielessä varsinaisesti vasta 1500-luvulla. Tämä synninpäästöä ja armahtamista merkitsevä sana lainautui keskiajalla ranskasta samoin kuin excusekin, joka alkuaan liittyi syytteestä vapauttamiseen ja puolusteluun. Uusinta kerrostumaa edustaa kreikasta juontuva apology (‘puolustuspuhe’), selitys ja pahoittelu toiselle aiheutetusta loukkauksesta.

Mutta pahoillaan oli englanniksi oltu ennen näitä lainojakin. “Sorry” (sarig) tarkoitti ‘kärsivää’, ‘murheellista’ ja ‘katuvaa’ jo muinaisenglannissa, ja sillä on pyydetty anteeksi pitkälti toista tuhatta vuotta sekä puheessa että kirjoituksessa.

Ehkä nykykieli tarjoaa liiankin paljon valinnan varaa? Kiperän paikan tullen voi anteeksipyynnön apuna käyttää jopa nettilomaketta. Ja kuvakieli ylittää kielirajat.
Very_sorry

Jätä kommentti

Kategoria(t): Terttu Nevalainen

Kulturomiikkaa?

Toissa vuonna kirjoitin englannin amundo-slangipäätteestä, joka yleistyi tv-sarjojen myötä: 1970-luvulla Onnen päivien Fonzie sanoi mm. ”Correctamundo!”, ja 1980-luvulla Teini-ikäisten mutanttininjakilpikonnien Michelangelon suosikkisanontoihin lukeutui ”Exactamundo!”. Googlen äskettäin julkaiseman Ngram Viewer -palvelun avulla voimme tarkastella näitten kahden sanan yleistymistä englanninkielisissä kirjoissa.

Ennen vuotta 1980 käyrät näyttävät nollaa, sitten ilmestyy correctamundo ja 1980-luvun lopulla exactamundo. Tämä vaikuttaa järkevältä: Onnen päiviä tehtiin vuosina 1974–1984, ja Kilpikonnat aloitti sarjakuvana vuonna 1984. Sanat ilmestyvät siis kirjoihin – ei vain kaunokirjallisuuteen vaan myös mm. erilaisiin oppaisiin – muutaman vuoden viiveellä.

Sanojen kultakausi alkaa 1990-luvulla, jolloin ne yleistyvät exactamundon johdolla. Kilpikonnien huippusuosittua tv-sarjaa esitettiin vuoteen 1996 asti, ja Onnen päivien tv-uusinnatkin saattoivat vaikuttaa correctamundon uuteen tulemiseen (Pulp Fiction -elokuvasta puhumattakaan), mutta sanat alkoivat varmasti myös elää omaa elämäänsä. Exactamundo pysyy näistä kahdesta useammin käytettynä. Olisi kiinnostavaa tutkia myös –amundo-päätteen käyttöä yleensä (etenkin kun yksittäisten sanojen frekvenssit ovat hyvin pieniä), mutta siihen palvelu ei valitettavasti anna mahdollisuutta – sillä voidaan hakea vain kokonaisia sanoja.

Lisätietoja Googlen palvelun inspiroimasta sanapohjaisesta kulttuurintutkimuksesta löytyy Culturomics-sivustolta. Termi culturomics perustuu genomics-sanaan (suomeksi genomiikka tai genomitutkimus), joka viittaa eliön geenien rakenteen selvittämiseen. Culturomics pyrkii selvittämään kulttuurin rakennetta samantapaisilla tietojenkäsittelymenetelmillä. Kielitieteilijät ovat lähestymistapaa vähän kritisoineetkin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Tanja Säily

Excellentamundo!

Tuo sana pulpahti tänään mieleeni, kun olin hetkellisesti tyytyväinen itseeni saatuani erään homman hoidettua nopeasti. Sitten rupesin ihmettelemään, mistä se oikein tuli – sana vaikutti koostuvan osista excellent ’erinomainen’ ja –amundo, joka oli ehkä jonkinlainen sanan merkitystä vahvistava pääte. Google löysi noin 1220 excellentamundoa ja lisää eri kirjoitusasuissa, kuten excellamundo (n. 191 esiintymää), josta oli pudotettu pois excellent-sanan –ent-pääte. Tiesin, että oli olemassa muitakin –amundo-loppuisia adjektiiveja, esim. perfectamundo, joten aloin etsiä lisätietoja tästä mahdollisesta suffiksista.

Hetken hakemisen jälkeen amundo löytyikin sanakirjasta The New Partridge Dictionary of Slang and Unconventional English, jonka mukaan sitä käytetään leikillisten slangiversioiden muodostamiseen sanoista. Päätteen on ilmeisesti popularisoinut 1970-luvulla Onnen päivien Fonzie, joka sanoi mm. ”Correctamundo!”. Fonziehan oli amerikanitalialainen, ja onkin spekuloitu, että –amundo tulisi italian –mente-päätteestä, jolla tehdään adverbejä adjektiiveista (myös espanjan vaikutus on mahdollinen). Benjamin Zimmerin mukaan toinen tunnettu –amundo-päätteen käyttäjä oli 1980-luvun Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -sarjan Michelangelo, jonka suosikkisanontoihin lukeutui ”Exactamundo!”. Tässä sanan merkitys lienee exactly ’tismalleen’ eikä pelkkä slangi-exact ’tarkka’, eli –amundo-pääte on tehnyt exact-adjektiivista adverbin. Coolamundo!

1 kommentti

Kategoria(t): Tanja Säily