Kielistä löytyy toisinaan omituisia yhteensattumia ja seuraavanlaiseen törmäsin itse tässä taannoin. Suomen kielen sanaa saivartelu vastaa englannissa melko tarkkaan yhdyssana nitpicking. Molemmat ilmaisevat jonkinlaista pikkumaista yksityiskohtiin takertumista ja hiusten halkomista. Erikoiseksi tämän merkitysten samankaltaisuuden tekee se, että molemmat on myös johdettu jokseenkin samalla tavoin. Verbi saivarrella on johdettu substantiivista saivar, joka merkitsee täin munaa, ja saivartelu on siis alun perin liittynyt noiden munien poistamiseen (Häkkinen 2007). Vastaavasti verbissä to nitpick tuo poimittava tai nypittävä (to pick) elementti eli nit on myös täin muna. Molemmissa kielissä vaikuttaisi siis täin munien poistamiseen liittyvä pikkutarkka näpertely ajautuneen vertauskuvaksi myös muunlaiselle pikkutarkkuudelle, erityisesti kielelliselle hiusten halkomiselle, jota sekä saivartelu että nitpicking kuvaavat aika negatiiviseen sävyyn.
Saivar eli täin muna (source: Wikimedia Commons)
Sekä suomessa että englannissa on tässä tapauksessa vakiintunut ei-konkreettiselle pikkutarkkuudelle metaforaksi alkujaan konkreettista näpertelyä ilmaissut sana. Kognitiivisen kielentutkimuksen käsitteenä metafora viittaa (suurpiirteisesti määriteltynä) kielen ja erityisesti mielen taipumukseen hahmottaa abstrakteja ja monimutkaisia asioita konkreettisten ja yksinkertaisten avulla (esim. Lakoff & Johnson 1980). Metafora on siis tavallaan mielen keino pysytellä monimutkaisimpien ajatustensa perässä vertaamalla niitä johonkin yksinkertaisempaan. Tässä on varmaan myös yksi selitys sille, että verbeillä saivarrella ja to nitpick on nykyiset merkityksensä, jotka siis eivät enää lainkaan liity asioiden nyppimiseen käsin, vaan pikemmin kuvaavat vastaavaa yksityiskohtiin takertumista abstraktimmalla ajatuksen (ja puheen) tasolla.
Mielestäni on hieno yhteensattuma, että juuri täin muniin liittyvä aktiviteetti on kummassakin kielessä saanut niinkin erikoisen merkityksen kuin saivartelu ja nitpicking nykykäytöissään. Jossakin vaiheessa on siis joku suomenkielinen ja/tai joku englanninkielinen henkilö, kenties Ulla Helsingistä tai Paul Salfordista, havainnut munien nyppimisen ja esimerkiksi sanojen pikkumaisten tulkintatapojen välillä yhteyden ja päättänyt nimittää jälkimmäistäkin saivarteluksi. Saivarteluhan melko usein kohdistuu yksittäisiin sanoihin ja niiden ”tarkkoihin” tai ”varsinaisiin” merkityksiin. Jos Ulla esimerkiksi antaa aviomiehelleen Sepolle perjantai-iltana luvan ”käväistä lähibaarissa muutamalla oluella”, voivat he sunnuntaina, kun Seppo soittaa turkulaisesta Ravintola Tinatuopista ja pyytää Tiinaa hakemaan, saivarrella sanojen käväistä, lähibaari ja muutama merkityksestä. Oluen merkityksestä on tietysti turha saivarrella. [Huom. väkinäinen yhteys blogin erääseen toistuvaan teemaan.]
Kyse voisi toki olla myös jommankumman kielen vaikutuksesta toiseen. Nykysuomen etymologisen sanakirjan (Häkkinen 2007) mukaan saivarrella-verbin metaforisesta nykymerkityksestä löytyy mainintoja jo 1880-luvulta ja sana vaikuttaa olevan kaikin puolin kotoperäinen. Vastaavasti toiseen suuntaan, suomesta englantiin, lainaaminen ei ylipäätään ole kovin yleistä, ja ainakin Oxford English Dictionaryn mukaan nitpicking olisi amerikkalaista alkuperää. Metaforinen saivartelu vaikuttaisi siis englannissakin laajentuneen konkreettisesta täin munien nyppimisestä, suomen kielen vastaavasta kehityksestä riippumatta, joskaan en tätä kyhäelmää varten ole asiaa kovin syvältä kaivellut. Yhteys konkreettisen ja abstraktin merkityksen välillä on kuitenkin molemmissa kielissä varsin selvä: pikkutarkkuutta vaaditaan.
Toisaalta molemmissa ilmaisuissa silmiinpistävää onkin juuri se, ettei kumpikaan omalla tahollaan ole oikeastaan lainkaan sattumanvarainen, vaan niiden ajautuminen nykyisiin merkityksiinsä tuntuu täysin johdonmukaiselta ja luontevalta. Vaikka siis juuri sanojen saivar ja nit viittaaminen täin munaan onkin suomen ja englannin kielten sattumaa, on tällä merkityksellä kuitenkin selvä yhteys uudempien johdosten merkitykseen. Esimerkiksi avohakkuu ei kuulosta lainkaan niin pikkutarkalta puuhalta kuin täin munien poistaminen eikä sanalle kovin helposti uskoisi kehittyvänkään samanlaista merkitystä kuin saivartelulle. Sama luontevuus pätee myös alussa mainittuun ilmaukseen halkoa hiuksia, joka sekin taittuu englanniksi to split hairs melko samassa merkityksessä. Tätä toimintaahan useimmiten harrastetaan kuvaannollisesti eikä kirjaimellisesti (Lopeta jo se hiusten halkominen! ei siis yleensä tarkoita aivan samaa kuin Laitapa se kirves pois!). Tässäkin tapauksessa rinnastetaan kuvaannollinen ”halkominen” kirjaimellisen edellyttämään pikkutarkkuuteen (ja järjettömyyteen).
Saivartelua? (täiden poistoa). Jan Siberechts, Cour de ferme, 1662. (Source: Wikimedia Commons.)
Mikä sanojen saivartelu ja nitpicking samankaltaisuudessa sitten oikeastaan on sattumaa ja mikä ei? Koko tilanne vaikuttaa sattumalta olematta kuitenkaan täysin sattumaa. Sattumanvaraista on luultavasti se, että molemmissa kielissä on päädytty juuri täin munista ja niiden poimimisesta metaforisempaan saivarteluun. Yhtä hyvin vastaavaan merkitykseen olisi voinut valikoitua jokin toinen pikkutarkkaa arkiaskaretta kuvaava termi, kuten nenänkaivelu (eli nose-picking), jolla kuitenkaan ei käsittääkseni kummassakaan kielessä ole muuta kuin konkreettinen merkityksensä. Sattumaa ei kuitenkaan liene se, että molempien kielten puhujat kykenevät, tai ovat ainakin jossain vaiheessa kyenneet, hahmottamaan konkreettisen ja metaforisen saivartelun (eli nitpickingin) välillä samankaltaisuutta, ja näin laajentaneet sanojen alkuperäistä merkitystä. Kyky nähdä konkreettisen ja abstraktin välinen yhteys ei siis ehkä ole sattumaa, mutta sen soveltaminen tismalleen samoihin asioihin luultavasti on.
Ihmisillä on usein samoja asioita kielessään, joita he hautovat mielessään, tai tässä tapauksessa kantavat päässään. Koska ihmisaivot ja -mieli ovat meillä kaikilla keskimäärin aika samanlaiset (verrattuna esimerkiksi kilpikonnien, merikrottien ja limupullojen oletettavasti erilaisiin mieliin) sattuvat erikieliset ajatuksemme joskus kulkemaan varsin samoja linjoja. Melko osuva synonyymi sanalle saivartelija on semantikko. Kun tällainen henkilö saivartelee päässä kannettavista asioista, on kyseessä kognitiivinen semantikko.
Viitteet:
Häkkinen, Kaisa. 2007. Nykysuomen etymologinen sanakirja, 4. painos. WSOY.
Lakoff, George & Johnson, Mark. 1980. Metaphors we live by. Chicago: University of Chicago Press.
Oxford English Dictionary Online. 2008. Oxford: Oxford University Press.
Kielen kannoilla 
Entäs jos ilmaisu tulee molempiin kieliin jostain yheteisestä lähteestä, germaanisesta? Mites ”saivartelun” etymologia ruotsin ja saksan vastineissa menee? En kyllä jaksa uskoa sattumaan.
Ruotsissa ja saksassa ei taida olla täiden nyppimisestä tulevaa pikkutarkkuussanaa, vaan niissä puhutaan lähinnä hiustenhalkomisesta. Jos saivartelu ja nit-picking tulisivat yhteisestä germaanisesta lähteestä, olisi hieman hämmentävää, että se olisi käännöslainattu suomeen jo 1800-luvulla, mutta esiintyisi englannissa vasta 1950-luvulta alkaen (Oxford English Dictionaryn ensimmäinen nit-pickingiin liittyvä esimerkki on vuodelta 1951, ja siellä tosiaan väitetään, että kyseessä olisi amerikkalainen keksintö). Sattumalta siis vaikuttaa, ellemme törmää lisätodisteisiin!
Kognitiiviset olennot muodostavat toisten kaltaistensa kanssa mutkikkaita kognitiivisia järjestelmiä, jotka käyttävät ajattelun ja kommunikaation välineinä merkkejä. Riippuukin siitä, mistä näkökulmasta inhimillistä toimintaa tarkastelee, millaisia teoreettisia kehyksiä kannattaa hyödyntää.Kahden kielisysteemin vertaaminen vaatii erilaista ajattelun tapaa, kuin kahden ajattelutavan vertaaminen jne. En ole kuullut muutens teoriasta ’päässä kannettavat asiat’.
Paluuviite: Varieng vastaa: Olut = Ale? | Kielen kannoilla