Avainsana-arkisto: pragmatiikka

Kotiopettajattaren tarina

Tässä blogissakin on usein viitattu kielen vaihteluun ja muutokseen yleisellä tasolla, puhuttu siitä mitä kielessä keskimäärin tapahtuu, mikä on yleistä ja mikä harvinaisempaa. Tulokset usein pohjautuvat tekstikorpusten käyttöön: korpus on tietyillä periaatteilla valikoitu kokoelma tekstejä elektronisessa muodossa. Silloin on helppo tehdä hakuja erilaisista kielen piirteistä, ja todeta mikä on jollekin kielimuodolle tyypillistä ja mikä taas ei.

Joskus on kuitenkin myös yksittäisiä kielenkäyttäjiä, puhujia tai kirjoittajia, jotka poikkeavat muista ja joiden teksti auttaa meitä oivaltamaan jotain erityistä kielestä. Nämä yksilöt voivat olla vaikutusvaltaisia koska ovat kuuluisia, tai syystä tai toisesta olla kielenmuutoksen edelläkulkijoita. On kuitenkin myös yksilöitä, joiden elämä on varsin anonyymiä, mutta jotka silti ovat kielentutkijalle herkullinen kohde. Eräs tällainen hahmo on 1700-luvun jälkipuoliskolla elänyt englantilainen kotiopettajatar Agnes Porter.

Porter oli papin ja säätyläisnaisen avioliiton kolmesta tyttärestä vanhin. Kun isä kuoli, naisten oli löydettävä elantonsa eri tavoin. Kaksi vanhinta tytärtä työskenteli seuraneiteinä ja kotiopettajattarina eri perheissä. Agnes Porterin ja hänen perheensä tunnemme, koska Porter työskenteli Ilchesterin jaarlin tytärten pitkäaikaisena kotiopettajattarena ja myöhemmin opetti myös jaarlin tyttären lapsia. Porterin kirjoituksista on säilynyt 92 kirjettä hänen oppilailleen, päiväkirja ja yksi anonyymisti julkaistu kirjanen opettavaisia kertomuksia nuorille neidoille. Porterin kirjeet ja päiväkirja ovat säilyneet Ilchesterin perheen arkistoissa. Porter itse lähetti päiväkirjan entiselle oppilaalleen elämänsä loppupuolella poistettuaan siitä ensin arkaluontoisemmat kohdat ainakin Betsy-sisaren toilailuista. Nimettömän kirjasen taas voimme yhdistää Porteriin, koska hän mainitsee julkaisun päiväkirjassaan.

Mikä sitten on niin mielenkiintoista Porterin kielessä? Hänen kirjeensä on otettu mukaan Corpus of Early English Correspondence Extension -korpukseen, ja tutkimusta tehtäessä Porter tuntui poikkeavan aikalaiskirjoittajistaan eri tavoin. Ensimmäinen piirre oli must-apuverbin erikoinen käyttö: Porter käytti sitä usein asettuessaan kirjeensä vastaanottajan asemaan, ja tuntui suorastaan elävän välillisesti oppilaidensa yläluokkaista elämää:

Your little tent parties must be pleasing indeed, and no doubt the salmon brought from the water to the cook must be eaten with peculiar relish, as well as in its highest perfection, when you recollect who caught it. [Agnes Porter Lady Mary Fox Strangwaysille 1792]

Päätimme Minna Nevalan kanssa katsoa tarkemmin, mitä erityispiirteitä Porterin kielestä löytyisi. Teimme ensin avainsana-analyysin, jossa tilastollisin menetelmin vertailtiin Porterin kirjeitä muiden samaan aikaan kirjoittaneiden sivistyneiden naisten kirjeisiin. Silmiinpistäviä piirteitä oli muun muassa Porterin maailman naisvoittoisuus: she ja her –pronominit esiintyivät selkeästi useammin kuin aikalaisnaisten kirjeissä. Yleensäkin kotiopettajattaren elämä näytti keskittyvän isäntäperheen ympärille, ja viittaukset kirjeiden vastaanottajien nuorempiin sisaruksiin olivat yleisiä. Myös huomattavan positiivinen yleissävy pistää silmään, happy, good, respectful ja love ovat sanoja, joita esiintyy usein. Kaikken hätkähdyttävintä oli kuitenkin todeta, kuinka vähän Porter puhui itsestään: uran alkupuolella yksikön ensimmäisen persoonan I-pronominia esiintyi selkeästi vähemmän Porterin kirjeissä muihin naiskirjoittajiin verrattuna. Kun perehdyimme asiaan tarkemmin, huomasimme myös, että Porterilla oli taipumus puhua itsestään kolmannessa persoonassa, käyttäen oppilaiden antamaa Po-lempinimeä:

        My Dear Lady Mary,
We received your kind letter yesterday, which made your sisters and Po very happy. To hear that Lord Ilchester is quite recovered, and that you and the dear Harry are well gives me greater satisfaction than I am able to express. [Agnes Porter Lady Mary Fox Strangwaysille 1792]

Näytti siis siltä, että Porter monin tavoin toisaalta häivytti itseään kirjeistään, toisaalta nosti isäntäperhettään esille. Tämä tuntuisi liittyvän kotiopettajattaren hankalaan asemaan. Hän ei ollut perheenjäsen, vaikka olikin läheisessä kontaktissa oppilaidensa kanssa, kreivittären kuoltua lähes äidin roolissa. Kotiopettajatar ei myöskään kuulunut palveluskuntaan, koska oli syntyperältään ja sivistykseltään selvästi näitä ylempiarvoinen. Tasapainottelu näiden kahden ryhmän välillä ei liene ollut helppoa. Päiväkirjaansa Porter on merkinnyt muistiin kuinka perheen lapset eivät kunnioittaneet kotiopettajattaren yksityistiloja, vaan halusivat tulla soittamaan huoneessa ollutta spinettiä. Myös muut loukkaukset on tarkkaan kirjattu: isäntäperheen vierailijat eivät aina arvostaneet Porteria, vaan kohtelivat häntä kuin palvelijaa.

Tällaisessa hankalassa sosiaalisessa asemassa tasapainoillessaan Porter on käyttänyt kaikki osaamansa keinot toisaalta pysyä hyvissä väleissä isäntäperheensä kanssa – olihan hän näistä taloudellisesti riippuvainen – ja toisaalta säilyttää omanarvontuntonsa. Ei siis ihme, että kirjeissä Porter häivyttää itseään ja siirtää huomion oppilaisiinsa: se varmaan tuntui turvalliselta strategialta. On todella sääli, että Porterin kirjeitä omille perheenjäsenilleen ei ole säilynyt. Niistä voisi paljastua aivan toisenlainen henkilö, jonka kielelliset strategiatkin ovat erilaisia.

Lisää aiheesta:

Martin, Joanna. 1998. A Governess in the Age of Jane Austen: The Journals and Letters of Agnes Porter. London and Rio Grande: The Hambledon Press.

Martin, Joanna. 2004. Wives and Daughters. Women and Children in the Georgian Country House. London: Hambledon and London.

Nurmi, Arja & Minna Nevala. 2010. ”The social space of an eighteenth-century governess: Modality and reference in the private letters and journals of Agnes Porter”. Päivi Pahta, Minna Nevala, Arja Nurmi & Minna Palander-Collin (eds) Social Roles and Language Practices in Late Modern English. (Pragmatics and Beyond NS 195.) Amsterdam: Benjamins, 163-189.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Arja Nurmi

”You all right?” (eli tervehdyksistä ja kohteliaisuuksista)

Muutettuani vuoden vaihteessa Lontooseen, olen jostain syystä kiinnittänyt huomiota paikallisten käyttämiin tervehdyksiin ja kohteliaisuusfraaseihin. Kyse lienee ilmiöstä, jossa mieltä askarruttavaan seikkaan törmää yht’äkkiä kaikkialla, mutta tuntuu siltä, että Englannissa (tai ainakin Lontoossa) on yleistynyt tervehdys ”You all right (there)?”.

Ilmaisun historia on helppo hahmottaa. Jos otetaan oppikirjaesimerkkinä englanninkielisestä tervehdyksestä vaikkapa ”Hello, how are you (doing)?”, niin ”how are you” > ”(are) you all right” jatkumo on selvä. Kumpikaan tervehdys ei oikeastaan utele tervehdittävän perään, vaan on pelkkä kohteliaisuusfraasi. Kuitenkin jos merkityksellisesti tyhjempi mutta selkeämpi tervehdyssana ”hello” tai ”hi” puuttuu, nämä kohteliaisuusfraasit toimivat itsessään tervehdyksenä. Tällöin fraasien kohteliaisuusaspekti ikään kuin katoaa, ja tervehdykseen ”You all right?” korrekti vastaus voi olla esimerkiksi ”Hello”, tai ”Nice to meet you”.

Eri kielten ja kulttuurien tervehdykset ovat varsin mielenkiintoisia – viime kädessä tervehdysten sisällöllähän ei ole väliä, kunhan ne toimittavat tehtävänsä. Oman kielen/kulttuurin tervehdykset oppii ottamaan tyhjinä fraaseina – tervehdykseen ”mitä kuuluu?” vastataan ”hyvää” (tai neutraalimmin ”mitäs tässä”), lähes riippumatta siitä, mitä oikeasti kuuluu. (Näin siis yleistäen – toki muutakin voi vastata, riippuen tilanteesta, tervehtijöiden suhteista, ja muista kontekstiin vaikuttavista seikoista.) Mutta kestää aikansa, ennen kuin oppii ottamaan vieraiden kielten/kulttuurien tervehdykset samalla tavalla, ja sitä helposti reagoi vastaamalla suoraan siihen, mitä kysyttiin.

– ”How are you?”
– ”Good, thanks”, tai esim. ”Not too bad”, eikä vastakysymys ”How’s it going?”

Ja nyt aiheeseeni: tarkoitukseni ei ollut kommentoida sitä, kun tapaa jonkun henkilön ja vaihtaa tervehdyksiä, vaan sitä, kun asioi kaupoissa ja ravintoloissa (eli palaan toiseen tässä blogissa toistuvaan teemaan.). Tässä jälkimmäisessä yhteydessä – kun astuu sisään pubiin ja katselee oluthanoja sillä silmällä – minusta ainakin tuntuu hieman oudolta, että baarimikko tervehtii sanoin ”(you) all right there?”. Etenkin, kun näitä sanoja tuntuu kuulevan useammin kuin jotain tyyliin ”what would you like?”.

Sitä en osaa sanoa, miksi tuo ilmaisu ottaa korvaan – kuuluvathan ”onko kaikki hyvin?”-tyyppiset kysymykset ravintoloissa asioimisen vakiosanastoon siinä missä ”are you ready to order?”. Ehkä kyse on vain siitä, että pääni sisäisessä tervehdysten ja vakiofraasien kategorisoinnissa edellisen kaltainen lause yleensä seuraa jälkimmäisen kaltaista. Kenties seuraavan puolen vuoden aikana opin tervehtimään paikallisten tavoin.


PS Runoilijan sanoin, about samasta aiheesta:

on the train to Del Mar (Charles Bukowski)

I get on the train on the way to the track
it’s down near Dago
and this gives some space and rolling and
I have my pint
and I walk to the barcar for a couple of
beers
and I weave upon the floor—
THACK THACK THACKA THACK THACK
        THACKA THACK—
and some of it comes back
a little of it comes back
like some green in a leaf after a long
dryness

and the sun crashes into the barcar like a
bull and the bartender sees that
I am feeling good
he smiles a real smile and
asks—
        ”How’s it going?”

how’s it going? my heels are down
my shoes cracked
I am wearing my father’s pants and he died
10 years ago
I need 8 teeth pulled
my intestine has a partial blockage
I puff on a dime cigar

        ”Great!” I answer him,
        ”how you making?”

(The Days Run Away Like Wild Horses Over the Hills (1969), Black Sparrow Press, s. 78)

2 kommenttia

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi