Varieng vastaa: Olut = Ale?

Nimimerkki JS kysyy:

Tulipa internetissä vastaan tällainen kartta matkailijan keskeisistä sanoista:

Eurobeer-map[source]

Kiinnitin tuossa huomiota siihen, että kartan laatija on niputtanut samaan kasaan niin suomen ”olut”-sanan kuin englannin ”ale”-sanan. Ovatkohan nuo (ja ruotsin ja balttien vastaavat) tosiaan samaa perua vai onko kartassa vain laitettu ne yhteen äänteellisen samankaltaisuuden perusteella?

Täytyy todeta, että kysymys tuli oikeaan osoitteeseen. Olemme tässä blogissa sivunneet kyseiseen juomaan liittyviä asioita aiemminkin.

Olutaiheista materiaalia löytyy netistä pilvin pimein. Oluen historiasta kiinnostuneille voin suositella etenkin Zythophile-blogia (zythophile juonnettu kreikan sanoista ζῦθος ’(egyptiläinen) olut’ + ϕιλός ’rakastaja’: ”oluen rakastaja; oluthullu”). Etenkin suosittelen kolmea perinpohjaista kirjoitusta olutsanaston historiasta (sopivaa luettavaa kielestä kiinnostuneille!), sekä yhtä postausta siitä, miten juomat ale ja beer historiallisesti eroavat toisistaan. Sanasto on mielestäni loputtoman mielenkiintoinen aihe, ja olutsanasto luonnollisesti kiinnostaa kaltaistani real ale-fania. Mutta yritän hillitä itseäni ja olla referoimatta lähteitäni liikaa kysymyksen vierestä.

Aloitanpas kuitenkin toisista olutta merkitsevistä sanoista, joka yllä olevassa kartassa on merkitty keltaisella (pivo), ja oranssilla (cerveza). Slaavilaisen kielialueen pivo taas merkitsee yksinkertaisesti ’juomaa’. Espanjaa ja portugalia puhuvilla alueilla käytetty cerveza taas juontuu ilmeisesti latinan sanasta cerevisia, joka taas on alunperin laina proto-kelttiläisestä termistä *kormi, joka erinäisten äännemuutosten jälkeen lainautui latinaan suurin piirtein muodossa *kervi. Ja minä kun aiemmin luulin, että cerveza on jotenkin samaa juurta kuin latinan sorbus, eräs pihlajan ja omenan sukuinen puulajike (Sorbus domestica), jonka hedelmistä tehdään yhä käyttämällä alkoholipitoista juomaa. Näin ei siis ilmeisesti olekaan, ja on vain sattumaa, että englanninkielessäkin sana service voi tarkoittaa myös tuota puuta ja sen hedelmiä.

refreshments

Kuvassa kuuman kesäpäivän tärkeimmät virvokkeet (veden lisäksi). Portugalissa – kuten muuallakin etelä-Euroopassa – cervejaa on tarjolla myös ”mini”-koossa (200ml).

Sanojen beer ja ale alkuperät taas ovat viime kädessä tuntemattomat. Sana Beer saattaa juontaa juurensa latinan sanaan bibere, ’juoma’, mutta yhtä todennäköisesti juontuu jostain varhaisemmasta sanasta. Etymologit ovat ehdottaneet sanan juontuvan mm. proto-indoeurooppalaisesta sanasta/juuresta *b[h]ars-, ’vilja’; tai kanta-indoeurooppalaisesta sanasta *bher, joka tarkoittaa kuplimista (ja josta juontuu englannin sana brew).

Ale taas johdetaan yleisimmin kantagermaanin olutta merkitsevään sanaan *aluþ. Kognaatteja (samasta juuresta tulevia sanoja) ovat, kuten kartasta näkyy, liettuan alùs, viron õlu, ja ruotsin öl. Siitä, että kysymys on useisiin kieliin lainatusta kantasanasta, ei ole epäilystäkään. Kuitenkin se, milloin sana on lainattu, ja mihin suuntaan, on epävarmaa – toiset ovat esittäneet sanan juontavat uralilaisista mahlaa tarkoittavista sanoista. Toisaalta taas suomen kielen sanassa olut on yhä pelkän juuren lisäksi sanan taivutetusta muodosta peräisin oleva pääte –t, joka kertoo lainan olevan muodoltaan vanhempi kuin nykyisin balttilaisissa ja germaanisissa kielissä. (Vrt. kantagermaaninen pääte –as sanassa kuningas, kun taas germaanisissa kielissä se on kadonnut: muinaisenglannin kyning, englannin king, ruotsin kung).

Eli ale ja olut ovat tosiaan samaa juurta.

Zythophile-blogin kirjoittaja arvelee, että siinä missä nyky-englannissa beer on yleistermi ’oluelle’, ja ale tietyn tyyppisille oluille (usein näitä termejä käytetään tekemään ero pinta- ja pohjahiivaoluiden välillä; historiallisesti merkitykset ovat vaihdelleet paljonkin), alun perin beer – tai siis muinaisenglannissa beór, tarkoittikin ehkä ihan eri juomaa kuin ale, muinaisenglannin ealuEalu olisi merkinnyt viljasta käyttämällä tehtyä juomaa eli olutta, mutta beór ehkä sittenkin hedelmistä, marjoista ja/tai hunajasta tehtyä siiderin tai siman kaltaista, alkoholipitoisuudeltaan suurempaa juomaa.

Oli niin tai näin, selvästi eri kielissä on ollut ja on yhä useampia sanoja käyttämällä valmistetuille miedosti alkoholipitoisille juomille. Suomessakin on oluen lisäksi kalja, jonka Nykysuomen etymologinen sanakirja kertoo tarkoittavan nimenomaa laimeaa olutta (ja toteaa sanan olevan ilmeisesti laina, mutta alkuperä tuntematon – mahdollisesti lopulta samaa juurta indoeurooppalaisista kielistä, kuin olut). Ja kolmantena sahti – joka taas etymologisesti tarkoittaa yksinkertaisesti ’juomaa’.

 

Näin. Oluen taustoista lukiessa tuli ei-kovin-yllättäen jano. Kaapista löytyi sopivasti Shepherd Neame-panimon Whitstable Bay Organic Ale, joka teki tehtävänsä.🙂

Lisää kysymyksiä voi lähettää meille tällä lomakkeella!

4 kommenttia

Kategoria(t): Samuli Kaislaniemi

4 responses to “Varieng vastaa: Olut = Ale?

  1. Kiitos mainiosta kirjoituksesta ja tarpeellisista linkeistä. Kirjoitin v. 2008 lyhyen jutun samasta aiheesta. Se on luettavissa täällä: http://www.viisitahtea.fi/olutkulttuuri/historia/2728-olut-on-kansainvaelinen-sana.html.

    Suomen yleiskielessä oluesta käytetään arkisesti nimitystä kalja. Toisin sanoen monet meistä käyvät työpäivän päätteeksi työkavereiden kanssa kaljalla. Jotkut taas istahtavat oluelle. Bissellä tai stobella pistäytyy yksi jos toinenkin.

    Koko ajan lukumääräisesti kasvavien olutharrastajien joukossa sekä alan ammattilaisten piireissä oluella ja kaljalla on vissi ero. Kalja kun on kotikaljaa tai vaarinkaljaa, siis aivan eri tavaraa kuin ehta olut.

    Vannoutuneimmat olutenthusiastit tulkitsevat termien eron niinkin, että kaljalla käy olutkulttuurin karvahattupuolella tai tuulipukuosastolla viihtyvä väki, kun taas oluella istuu humalan ja maltaan sisäiseen olemukseen perehtynyt harrastajakunta.

    Pohdin eräässä kirjoituksessani takavuosina, että karrikoituna voisi ajatella näiden kahden viattoman ja hyvin yleisesti käytetyn sanan jakavan olutseurakunnan kulttuurisesti kahteen kastiin. Kysyin jopa: ”Onko juopa jopa jo niin syvä, että kaljan ja oluen juojat ovat yhtä kaukana toisistaan kuin humppakansa ja oopperaeliitti?”

    Ehkei nyt sentään. Kunkin olutsiepon käyttämä ilmaisu kertoo puhujasta ja hänen käyttämästään kielestä tai, kuten kirjoitin, kertojan kulttuurisesta ja ammatillisesta taustasta enemmän kuin itse puhuttavasta asiasta.

    Kalevalassa, jossa oluen panosta on runoja laskelteltu rivi jos toinenkin, kalja ja olut ovat toistensa synonyymeja. Käyttivätpä vanhat runoniekat vanhahtavaksi jäänyttä taari -sanaakin:

    Osmotar, oluen seppä,
    Kapo, kaljojen tekijä,
    hän tuossa sanoiksi virkki:
    ’Voi, poloinen, päiviäni,
    kun panin pahan oluen,
    tavattoman taarin laitoin:
    ulos korvosta kohosi,
    lattialle lainehtivi!’

    Oluella on suomen kielessä myös lukuisia muita synonyymeja kuin kalja tai taari. Näitä ovat olvi, soiro ja luura (vanh. ruots. Finsk lura). Varsinais-Suomen Taivassalossa luur (gen. luura) merkitsi itse asiassa hyvin käyvän kaljan päälle muodostuvaa ohutta ja poreilevaa vaahtoa.

    Kaikkinensa olut on hieno juoma. Rakkaalla lapsellamme on monta nimeä. Tuttuja ovat monille mm. kaltsu, bisse, birre, birra, biva, ölffi, ööli, öls(s)i, ölkki, ölkkis ja öölberi. Keskioluesta käytetään myös nimitystä keskari, keppana, kebardi, kebu, keskiketterä, keijo, välikalja ja mellakka. Monet olutmerkitkin ovat saaneet omat lempinimensä.

    Niinpä kaljalla käymisen sijaan olisi mukava kuulla joskus puhuttavan vaikkapa, että huuhtaisenpa huulia haarikalla taaria, taidanpa humauttaa huhmarellisen humalajuomaa tai tirautanpa terassilla tuopillisen jos toisenkin.

    Mikäs näitä on bissellä pohtiessa, olutta ottaessa. Taasen pilsneriä pitkän siemaisen. Ohrapirtelön imaisen, hiivan huiviini heitän. Virtaa juoma jalo, koskina kuohua!

    Heikki Kähkönen
    olutkirjoittaja
    Media Cerevisia Oy
    Helsinki

    • Kiitos kommentista! Rakkaalla lapsella on tosiaan monta nimeä, tein parhaani pysyäkseni edes joten kuten aiheessa, eikä ajautua puhumaan synonyymeistä. Tai ennemminkin olisin mielelläni pohdiskellut oluen ja kaljan eroja tuotteina – englanniksi beer vs. small beer. Etenkin kun aina kuulee, että ’ennen vanhaan vettä ei hygieniasyistä juotu; sen sijaan jokainen joi päivässä X litraa olutta’ – josta voisi luulla, että kaikki olivat päivittäin humalassa, mutta asiaan sen enempää paneutumatta minä ainakin oletan, että kyse on ollut kotikaljasta (small beer) eikä vahvasta oluesta.

  2. Kerttu Suuronen väittää kirjassaan Ohrainen olut (Otava, 1969), että ”Muinaisskandinaavinen sana yuletide, jouluaika, on merkinnyt samaa kuin englannin aletide, olutaika. Suomen kielen joulu-sana kuuluu vanhoihin germaanisiin, noin Kristuksen syntymän tienoissa saatuhin lainoihin ja se on merkinnyt pakanallista keskitalven juhlaa.”

    Jouluhan on meilläkin ollut olutjuhlista jaloin. Jouluoluen tekeminen aloitettiin perinteisesti Annan päivänä 9. joulukuuta. Tästä kertovat myös vanhat sanonnat ”Anni oluet panee” tai ”Annan oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan”.

    Valmista jouluoluen piti olla Tuomaan päivänä 21. joulukuuta: ”Tule meille Tuomas kulta, tuo joulu tullessansa, oluttynnyri olallansa”. Olutta juotiin joulunpyhät yli aina Nuutin päivään saakka, mistä kertoo värssy ”Hyvät Tuomas joulun tuopi. Paha Nuutti poijes viepi.”

    • Etymologia on hankala ala. Oxford English Dictionary toteaa sanan yule tulevan merkitykseltään epävarmasta proto-germaanisesta juuresta *je(h)ul- – joka on siis eri kuin alen juuri. Ja sanaa aletide en taas tähän hätään löytänyt kuin jostain hieman arveluttavasta aikakausilehdestä vuodelta 1945 – ts. en mistään vanhemmista teksteistä, saati sanakirjoista. Joten täytyy todeta, että yuleale. Juhlien ja oluen yhteys taas on eittämättä vanhaa perua!

      Joulusta ja juhlasta vielä sen verran, että kyseessä on itse asiassa sama sana, joka on lainattu Suomeen kaksi kertaa. Juhla on vanhempi laina jostain germaanisesta kielestä (vrt. juuren -h- yllä), jonka merkitys sittemmin laajentui ’Joulunajasta’ (tai oikeastaan esikristillisestä vuoden pimeimmän ajan juhlasta (kekristä)) tarkoittamaan mitä tahansa ’juhlaa’. Ja Joulu on muistaakseni laina skandinaavisista kielistä, joka asettui merkitsemään ’Joulunaikaa’. ”Joulu-juhla” on siis etymologisesti tautologinen ilmaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s