Aihearkisto: Matti Kilpiö

VARIENG vastaa! Hiljaiset englanniksi

Toni Tikkanen kysyy:

Moi,

jos mietitään sanaa hiljaiset (esim. se olisi vaikka jonkun porukan nimi: ”Hiljaiset”) niin voiko se olla vain The Silent, vai pitääkö englannin kielessä olla aina tyyliin Silent Ones tai The Silents? Eli onko The Silent esim. otsikkona oikeaoppinen?

Kiitos avusta!

Tässä lyhyesti havaintojani vaihtoehdoista the silent, (the) silent ones ja the silents.

Viimeksi mainittu, The Silents, on ainakin yhden australialaisen rockbändin nimi. Assosioituisikohan se suomalaiskontekstissa käytettynä liian helposti tähän psykedeelistä rockia soittavaan yhtyeeseen?

The Silents @ Metropolis Fremantle (27 5 2010) (4703106064)

The Silents

The silent (käytettynä substantiivin lailla kuten the rich, the poor) on ilmeisesti OK. Tein British National Corpus -haun hakutermillä the silent. Osumia oli 292 ja niistä kaksi näyttää ’meidän kamaltamme’:

There are further issues about the availability of language and concepts to the silent. [BNC EB2 1618]

More difficult is the point made earlier about the lack of language and concepts to enable the silent to speak. [BNC EB2 1046]

Olen yrittänyt hakea vaihtoehtoa the silent myös netin kautta raamatusta, toistaiseksi tuloksetta. Se jae, joka tuli mieleeni oikopäätä, oli Matt. 5:5. Tämä osoittautui jo suomalaisten käännösten kannalta kirjavaksi: Vuoden 1938 kirkkoraamatussa on hiljaiset, vuoden 1992 kirkkoraamatussa kärsivälliset; Uusi testamentti nykysuomeksi (1972) antaa vastineen nöyrät ja Pentti Saarikoski Matteuskäännöksessään vuodelta 1969 tarjoaa maan hiljaiset. Kiinnostavaa olisi tietenkin löytää the silent englanninkielisistä käännöksistä, joita on lukuisia. En ole toistaiseksi löytänyt yhtään the silent -tapausta; tavallisin englannin kielen sana Matteus 5:5:n käännöksissä on the meek.

Näytin vielä BNC-esimerkkivirkkeitäni kahdelle englannin natiivipuhujalle täällä Nykykielten laitoksella. Molemmat olivat sitä mieltä, että niissä the silent on geneerinen ja viitteeltään monikollinen. Se toimiikin hyvin konteksteissa, joista käy selvästi ilmi, että puhutaan ihmisryhmistä, sellaisista kuin esimerkiksi the rich, the poor tai the disabled. The silent ei ilmiselvästi ole kuitenkaan yleisyydessä edellä mainitun kolmen luokkaa, jotka vailla kontekstiakin ovat välittömästi tunnistettaviksi geneerisiksi ihmisryhmiin viittaviksi sanoiksi. Jos alat selailla hakutermejä the poor, the rich ja the disabled BNC:ssä, törmäät heti alkuun lukuisiin geneerisiin esimerkkeihin. Näyttää siltä, että the silent ei ole samalla tavalla profiloitunut ja siksi se irrallisena ei ihan helposti antaudu geneeriselle tulkinnalle. The silent ones puolestaan viittaa yksiselitteisemmin tiettyyn ihmisryhmään tai tietyn ihmistyypin edustajiin.

Summa summarum: suosittelisin pidempää muotoa The Silent Ones.

5 kommenttia

Kategoria(t): Matti Kilpiö

VARIENG vastaa! Valmistujaiset

Anonyymi yliopistolainen kysyy:

Voisiko joku filologi tai lingvisti selittää, miksi amerikkalaisille promootio on commencement (aloitus)? Onhan tietysti vähän harhaanjohtavaa, että yliopistostakin ”valmistutaan” suomeksi mutta englanniksi (graduate) siirrytään tai edetään seuraavaan vaiheeseen [elämässä].

Olen kysyjän kanssa samaa mieltä siitä, että sana commencement viittaamassa tietyn pitkän opiskelujakson juhlavaan päätöstilaisuuteen ei vaikuta ensi näkemältä erityisen osuvalta. Oxford English Dictionary kirjaa tämän merkityksen ja toteaa, että termiä käytetään paitsi Yhdysvalloissa myös joissakin yliopistoissa Atlantin tällä puolen (mm. Cambridgessa ja Dublinissa). Sanakirja ei kuitenkaan ota kantaa siihen, kuinka ’alkamista’ merkitsevä substantiivi on tullut kysyjän tarkoittamaan akateemiseen käyttöön.

Koska OED:n ensimmäinen esimerkki commencement-sanan akateemisesta käytöstä oli 1300-luvulta, lähdin etsimään lisätietoja keskienglantiin erikoistuneesta Middle English Dictionarysta. Sieltä löytyikin lisävalaistusta asiaan:

commencement (n.)
(b) entrance upon the privileges of a master or doctor in a university [cp. commencen 3a].

Verbi commencen tarkentaa vielä:

3a. (a) To enter upon the office or privileges of a master or doctor in a university after completing a course of study; also, exercise this office (in one or more of the traditional disciplines), lecture

Commencement on siis tarkoittanut maisterin tai tohtorin privilegioiden tai viran alkamista yliopistossa, kun henkilö on suorittanut opintonsa. Tätä on tietysti juhlistettu erityisellä commencement-seremonialla. Juhlinta saattoi olla varsin tuhlailevaa, sillä Trevisa mainitsee 1300-luvun loppupuolella, että Oxfordin yliopistossa oli asetettu katto siihen kulutettavan rahan määrälle (tämä on OED:n ja MED:n ensimmäinen esimerkki sanan akateemisesta käytöstä):

By a statute of the universite of Oxenford..he schal not spende at his comencement passynge þre þowsand of grootes turonens.

Valmistujaisten merkityksen muututtua commencement-sana on mennyt pois muodista joissakin yliopistoissa, mutta perinne jatkuu etenkin Yhdysvalloissa edelleen, vaikkei sen alkuperää enää muistetakaan. Esimerkiksi University of Colorado Boulderin CU Heritage Center selittää sanan käyttöä akateemisen päätösseremonian nimenä seuraavasti: ”The term symbolizes both the end of a cycle and the beginning of a new one.” Tämä tuntuu järkeenkäyvältä selitykseltä: nimi tähdentää seremonian liminaalisuutta, koska siinä vanhan loppu on uuden alku.

Graduation cap

Lisää kysymyksiä voi lähettää meille tällä lomakkeella.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Matti Kilpiö, Tanja Säily

Uusi, uljas akateeminen yhteisö: suomalaisen korkeakoulun opetuskieleksi englanti?

Selailin äsken Internetissä jo jonkin aikaa käytyä keskustelua englannin käytöstä opetuskielenä korkeakouluissamme. Blogissaan 24.2.12 kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti sanoo näin: ”Muistelen yhtä haastattelua Tuula Teeriltä ja hänen kommenttiaan, että Aalto Yliopistossa englanti tulee yleistymään opetuskieleksi. Tämä on yksi keino saada kansainvälisiä huippuosaajia Suomeen ja kansainvälistää yliopistojamme. Kävin tutkijoiden ja kansanedustajien kanssa Sveitsissä, jossa oli tehty vastaava muutos Zurichin teknillisessä korkeakoulussa – opetuskieli englanniksi. Yliopisto on yksi parhaista Euroopassa tällä hetkellä. Houkuttelee parhaita osaajia.”

Lauslahden kommentti herättää joukon ajatuksia. Ensimmäiseksi on todettava, että väite Zürichin Eidgenössische Technische Hochschulen (ETH) opetuskielen muuttumisesta englanniksi ei pidä paikkaansa kuin osittain: bachelor-tutkintoon sisältyvät opinnot ovat kaikki saksankielisiä ja vain osa master-tasoon tähtäävästä opetuksesta annetaan englanniksi. Joitakin kursseja pidetään voittopuolisesti saksaksi. Tällainen epätarkka viittaaminen Suomen ulkopuolisen korkeakoulun opetuskielikäytänteeseen argumenttina suomalaisen käytänteen muuttamisen puolesta ei vakuuta.

Lauslahti päätyy seuraavaan johtopäätökseen: kun opetuskieleksi valitaan englanti, korkeakouluun saadaan helpommin kansainvälisiä huippuosaajia. Olisi kiinnostavaa tietää, onko jostain muusta maasta näyttöä tällaisesta kehityksestä. Voisihan ajatella, että monet muutkin tekijät kuin opetuskieleen liittyvät vaikuttavat ulkomaalaisen tutkijan Suomeen tuloon. Sen sijaan näyttää oikeansuuntaiselta oletukselta, että englannin valinnan myötä yliopisto kansainvälistyy. Suuri kysymys tässä on se, kummat hyötyvät tästä kansainvälistymisestä enemmän, muista maista tulevat vai suomalaiset opiskelijat. On olemassa tutkimustuloksia niistä ongelmista, joita opiskelija kohtaa, kun hän rajallisella englannin taidollaan joutuu oppimaan myös sisältöjä. Myös englannin kielellä opettavien koulutus tehtäväänsä on oma suuri haasteensa. Siinä keskustelussa, jota käydään englannin kielen käyttöön oton puolesta, ulkomaisten huippujen saaminen Suomeen näyttäisi olevan tärkeämpi argumentti kuin muutoksen tuottama hyöty suomalaisille opiskelijoille.

Yllä olevan sitaatin lopussa Lauslahti sanoo ETH:sta: ”Yliopisto on yksi parhaista Euroopassa tällä hetkellä. Houkuttelee parhaita osaajia.” Voi olla, mutta kuinka paljon osittaisella englannin käytöllä opetuskielenä on tekemistä tämän kanssa?

Kun harkitaan englannin valitsemista korkeakoulun opetuskieleksi, on nähtävä valinta kaikista relevanteista näkökulmista, joista vähäisin ei ole taloudellinen. Opettajien koulutus tehtäväänsä ja sen varmistaminen, että heidän englannin taitonsa on riittävä, on myös seikka, joka täytyy pitää mielessä. Aivan riippumatta siitä, nähdäänkö opetuskielen muutos uhkana suomalaiselle identiteetille ja kulttuurille vai ei, valintaan liittyy monta ratkaistavaa kysymystä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Matti Kilpiö

Jaakko-kuninkaan raamatunkäännöksen ilmestymisestä 400 vuotta

Tänä vuonna on kulunut 400 vuotta siitä, kun kaikista raamatun englanninnoksista tunnetuin, King James Bible (KJB) julkaistiin. Käännöksen alkuunpanija oli kuningas Jaakko I, joka heinäkuussa 1604 ilmoitti nimittäneensä 54 oppinutta kääntämään raamatun. Työ aloitettiin 1607 ja vuonna 1611 käännös, joka tunnetaan myös nimellä Authorized Version, ilmestyi H. Barkerin painosta.

KJB:n kanssa kilpaili aluksi melko pitkään kalvinistisesti painottunut Geneva Bible (1560). Sen jälkeen, kun tästä käännöksestä oli ilmestynyt viimeinen painos 1644, KJB:llä ei enää ollut varsinaisia kilpailijoita. Se hallitsi suvereenisti aina 1800-luvun lopulle, jolloin 1881-85 siitä ilmestyi ns. Revised Version joka perustui ajantasaiseen tekstikritiikkiin.

Kääntäjät jakautuivat työryhmiin: niinpä esimerkiksi Cambridgessä oli kaksi työryhmää. Niistä ”The First Cambridge Company” vastasi osittain Vanhan testamentin kääntämisestä, mm. Saarnaajan kirjasta. KJB:n kääntäjät eivät alkaneet työtään tyhjältä pöydältä: he käyttivät aiemmin, lähinnä 1500-luvulla, laadittuja käännöksiä hyväkseen. Tärkeimmiksi lähteiksi nousivat Tyndalen ja Coverdalen käännökset, Geneva Bible ja Geneva New Testament.

Näyte KJB:sta, vaikka lyhytkin, on paikallaan.  Täksi valikoitui satunnaisotoksena katkelma Saarnaajan kirjasta, luvun 12 jakeet 11 ja 12. Oikeinkirjoitusasu on alkuperäislaitoksesta. Vertailun vuoksi annan samat jakeet suomalaisesta raamatunkäännöksestä vuodelta 1992:

11 The wordes of the wise are as goads, and as nailes fastened by the masters of assemblies, which are giuen from one shepheard. 12 And further, by these, my sonne, be admonished: of making many bookes there is no end; and much study is a wearinesse of the flesh. [Sanaan study liittyy marginaalikommentti ”Or, reading”]

11 Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia. 12 Ja vielä: Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.

KJB ja suomalainen käännös poikkeavat jakeessa 11 kiinnostavalla tavalla toisistaan. Tämän eron selvittämiseksi tarvitsin heprean tuntijan ja eksegeetin, tutkija Anssi Voitilan, apua. Hänen mukaansa eri tavoin käännetty kohta on sanatarkasti käännettynä ”ja niin kuin paikoilleen lyödyt naulat [ovat] mietelauseiden kokoelmat”. KJB:n kääntäjät päätyivät henkilöagenttitulkintaan by masters of assemblies vaikka hepreassa ei ole mitään agenttiin viittaavaa; Voitilan mukaan useat nykykommentaattorit ovatkin päätyneet siihen, että kyse ei ole henkilöityneistä ’mietelauselmien kokoelmien herroista’ vaan yksinkertaisesti ’mietelauseiden kokoelmista’.

Lähtökielten tulkitsemisessa KJB:n kääntäjien työ jätti toivomisen varaa; he eivät lähdemateriaalin puutteen vuoksi voineet soveltaa heprean- ja kreikankielisiin teksteihin sellaisia tekstikriittisiä menetelmiä, jotka nykyeksegeeteillä on käytössään.

Sen sijaan se englannin kieli, jota Jaakko-kuninkaan asettamat kääntäjät tuottivat, on saanut runsaasti kiitosta osakseen. Tuntuu siltä, että he ovat pitkälle miettineet sitä, miltä käännös kuulostaa ääneen luettuna ja toisaalta sitä, millaista sitä on lukea ääneen. Heidän iskevässä mutta samalla täyteläisessä varhaisuusenglannissaan on samaa auraalista herkkyyttä kuin Thomas Cranmerin muotoilemissa Book of Common Prayerin rukouksissa. Haastattelin Reverend Tuomas Mäkipäätä Suomen anglikaanisesta kirkosta; hän kertoi minulle, että kirkon käyttämistä auktorisoiduista raamatunkäännöksistä juuri KJB soveltuu parhaiten kirkkoakustiikkaan.

King James Bible on ollut käytössä niin kauan, että sen kieli on jättänyt runsaat ja pysyvät jäljet englannin kielikuvastoon. Onkohan yllä lainatuissa kahdessa jakeessa ilmaisuja, jotka elävät edelleen myös uskonnollisten kontekstien ulkopuolella? On ihan pakko mennä Internet-sivustoille.

Heti löytyi korttipeli, jonka nimenä on Words of the Wise. On täysin mahdollista, että pelin laatijat olivat saaneet sille nimen jakeen 11 alusta, mutta varmaksi yhteyttä ei voi todistaa. Jakeen 12 lause ”of making many books there is no end” sen sijaan tarjoaa varmoja esimerkkejä. Tässä kaksi:

Elizabeth Barrett Browning aloittaa vuonna 1857 ilmestyneen runonsa Aurora Leigh seuraavasti:

Of writing many books there is no end;

Willard Spiegelmanin 2008 ilmestynyt artikkeli The Yale Review’ssa taas käynnistyy seuraavalla virkkeellä:

Of making many books about other books there is no end

Kumpaankin sitaattiin liittyy kiinnostava piirre, joka kertoo sitaatin kieleen kotiutumisen asteesta. Elizabeth Knowlesin mukaan käy usein niin, että kun jokin sitaatti tai fraasi vakiintuu kieleen, sen avainsanat säilyvät alkuperäisessä muodossaan mutta sitaatti voi muilta osiltaan varioida. Browningilla vain yksi sana, making, korvautuu toisella, Spiegelmanilla taas muuten tarkan sitaatin keskelle tunkee adverbiaalilauseke about other books.

Mikä sitten on oma kosketuspintani KJB:hen? Intensiivisin työskentelyni KJB:n parissa ajoittuu vuoden 1986 syyslukukaudelle, jolloin pidin Helsingin yliopiston englannin kielen laitoksella kurssin tästä käännöksestä. En päästänyt opiskelijoitani helpolla mutta opin samalla itse erittäin paljon KJB:n kielestä, sen syntaksista, sanastosta ja taustasta. Nykyisin KJB:n tekstit tulevat minua lähinnä vastaan monissa vokaaliteoksissa, joita mielelläni laulan tai kuuntelen: näitä ovat esimerkiksi Purcellin anthemit, Händelin Messias tai suomalaisen Bengt Johanssonin Two Extracts from the Song of Solomon.  On aivan ilmeistä, että vuosisatojen aikana syntyneet KJB:hen pohjautuvat vokaaliteokset ovat merkittävästi vaikuttaneet tämän käännöksen säilymiseen ihmisten kielenmaisemassa, myös sellaisten ihmisten, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään. Säilymistä edistää myös se, että KJB on edelleen käytössä yhtenä anglikaanisen kirkon raamatunkäännöksenä.

”Of making Bible translations there is no end”, voisin Saarnaajaa mukaillen varsin totuudenmukaisesti väittää. Kuitenkin vain melko harvat versiot nousevat ikoneiksi monien käännösten joukosta. Näitä ”suuria” käännöksiä ovat Septuaginta, Vulgata, die Lutherbibel ja ehdottomasti myös Jaakko-kuninkaan käännös.

Kirjallisuutta:

Crystal, David. 2010. Begat: The King James Bible and the English Language. Oxford: Oxford University Press.

Knowles, Elizabeth. 2011. “Chaos and old night: A case study in quotation usage”, ss. 91-107 teoksessa Olga Timofeeva ja Tanja Säily (toim.), Words in Dictionaries and History. Essays in honour of R. W. McConchie. Amsterdam/Philadelphia: Benjamins.

Mustanoja, T. F. (toim.) 1963. Outlines of the History of the English Bible, Being the Introduction to the “Guide to Manuscripts and Printed Books Exhibited in Celebration of the Authorized Version: British Museum Bible Exhibition 1911. Abridged for the use of the students at the University of Helsinki. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Opfell, Olga. 1982. The King James Bible Translators. Jefferson & London: McFarland.

Partridge, A. C. 1973. English Bible Translation. London: Deutsch.

2 kommenttia

Kategoria(t): Matti Kilpiö

Niin hämmentyivät molemmat kansat yhteen: Brittein saarten etnografiaa suomeksi 150 vuoden takaa

Jakob Oskar Forsman (1839-99) oli suomalainen oikeusoppinut ja valtiopäivämies, joka valtiollisesta toiminnastaan palkittiin valtioneuvoksen arvolla v. 1898. Pitkän akateemisen uransa aikana Forsman toimi Helsingin yliopistossa mm. rikosoikeuden ja oikeushistorian professorina (Keskusarkisto, virkamiehet, A-G.pdf).

Forsman kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan lukiosta 1857 ja vain muutamaa vuotta myöhemmin hän vielä opiskelijana ollessaan käänsi saksan kielestä mukaillen teoksen Tietoja maailman kansoista, heidän tawoista, uskonnoista ja waiheista. Teoksen painoi Turussa Frenckell vuonna 1860.

Teos jakautuu kahteen pääosaan, joista ensimmäisessä käsitellään Kristuksen syntymää edeltäneet kansakunnat, toisessa ”osakkeessa” taas sitä ajallisesti seuranneet kansat. Otsikon ”Britannian saarten asukkaat” alla kerrotaan englantilaisten varhaisvaiheista aina normannivalloitusta seuranneeseen aikaan asti:

Kuinka Anglo-saksit asettuivat Britanniaan, josta isomman saaren etelä-osa sai nimen Englanti, olemme jo ennen maininneet. Jo aikasin saivat Anglo-saksit wihollista wainoa ja rynnäkköä kärsiä Tanskalaisilta, jotka ryöstö-retkillänsä nousivat maalle Englantiin.Wiimein onnistui kuningas Alfred Suuren voittaa Tanskalaiset, w. ( 871 – 901 ). Mutta sittemmin rupesiwat heidän päälle-karkauksensa uudestansa raiwoomaan ja Tanskan kuningas Knuutti Suuri nousi (1016) Englannin kuninkaan-istuimelle. Tämä ymmärsi Anglo-saksia lepyttää ja kiinnitti heidät etuihinsa.

– Anglosaksit, jotka jo 6:nessa wuosisadassa taipuiwat Kristin-uskoon, olivat uljasta, ja oivallista kansaa. Ainoastaan yhdessä kohdassa, joka on tämän aian oloista ymmärrettävä, owat he moitteen alaiset: he kävivät wilkasta orjan-kauppaa.

Mutta pian syntyi heille uusia, pahempiakin wihollisia, kuin Tanskalaiset oliwat olleet. Nämät olivat Normandialaiset, joista tahdomme tulewassa luwussa jutella.

He tuliwat herttuansa Wilhelm Walloittajan johdon alla Normandian maakunnasta Ranskanmaalla Englantiin, jossa woittivat Anglo-saksit Hastings’in tappelussa w. 1060. Nyt jaettiin koko Englanti walloittajain wälillä. Anglo-saksein kansallisuus masennettiin ja sorrettiin hirwittäwäisellä tawalla. Ankara wihollisuus syntyi walloittajain, jotka wiljelivät ranskalaista kieltä ja ranskalaisia tapoja, ja wanhain asukasten välillä, jotta näytti  ikäänkuin olisi Anglo-saksein kansallisuus astunut wiimeisiä askeleitansa historian tantereella. Mutta aikaa woittaen rupesiwat asiat heille selkenemään. Wähitellen pääsi Anglo-saksein kieli ja kansallisuus woitolle ja eipä aikaakaan, niin hämmentyiwät molemmat kansat yhteen. Ja nyt wasta syntyi Englannin jalo kansa.

Germaanisista anglosakseista välittyy yllä lainatun tekstin perusteella varsin ihanteellinen kuva uljaana ja oivallisena kansana. Ainoana kritiikkinä heitä kohtaan esitetään heidän harjoittamansa orjakauppa, joka muuten on historiallisesti dokumentoitua: David Pelteret (1995: 74-79) antaa tästä liiketoiminnasta tiiviin, aikalaislähteisiin perustuvan kuvauksen.

Anglosaksien jälkeen käsitellään muut Brittein saarten asukkaat, ”Walesit”, ”Iriläiset”, ”Piktit” ja ”Skottilaiset” ja se, miten nämä kansakunnat menettivät poliittisen itsemääräämisoikeutensa. Brittein saaria käsittelevä luku päättyy seuraavasti:

Näin olemme nähneet kuinka Britannian saarilla asuwaiset kansat aikain kuluessa owat lannistuneet, mitkä pakolla mitkä suosiolla, Englantilaisten wallan yhdistykseen. Tästä yhdistyksestä on syntynyt Suuri Britannian wäkewä walta. Muistutettawa on, että Englannin kieli, kansallisuus ja siwistys on lewinnyt lewiämistänsä yli koko saarimaan ja muut kansallisuudet jättää sille yhä enemmän alaa. Myöskin tätä saarimaata ulommaksi, jopa yli koko maanpiriäkin, on Englannin walta ynnä kieli ja siwistys lewinnyt. Sen melkoinen meriwalta, keinollisuus ja waltiollinen wapaus owat mitä merkillisimpiä ihmiskunnan historiassa.

Forsmanin käyttämä varhaisnykysuomi poikkeaa paitsi syntaksiltaan ja morfologialtaan myös sanastoltaan yllättävänkin paljon nykykielestä. Jälkimmäinen sitaatti sisältää esimerkiksi sanan yhdistys merkityksessä ’yhteys’, substantiivin keinollisuus ’teollisuus’ (vrt. Lönnrot 1874 s.v. keinollisuus, jossa yhtenä merkityksenä on ’industri’) sekä yhdyssanan saarimaa, joka Päivi Laineen väitöskirjan mukaan esiintyy ensimmäistä kertaa juuri tässä teoksessa maantieteellisenä terminä (Laine 2007: 478).

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä saksankielinen teos on ollut Forsmanin mukailtavana. Jos teillä lukijoilla on tästä tietoa, lähettäkää palautetta!

Viitteet

Forsman, J. O. 1860. Tietoja maailman kansoista, heidän tawoista, uskonnoista ja waiheista. Saksasta mukailtu. Turku: Frenckell.

Laine, Päivi. 2007. Suomi tiellä sivistyskieleksi. Suomenkielisen maantieteellisen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla.Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 77. (PDF)

Lönnrot, Elias. 1874. Finskt-svenskt lexicon. Förra Delen A-M. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 50: 1. Helsingfors: Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri.

Pelteret, David A.E. 1995. Slavery in Early Mediaeval England: from the reign of Alfred until the twelfth century. Woodbridge: The Boydell Press.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Matti Kilpiö

Where Have All the Endings Gone – eli englannin kielen historiaa laulaen

Kun päätin viimeisen opetusvirkaani kuuluneen Development of English -kurssin jokunen vuosi sitten, lauloimme, opiskelijat ja minä, kurssin päätteeksi seuraavan sanoittamani laulun.

Where have all the endings gone
Long time passing?
Where have all the endings gone
Long time ago?
Where have all the endings gone?
The years destroyed them, every one!
When will you ever learn,
When will you ever learn?

Where have all the wit-forms gone
Long time passing?
Where have all the git-forms gone
Long time ago?
Where have all the wit-forms gone?
Replaced by plurals, every one!
When will we ever learn,
When will we ever learn?

Where have sentence braces gone
Long time passing?
Where have all the braces gone
Long time ago?
Where have sentence braces gone?
Exbraciated, every one!
When will we ever learn,
When will we ever learn?

Where have all the thou-forms gone
Long time passing?
Where have all the thou-forms gone
Long time ago?
Where have all the thou-forms gone?
You
s replaced them, every one!
When wilt thou ever learn,
When wilt thou ever learn?

Anteeksipyytävät kiitokseni Pete Seegerille, upean alkuperäisen laulun tekijälle.

2 kommenttia

Kategoria(t): Matti Kilpiö

Alfred nousee aalloista – lisäys anglosaksikuninkaan viktoriaaniseen ikonografiaan

Stora Hästskärin rantaan Dragsfjärdin Vänössä upposi vuonna 1854 englantilainen 25-metrinen puurakenteinen purjelaiva, parkki Alfred. Hylkyä on sen jälkeen ryöstelty varsin tehokkaasti, mutta vasta 1971 nostettiin ylös sen kaunista puutyötä edustava keulakuva. Sen sukelsi Raimo Likitalo.

Alfred-keulakuva

Veistos ei jätä epäilystä siitä, kenelle Alfredille alus oli omistettu. Keulakuvan parrakas hahmo on kruunupäinen, jalopiirteinen ja idealisoitu hahmo, juuri sellainen Alfred Suuri, jollaiseksi uskoisin 1800-luvun alfrediaanien hänet mielellään kuvitelleen.

Parkki Alfredin hiililasti, Pietariin tarkoitettu, ei koskaan saapunut määräsatamaan.

Nykyisin Alfredia esittävä keulakuva on konservoituna Vänön saaren pienessä kappelissa. Kun astut sisään kappeliin, näet keulakuvan heti sisääntulo-oven yläpuolella.

Oheinen kuva, jossa Alfred nousee 117 vuoden jälkeen Suomenlahden aalloista, on videolta, jonka on kuvannut Timo T. Korhonen.

Lisää taustoitusta: hylyt.net

Jätä kommentti

Kategoria(t): Matti Kilpiö