Avainsana-arkisto: matkailu

1800-luvun Suomea brittinäkökulmasta

Vanhojen matkaoppaiden selaaminen on sekä hauskaa että mielenkiintoista. Erityisesti kannattaa katsella muualla maailmassa kirjoitettujen oppaiden antamaa tietoa. Niiden perspektiivi on erilainen ja on myös kiinnostavaa todeta, mitä seikkoja oppaan kirjoittajat pitävät turisteille tarjoilemisen arvoisina.

handbookForNorthernEurope

Handbook for Northern Europe (1849)

Vanhin löytämäni englanninkielinen ja Englannissa julkaistu Suomi-opas sisältyy kirjaan nimeltä  Handbook for Northern Europe: including Denmark, Norway, Sweden, Finland and Russia. Painovuosi on 1849 ja kustantaja jo 1700-luvulla toimintansa aloittanut lontoolainen John Murray. Kaksiosainen opas löytyy Kansalliskirjastostamme. Tässä kirjassa Suomen osuus on kuitenkin melko niukka ja yksioikoinen.

handbookForTravellers

Handbook for Travellers (1868)

Mielenkiintoisempi ja monisyisempi esittely maastamme sisältyy oppaaseen Handbook for travellers in Russia, Poland and Finland: including the Crimea, Caucasus, Siberia, and Central Asia.  Varhaisin tunnettu editio on peräisin vuodelta 1868. Kansalliskirjastostamme löytyy 4. painos (1888). Tekijän kohdalla on maininta ”revised by Thomas Mitchell”. Esipuheessaan Mitchell ilmoittaa olevansa ”Attaché to Her Majesty’s Embassy at the Court of Russia”. Kirjoittajan työskentely Pietarissa selittää osaltaan oppaan varsin seikkaperäisen ja osuvan kuvauksen Suomesta. Olen tutustunut erityisesti vuonna 1893 julkaistuun viidenteen painokseen (tästä kiitos Antti Ijäkselle, joka lähetti minulle valokopiona oppaan Suomea koskevan osuuden).

Opas sisältää lyhykäisen katsauksen Suomen historiaan uskonpuhdistuksesta lähtien. Suomalaisia luonnehditaan seuraavaan tapaan:

The Finlanders along the coast of the Gulf of Bothnia scarcely present any marked distinction from the people on the opposite shores of the Baltic and Gulf of Bothnia; but the same good-humoured faces and apparent anxiety to please diminish in a very perceptible ratio further inland. Nearly the same dress, both of men and women, and the readiness with which they all speak Swedish along a great part of the coast as well as in all towns, make the travellers almost forget that he is not in Scandinavia.

. . .

There is scarcely a man or woman in Finland of the Lutheran faith that cannot read the Bible, thanks to an excellent system of education zealously carried out under the superintendence of the Lutheran clergy, who do not admit any person unable to read or write to the sacrament. (421)

Myös suomen kielen erikoisuutta korostetaan. Kirjoittaja mainitsee mm. suffiksien (mukaan lukien sijapäätteet)  runsaan käytön sekä prepositioiden vähyyden. Hän huomauttaa, että sukua ei ilmaista eikä artikkeleita ole. Astevaihtelu saa ansaitsemansa huomion.

Suomen kielen nousuun kiinnitetään huomiota. Kalevalan merkitystä korostetaan:

 Since Elias Lönnrot discovered the rich treasures of Finnish popular poetry, which he took down just as he heard it from the people during his wanderings through the country, extending over many years; and since ‘Kalevala,’ the national epic, appeared in print in 1835, it has been the endeavour of young Finland to develop Finnish into a language of culture and refinement: Swedish having previously been the medium of an intellectual and literary activity. At the present time there are ten Professors at the University of Helsingfors who deliver their lectures in Finnish and others who lecture alternately in the two languages. (424)

Suomen kieltä käyttäneistä kirjailijoista opas mainitsee seuraavat: A. Ahlquist, J. Krohn, Yrjö Koskinen, E. Lönnrot, J. Brofeldt (Juhani Aho), Pietari Päivärinta ja Minna Canth. Myös tunnetuimmat taidemaalarit luetellaan – yksityiskohtana mainittakoon, että Wrightin veljesten nimen jälkeen todetaan suluissa: ”of English extraction”. (425)

Varsinaisen turistiopasmateriaalin muodostaa yhdentoista matkareitin kuvaus. Ei ole yllätys, että useimmat reitit päättyvät joko Pietariin tai Pohjois-Suomeen. Varsinkin kaupunkeja kuvataan – näiden kohteiden arveltiin varmaan erityisesti kiinnostavan turisteja.

Helsingistä kerrotaan mm. seuraavaa:

It has been greatly extended and improved since Finland became connected with Russia, and since the city became (in 1819) the capital of the Grand Duchy, and the seat of the Senate. The removal to it of the University of Åbo, in 1827, also materially increased its importance. (451)

Helsinki

Helsingin kauppatori noin 1890–1900. Taustalla Uspenskin katedraali. (Wikimedia Commons)

Nähtävyyksistä kuvataan ennen kaikkea Suomenlinnaa; myös mm. Säätytalo, kaupungintalo, yliopisto sekä lukuisat kirkot ja teatterit esitellään. Yliopiston kirjasto herättää ihastusta:

Three magnificent rooms contain its treasures, consisting of about 200,000 vols., of which only 830 (out of 40,000) were saved from destruction at Åbo. In the centre room is a marble group of Apollo and Marsyas by Walter Runeberg. Colossal busts of Shakespeare, Beethoven, and the Finnish poets, Franzén and Runeberg, stand in the northernmost room, which, like the other apartments, is decorated with allegorical groups in grisaille by Falkman. (453)

Kirjoittajan mielestä on tietenkin huomionarvoista, että “the Reading Room, open to the public from 10 to 3, contains English and continental magazines.”

Myös Turun kuvaukselle annetaan ymmärrettävästi paljon tilaa. Tällainen on kirjoittajan yleisvaikutelma:

The first view of the city is fine: its old Castle (now a prison) stands at the mouth of the river, while on the height to the rt. is seen the Observatory, now used as a navigation school, and to the l. the Kakola H. of Correction.

The streets appear at first enormously wide; but the low wooden houses that prevail, the number of unoccupied sites, and the deserted appearance of the thoroughfares, give an air of desolation to the place. It is nevertheless one of the most important towns of the Gd. Duchy, on account of its trade and industry. (445)

Linna ja tuomiokirkko esitellään yksityiskohtaisesti: mm. Kaarina Maununtytär mainitaan. Myös muut kirkot ja teatteri saavat lyhyen esittelyn.

Tampere

Tampere Messukylän suunnasta länteen nähtynä (Wikimedia Commons)

Oppaassa on mainittu kymmeniä Suomen kaupunkeja ja muita paikkakuntia; useita on myös lyhyesti esitelty. En malta olla lainaamatta ytimekästä Tampereen (vanhan rakkaan koulukaupunkini) luonnehdintaa:

Founded in 1779, Tammerfors is now the Manchester of Finland. Situated at the junction of the Näsjärvi [sic!] and Pyhäjärvi (lakes), the immense water-power which it commands is employed in working on a large scale a cotton mill, flax mill, paper mill, and a stocking manufactory, besides other industrial establishments, at which several British subjects are foremen. A fine view will be obtained from the top of the hill (Pyynikki) at the back of the town, which is approached by a bridge 260 ft. long thrown over the fine rapids, about 1 m. in length, with a fall of 58 ft., for which Tammerfors is celebrated. The view from the bridge is also exceedingly fine. (462-463)

Myös Oulu saa osansa:

It is now one of the principal ports in Finland, with a good deal of ship-building and a considerable trade (principally with England) in tar and deals.

Clean wide streets, and pretty houses give the place a neat and very prosperous appearance. The town Hospital and Lunatic Asylum are situated in another island, and are surrounded by a garden, to which the inhabitants of Uleåborg resort in summer. The park is called after Bishop Franzén, who was born in Uleåborg, and whose monument, consisting of a colossal bronze bust on a high pedestal, stands between the Lyceum and the Church. (465)

Oppaan sanasto- ja fraasiosat (426-437) muistuttavat suuresti uudempien matkaoppaiden vastaavia osastoja. On kunnioitettavaa, että oppaassa on annettu noin 850 englanninkielisen sanan suomenkieliset vastineet. Pääsääntöisesti vastineet ovat oikeita ja osuvia, eikä edes yli sadan vuoden aikaero tuota nykylukijalle kovin suuria yllätyksiä tai hymyn aiheita. Tietenkin jotkut sanat hyppäävät vähän silmille: bill, account = rätinki, bottle = putelli, embassy = Lähettiläskunta, gloves = hanskat, laundress = pyykinpesijä, pesuakka, pencil = lyijyspännä, plate = talrikki, post station = keskievari, strap = raksi, water closet = huusi, maki. Tuon ajan turistille hyödyllinen sana tietää oli varmaan myös bugs = luteita.

Fraasiosasto (”Dialogues ­Kanssapuheita”) osoittaa, että matkailijan toiveet ja tarpeet 1800-luvun lopulla eivät olleet kovin kaukana nykyturistin ongelmista. Tässä muutama poiminta toistasataa fraasia käsittävästä luettelosta:

I am an Englishman.  Minä olen Englantilainen.
I am an American.  Minä olen Amerikalainen.
I do not speak Finnish.  En puhu Suomea.
Where does the English consul reside?  Missä asuu Englannin konsuli?
Drive faster.  Aja välemmin.
Set the tea-urn.  Valmista teekyökki.
Where is the waiter?  Missä on passari?
Are the sheets dry?  Ovatko lakanat kuivat?
The bill is too heavy.  Rätinki on kovin suuri.
It must be reduced.  Se pitää vähennettämän.
I will not give you drink money.  En anna juomarahaa.
Where is the W.C.?  Missä on tarve huone?
The luggage is lost.  Tavarat (or: kapineet) ovat hävinneet.
To the station-master.  Statsuunan inspehtorille, aseman päällikölle.

Tämän tapaista tietoa sai siis turisti, joka perehtyi 1800-luvun jälkipuoliskolla laadittuun brittiläiseen matkaoppaaseen. Ajat ja paikat ovat muuttuneet, mutta perustieto tuntuu olevan yhtä valaisevaa kuin uudemmissakin opuksissa, ja matkailun viehätystä ei mikään voita.

3 kommenttia

Kategoria(t): Matti Rissanen

Täh?

Madridissa tuli toukokuussa vastaan tällainen ikkunateksti.

täCH Bar&Restaurant

Siis mikä ihmeen täCH? Googletin puljun, ja heidän Facebook-sivullaan joku oli kysellyt samaa. Vastaus kuului:

Buenos días. La palabra no tiene significado real. El nombre del hotel procede del sonido de la palabra en inglés ”touch”. Gracias por su interés.

Eli nimi on englannin touch-sanan inspiroima – kuulostaa muka samalta – muttei tarkoita mitään sen kummempaa. Äänpisteet ovat ilmeisesti vain koristeena (Facebook-sivulta ne onkin jätetty pois), samoin kuin erikoinen pien- ja suuraakkosten käyttö. Hotellin saitilta löytyy myös sivu nimeltä ägenda, joka sekin näyttää suomalaisen silmään aika hassulta, ja yksi huonekategorioista on äfor, joka liittynee jotenkin affordableen (tai sen espanjankieliseen vastineeseen) eli edulliseen. Ääkkösten käyttö muistuttaa 70- ja 80-luvuilla muodissa ollutta heavy metal -umlautia, esim. Mötley Crüe. Kiinnostava ratkaisu modernilta hotellilta, lieköhän Espanjassa yleistäkin?

1 kommentti

Kategoria(t): Tanja Säily

Taivaan kielenhuoltajat

Paitsi turvallisuusohjeita, lentoyhtiöt tarjoavat matkustajien luettavaksi myös omia aikakauslehtiään, joiden sisältö koostuu tavallisesti matkailuteksteistä, reittikartoista ja rannekellomainoksista. Piristävä poikkeus on Ronda Iberia -lehti, sillä siitä löytyy sivu, jossa pohditaan oikeakielisyyttä ja annetaan espanjan kielen käyttöön liittyviä suosituksia.

Näiden suositusten takana on Fundéu (Foundation for Urgent Spanish), jonka tavoitteena on edistää hyvää espanjan kieltä sekä ”torjua virheellistä kielenkäyttöä, barbarismeja sekä hallitsematonta uudissanojen tulvaa”. Pikainen haku osoittaa, että Ronda on tarjonnut kielenkäyttöön liittyviä ohjeita jo vuodesta 2006.

Ensimmäinen viime kuun suosituksista liittyy kuinkas muuten kuin lainasanoihin, jotka ovat peräisin englannin kielestä. Lehti nimittäin suosittelee välttämään sanaa mobbing, kun puhutaan työpaikkakiusaamisesta; parempi vaihtoehto olisi espanjankielinen fraasi acoso laboral.  Jos mobbing-sanaa on aivan pakko käyttää, pitäisi se ainakin kirjoittaa kursiivilla ja ääntää /móbin/, ei /múbin/.

Yksin espanjankieliset eivät huolineen ole, vaan englannin kielen kasvava valta-asema puhuttaa toki ympäri Eurooppaa. Suomessa Aalto-yliopiston taannoinen päätös tarjota kauppatieteiden maisteriopintoja vain englanniksi on hämmästyttänyt monia. Ranskassa sosialistihallituksen ajama lainmuutos, joka sallisi englannin käyttämisen opetuskielenä yliopistoissa, on myös herättänyt suuttumusta; moinen vie vastustajien mielestä ranskan kieltä kohti marginaalia.

Toinen Ronda Iberian tämänkertaisista ohjeista liittyy yhdyssanojen oikeinkirjoitukseen. Paikannimi Keski-Amerikka on espanjaksi Centroamérica; sana siis kirjoitetaan yhteen ilman yhdysmerkkiä. Muistutus on varmasti tarpeellinen, aiheuttavathan sanojen yhteen ja erilleen kirjoittaminen suomen kielessäkin ongelmia. Mutta miksi annetut esimerkit nostavat esiin pelkästään epämieluisia asioita, kuten lasten aliravitsemusta, rikollisuutta ja huumeita?

La desnutrición infantil en Centroamérica es del 19%

Se intensifica la guerra contra el crimen en Centroamérica

Adquirían la cocaína en Centroamérica.

Lauseet lienee poimittu jostain sanomalehtikielen korpuksesta edustamaan Centroamérica-sanan kirjoitusasua eikä mitään muuta. Mutta silti, eikö joukkoon mahtuisi edes yksi lause Keski-Amerikan maantieteestä, kulttuurista, historiasta tai politiikasta?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Turo Hiltunen

Lingvisti lentokoneessa

Olin lentämässä Madridista Santiago de Compostelaan. Lueskelin aikani kuluksi istuintaskusta löytynyttä espanjan- ja englanninkielistä turvaohjetta, jonka otsikko oli espanjaksi Esquema de evacuación ja englanniksi Evacuation Scheme.

Iberia Express A 320 - 200: Esquema de evacuación / Evacuation Scheme

Jäin makustelemaan oudolta tuntunutta scheme-sanaa ja miettimään, käytetäänkö sitä lentokone-englannissa yleisesti, vai oliko se tässä käännetty suoraan espanjan vastaavasta sanasta esquema, jonka merkitys ei kuitenkaan ole täysin sama kuin schemen. Asia jäi vaivaamaan sen verran, että tein perille päästyäni hieman tutkimustyötä sen selvittämiseksi. Gummeruksen englanti–suomi-sanakirjan mukaan schemen merkityksiä ovat:

1 suunnitelma, kaavio, skeema
2 järjestelmä, systeemi
3 juoni, salajuoni, salahanke

WSOY:n espanja–suomi-sanakirjan mukaan esqueman merkityksiä puolestaan ovat ’kaava, kaavio, suunnitelma, luonnos, hahmotelma’, eli siitä puuttuu juonittelun vivahde, joka minua schemessä hieman häiritsi. Mutta löytyyhän noista molemmista tuo ’suunnitelma/kaavio’-merkitys, joten periaatteessa ongelmaa ei pitäisi olla – oma intuitioni vain suosisi jotain evacuation plan -ilmaisun tapaista.

Mitenkäs oman intuitionsa voi todistaa oikeaksi? Etsimällä vastauksia laajoista elektronisista tekstiaineistoista eli korpuksista, jotka sisältävät aitoa kielenkäyttöä. Kysytäänpä siis British National Corpukselta, kumpi on yleisempi, evacuation scheme vai evacuation plan. Plania löytyy 3 kappaletta, kaikki eri teksteistä, kun taas schemeä löytyy 6 kappaletta, mutta vain kahdesta eri tekstistä. Hmm. Entäpä Corpus of Contemporary American English? Plan: 61, scheme: 0.

Evacuation plan vaikuttaisi siis olevan voitolla ainakin amerikanenglannissa. Valitettavasti kumpikaan korpus ei juurikaan sisältäne ilmailuun liittyviä tekstejä, joten en voi olla varma siitä, miten asiat ovat lentokone-englannissa. Yleensä kai tuon läpyskän nimi on kuitenkin safety card, eikä siinä käytetä ’evakuointisuunnitelmasta’ välttämättä mitään sanaa, vaan kommunikaatio tapahtuu lähinnä kuvien avulla.

2 kommenttia

Kategoria(t): Tanja Säily

Se viides kotimainen, osa II. Italia ja retoromaani

Edellisessä osassa tuli todettua, että kokemusteni perusteella saksan- ja ranskankieliset sveitsiläiset kommunikoivat keskenään mieluiten englanniksi. En ole vielä tavannut ranskankielistä sveitsiläistä, joka ei osaisi englantia. Englannintaidottomia saksanpuhujia on tullut vastaan muutama yksittäinen tapaus, yleensä ikäihminen.

Sen sijaan tosissaan on joutunut turvautumaan saksaan toisena kielenä muuttojen yhteydessä, tai kun kylpyhuonetta jouduttiin korjaamaan vesivahinkojen vuoksi, ja sitä hoitamaan saapuneet työntekijät osasivat ainoastaan italiaa ja saksaa. Zürichissä kuten muualla Sveitsissä on vanhastaan paljon siirtolaisia Italiasta ja kieleen törmää aina aika ajoin: ravintoloissa sekä siis kylpyhuoneita korjattaessa.

Italiaa puhutaan virallisena kielenä yhdessä kantonissa, Ticinossa. Kantoni on liittovaltion eteläisin ja saa eniten auringonpaistetta. Jos sveitsiläisillä olisi rahaa, he hankkisivat loma-asunnon sieltä tai muuttaisivat viettäämään eläkepäiviä sinne. Vähän aikaa Sveitsissä asuneena ei voi kuin todeta, että ajatus vaikuttaa oikein houkuttelevalta. On hyvin mahdollista, että eurooppalainen paratiisi on siellä missä Sveitsi ja Italia kohtaavat.

Das Tessin: Lugano

Kielistä pienin, eli retoromaani on uhanalainen. Sitä puhutaan Graubündenin kantonissa (ranskaksi: Grisons, italiaksi: Grigioni, retoromaaniksi: Grischun). Puhujia on enää alle yksi prosentti väestöstä. Kieli jakautuu useampaan murteeseen, joista viisi suurinta ovat puter, surmiran, sursilvan, sutsilvan ja vallader. Nämä ovat läheistä sukua Pohjois-Italiassa ja hiukan Itävallan puolellakin puhutuille friulin ja ladinin kielille, joilla ei Italian puolella ole virallisen kielen asemaa vaan ne lasketaan italian murteiksi. Alue vastaa Rooman valtakunnan provinssia Raetia.

Sveitsi on nurkkakuntaisuuden ja pienten alueellisten identiteettien luvattu maa, mikä tarkoittaa, että esimerksi sursilvanin puhujien mielestä sutsilvanin puhujia naurettavampaa roskajoukkoa ei maa päällään kanna, ja tunne on molemminpuolinen. Yritykset yhteisen standardin luomiseksi eivät ole oikein ottaneet tulta alleen. Viimeisin kulkee nimellä Rumantsch Grischun. Sen laati zürichläinen kielitieteilijä Heinrich Schmid ja se valmistui vuonna 1982. Vähemmän yllättäen retoromaanin puhujat eivät kokeneet, että ehdotus edustaisi omaa kieltään, koska se sisältää piirteitä vääristä murteista. Asenne on ehkä ymmärrettävä, mutta mahdollisuudet, että retoromaania puhuttaisiin vielä sadan vuoden päästä, vaikuttavat heikohkoilta.

Olen tähän mennessä törmännyt kieleen kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kuulin kieltä, kun sairausvakuutuksen myynyt henkilö vaihtoi numeroita laskiessa englannista toiselle kielelle. Kysyin, oliko tämä italiaa, ja sain vastaukseksi, että ei; kyseessä oli “romanisch”, muinainen kieli, joka pohjautuu latinasta. Yksi tuttu taas kertoi, että hänen isänsä puhuu äidinkielenään retoromaania, mutta ei opettanut sitä lapsilleen (mistä kyseinen henkilö on hieman pahoillaan). Suuttuessaan isä kuitenkin aina vaihtoi aina äidinkielelle, mistä johtuen retoromaani assosioituu henkilön mielessä kiroilevaan isään.

Latina tuntuu oleva tärkeä osa romanischin puhujien identiteettiä. Samainen tuttu kertoi, että Graubündenissä kuulemma luetaan latinaa lukiossa pakolliset kuusi tuntia viikossa, ja sieltä tulevat ihmiset osaavatkin sitä vakuuttavan hyvin. Englantia ovat myös osanneet. En ole kuitenkaan Graubündenissä matkustellut paitsi turistikohteissa, jotta tietäisin, mitä kieliä, millä kompetenssilla ja millä asenteella puhuvat kielitieteelliseltä kannalta mielenkiintoiset NORMit (Non-mobile Older Rural Males), eli jääräpäisimmät vanhat maalaisäijät, jotka ovat asuneet koko ikänsä samassa kylässä: retoromaania, saksaa vai italiaa?

2 kommenttia

Kategoria(t): Alpo Honkapohja

Kelttimaan kielipolitiikkaa, osa 2

Tänä kesänä vietimme yhden lomaviikon Walesissa. Pohjois-Walesin vuoristoalue Snowdonia on kuuluisa luonnollisestikin vuoristomaisemistaan, mutta lisäksi – ehkä osittain vuorien ansioista – alueella kymrin kieli on vielä täysin elinvoimainen. Kymri on siis kelttiläinen kieli jota puhutaan Walesissa, ja siten sukua iirille ja Skotlannissa puhuttavalle gaelille. Toissakesäisen Irlanninmatkan jälkeen oli miellyttävää havaita, että toisin kuin Irlannissa, Walesissa kuulee tosiaan paikallista kelttikieltä puhuttavan kylillä ja kaduilla.*  Katukyltit ja esim. kauppojen kyltit ovat yleensä kaksikielisiä, joissa englanti on toisena kielenä eikä ensimmäisenä. Verrattuna Irlannin iirinkielisiin alueisiin joista kirjoitin pari vuotta sitten, tilanne on parempi. Kuitenkaan konflikteilta ei voi kokonaan välttyä: historiallisista syistä Walesilaisilla on jotain hampaankolossa Englantia kohtaan. Pubeissakin kuulee kymriä, ja kun paikallisten kanssa jutellessa sain heti pisteitä kerrottuani, etten aksentistani huolimatta ole englantilainen, heti perään tuli myös vähän vuodatusta Walesin historiallisesta asemasta Englannin alistamana.

Tämä hienoinen antipatia tuli vastaan myös eräässä tiekyltissä, joka innoitti tämän kirjoituksen. Siinä missä Irlannin Dinglessä paikalliset lisäsivät tiekylttiin myös kohteen englanninkielisen nimen jotta turistit löytäisivät perille, Walesissa lähestyessämme Rhuthunin kylää kävi hyvin selväksi, ettei joku ainakaan pitänyt siitä, että paikasta käytettiin myös sen englanninkielistä nimeä Ruthin:

Rhuthun/Ruthin

Rhuthunin kylässä – niin kuin monessa muussakin kylässä missä kävimme – sattui olemaan käynnissä kesäjuhlat (kesä on juhlien aikaa). Istuimme sitten teellä kylän vanhan kirkon pihassa seurakunnan pop-up kahvilassa, ja kuuntelimme kun paikallinen Samba-bändi soitti viereiselle torille pystytetyllä lavalla. Mutta kymriä en muista kuulleeni tässä kylässä. Ehkä Englanti oli jo liian lähellä…

 

* Tästä kehitin ’Samulin lain kielen elinvoimaisuudesta’: jos kadulla kuulee teinien käyttävän jotain kieltä, kieli on täysin voimissaan. 😉

3 kommenttia

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi

Rajanvetoa Floridassa

Matkustelu avartaa. Huhtikuussa matkasin ensimmäistä kertaa tropiikkiin, Floridaan. Floridan eteläosa, mukaan lukien Key-saaret, kuuluu trooppiseen ilmastovyöhykkeeseen, juuri ja juuri. Tarve jäsentää maailmaa ja kokemuksia erilaisten luokitusten ja nimikkeiden kautta on yleisinhimillinen. Niinpä sitten Key Westin idyllisellä lomasaarella kuvautin itseni miljoonien kaltaisteni turistien lailla tropic cinema -kyltin edessä Marilynin helmojen katveessa.

Key Westin eteläkärjessä sijaitsee myös Amerikan eteläisin kohta, the Southernmost Point of continental USA sekä iso liuta muita southernmost-paikkoja, kuten hotelli, talo ja ravintola. Wikipediasta southernmost point -tittelin omaavia paikkoja löytyy laskutavasta riippuen useampiakin, jopa Antarktikselta, jonka Amundsen-Scott -tutkimusasema on the Southernmost Point under United States jurisdiction, eli eteläisin paikka, jossa Yhdysvaltain lainsäädäntö on voimassa. Jos vielä Amerikan mantereella sijaitsevien 48 osavaltion lisäksi laskuihin otetaan Alaskan ja Havaijin osavaltiot, jälkimmäiseltä löytyy the Southernmost Point in the 50 states. Oikeasti kuvaamani muistomerkki Key Westillä olikin the Southernmost Incorporated Place in the contiguous 48 states, mikä ei ehkä aukea ensi kuulemalta. Incorporated place on virallinen termi, joka tarkoittaa tietynlaista asutuskeskittymää, joiden määritelmät vaihtelevat osavaltioittain. Key Westin osalta se ainakin sulki pois etelämpänä sijaitsevat armeijan tilukset ja yksityisomistuksessa olevat alueet. Contiguous on kätevä adjektiivi, joka viittaa rajanaapuruuteen ja tässä yhteydessä Amerikan mantereella sijaitseviin osavaltioihin; latinalta kalskahtavia synonyymejä coterminous ja conterminous käytetään myös.

Oman olemisen ja paikan määrittely on siis tärkeää, tosin yhtä tärkeää voi myös joskus olla rajan vetäminen ja eron tekeminen toiseen paikkaan. Key Westin Southernmost point -muistomerkissä on nimittäin lisäksi maininta 90 Miles to Cuba.

Erilaisia laatusanoja käytetään markkinoinnin tarpeisiin herättämään positiivisia mielleyhtymiä. Floridassa adjektiivia Caribbean kuulee ja näkee yllättävän paljon. Karibian risteilyt toki lähtevät usein Miamista ja Karibiaksi käsitettävä alue sijaitsee aivan läheisyydessä, mutta siltikin. Verkkosivuillaan Caribbean Wedding -yritys niputtaa alueet kätevästi yhteen: ”The State of Florida is regarded as a Caribbean destination because of its proximity to, and being the gateway for, the countries of the Caribbean.” Logiikka on tietysti sama kuin Oulun liittämisessä Lappiin, ja kaukaa tuleville turisteille tällähän ei oikeasti ole väliä, tärkeää on oikeanlaisten mielikuvien ja eksotiikan myyminen.

Adjektiivi Caribbean osoittautui kuitenkin pulmalliseksi, esimerkiksi tilattaessa paikallisessa ravintolassa karibialaista ruokaa. Sanan oikeasta lausumisesta ja eritoten painosta löytyy englanninkielisillä verkkosivuilla pitkiä ketjuja. Perusasetelma on se, että amerikkalaiset painottavat toista tavua (kuh-RIB-ee-uhn) ja britit kolmatta (ka-rih-BEE-uhn). Karibialla asuvat paikalliset painottavat brittien lailla kolmatta, mikä verkkokeskusteluissa vaikuttikin oleva vahva argumentti brittien ääntämyksen oikeellisuudesta. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että lausumisessa esiintyy vaihtelua, jostain syystä esimerkiksi ääntämys on vakio seuraavissa yhteyksissä: elokuva Pirates of the Caribbean lausutaan aina brittiläisen tai karibialaisen mallin mukaan (ka-rih-BEE-uhn), kun taas Royal Caribbean -varustamo lausutaan amerikkalaiseen tapaan (kuh-RIB-ee-uhn) (Wikipedia). Tämä kielikiista ei kuitenkaan ole saanut verkossa yhtä paljon palstatilaa kuin brittiläisen ja amerikkalaisen lausumisen eroja ruotiva tomaatti-potaatti-kiista, josta on kuuluisa laulukin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maura Ratia